Vauvamahakakku (ja unohdettu pieni hääkakku)

Voi että välillä voikin olla vaikeaa keksiä otsikkoa, joka kuvaisi kakkua parhaiten. Vauvakutsukakku? Mahakakku? Raskausmahakakku? Vauvakakku? Tissimahakakku?... (Ja voi vitsi miten tyhmältä alkaa sana "maha" kuulostaa, kun sitä pyörittelee tarpeeksi monta kertaa mielessään.)

Joka tapauksessa! Siskoni ystävä Heidi saa hartaasti odotetun vauvan helmikuussa. Kun kuulin yllärivauvajuhlista, varasin heti innoissani kakuntekijän paikan. Olen jo piiiitkään pitkään halunnut päästä tekemään varsinkin Yhdysvalloissa niin suosittuja tissimaha... vauvamaha... vauvakutsu... no näitä kakkuja, ja viimein siihen tuli tilaisuus. Tämä oli taas näitä kakkuja, josta olisi vissiin pitänyt ensin tehdä harjoituskakku, jotta olisi osannut sitten varsinaista kakkua tehdessä välttää virhepaikat. Ensi kerralla sitten taas paremmin.

Sisällä kakussa on yksinkertainen valkosuklaamousse (50 % valkosuklaata ja 50 % kermaa) ja itse keitetty mansikkahilloke. Mousse jäi niin pehmeäksi, että muotoillessani kakkua ja kuorruttaessani sitä voikreemillä kerrokset tahtoivat liikkua edestakaisin. Siksi kuorrutuskin jäi melko muhkuraiseksi.

Huomasin myös vasta päällystysvaiheessa, että tällehän tuli melkoiset tykit... Rusketuskin on sitä luokkaa, että jossain etelämmässä se on taidettu hankkia.

Vaikka miten koitin vanhoista teksteistä etsiä, en löytänyt postausta elokuussa naimisiin menneen Heidin työkavereille tekemästäni pienestä hääkakusta. Olin ihan varma, että olin kirjoittanut siitä, mutta en kai sitten. Se on siis puhtaasti päässyt unohtumaan. Onneksi kuvat ovat kuitenkin tallella! Tämäkin kakku on kuorrutettu ja koristeet on tehty sokerimassasta, ja teksti on maalattu elintarvikevärillä.

Paljon onnea ja oikein ihanaa loppuodotusta Heidille ja Eelille!