Lankalaihis 2015: 2/12

Niin se vaan vilahti helmikuukin ohi ja on lankalaihiksen toisen välietapin aika. Edelleen tilanne näyttää kannaltani erittäin positiiviselta, mutta se tulee todennäköisesti jo ensi kuussa muuttumaan ensimmäisen SNY-paketin ja muuton neulomisaikaa syövän vaikutuksen myötä. En ole vieläkään ostanut tai saanut yhtään lankaa omiin varastoihini ja siltä osin tavoite tulee toivottavasti pitämään mahdollisimman hyvin myös jatkossa!

Tämän kuun saldoa kasvattivat Vilai-sukat, junasukat, Maariat ja eilen viimeistelty Sipuliinan villapaita, jota en ole vielä ehtinyt kuvata. Viime kuun välietapissa mainittu ja Instagramissakin muutamaan otteeseen vilahtanut mysteeriprojekti oli tädilleni tehty eilen esitelty Teardrop Crescent -huivi.

	ostettu/saatu	käytetty	erotus
lähtötilanne	4777		4777
tammi	0	-411	-411
helmi	0	-334	-334
maalis			0
huhti			0
touko			0
kesä			0
heinä			0
elo			0
syys			0
loka			0
marras			0
joulu			0
yhteensä	4777	-745	4032

Ehjiä ja särkyneitä sydämiä

Viime sunnuntaina teimme kymmenen hengen porukalla ex tempore -reissun Tallinnaan pyöreitä vuosia täyttäneen Kirsi-tätini kunniaksi. Syksyn SNY-kierroksella sain kauniin väristä vironvillaa, joka suorastaan huusi vaaleanpunaista rakastavan tätini nimeä. Löysin myös ihastuttavan ohjeen ja heti anopin Harunin jälkeen otin puikoille Kieran Foleyn Teardrop Crescent -huivin. (Kurkatkaa ihmeessä suunnittelijan muutkin mallit, upeita kolmiulotteisia kuvioita!)

Langan väri sopii mielestäni erittäin hyvin huiviin, jonka nimi käännettynä on särkynytsydän. Kauniisti liukuvat värit tuovat hyvin esiin mallin sydämen muotoiset kuviot. Lanka on 100 % villaa eli varmasti lämmittää!

Malli oli yllättävän nopea neuloa, vaikka sain jälleen aloittaa ja purkaa moneen kertaan ennen kuin olin täysin tyytyväinen, ja vaikka helmien pujotteleminen lankaan oli yllättävän aikaavievää. Lopputulos kuitenkin palkitsi ja kauniisti kimmeltävät vaaleanpunaiset lasihelmet antavat huiville mielestäni sen viimeisen silauksen.

Koska huivi valmistui jo tammikuun lopussa ja tätini syntymäpäivään oli vielä muutama viikko aikaa, päätin jatkaa sydänteemaa neulomalla pakettiin lisäksi tekolistallani pitkään roikkuneet Maariat. Issen huopatossuista jäi lankaa sen verran yli, että siitä tuli helposti sukkapari ja vieläkin sitä jäi nöttönen jäljelle.

Taustalla osa Viron-tuliaisista...

Kirsillä on ikävä taipumus nilkkojen turpoamiseen ja siksi neuloin sukan varsista yhden mallikerran verran lyhyemmät, eivät sitten ala ikävästi kiristää.

Kiitos sekopäisille, maailman parhaille sukulaisilleni mahtavasta reissupäivästä ja vielä kerran 

♥ paljon onnea Kirsi ♥

Ihan ekat junasukat

Saksalainen Skotlannissa asuva ystäväni kertoi kirjeessä odottavansa vauvaa! Halusin muistaa pienen perheen alkua jotenkin ja päätin ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä junasukat. Ohje on varmaan jokaiselle suomalaiselle neulojalle tuttu juttu, mutta arvelin näiden olevan muualla vieraampia. Ja oikeassa olin: sain heti paketin saavuttua perille viestin, että sukat ovat ihanat eivätkä he olleet koskaan nähneet vastaavia! 

Huomasin muuten vasta nyt kuvia siirrellessäni, että ylemmän kuvan taaempi sukka on vielä päättelyn jäljiltä nurinpäin, heh! Langaksi valikoin näihin viime SNY-kierroksella saatua Novita Nallea. Koko on varmasti iso vastasyntyneen jalkaan, mutta ajattelin näiden menevän elokuussa syntyväksi odotetulle vauvalle koko talven ajan. 

Sukkia oli hauska neuloa ja ne valmistuivat kuin itsestään molemmat samalla kertaa samalla pyöröpuikolla. Toivottavasti ne lämmittävät hyvin pienen saajansa jalkoja, kun aika koittaa!

♥ Onnea odotukseen Janalle ja Stephenille ♥ Congratulations Jana and Stephen ♥

♥ Herzlichen Glückwunsch Jana und Stephen ♥

SNY-postia

Kevään SNY-kierros pyörähti käyntiin ja eilen minunkin postilaatikostani löytyi ensimmäinen yhteydenotto uudelta pariltani! Päätin nyt kuitenkin osallistua tälle kierrokselle, vaikka kolmen viikon päästä oleva muutto vähän pakkaa sekoittaakin - kyllä se niin piristää arkea saada ja lähettää salaisia yllätyksiä. Aion muutosta huolimatta hoitaa homman kunnialla kotiin, päivitän sitten vaikka puhelimella jos en koneelle hetkeen pääse!

Kiitos Salainen Neuleystäväni kauniista kortista ja ihanaa kierrosta myös sinulle sekä kaikille muille rinkiin osallistuville!

Vilai

Muutama päivä sitten paistoi aurinko todella kauniisti ja oli oikein ihanan keväinen fiilis! Tänään onkin sitten ollut synkän harmaata ja sadetta saatu niin, että maa on täynnä lätäköitä. Mikäs sen parempi yhdistelmä kuin sulava, märkä lumi ja sateen liukastama jää. Ah. Kyllä karisi ihanat kevätfiilikset. Siksipä olikin entistä ihanampi palata näihin kirkkaassa auringossa otettuihin kuviin!

Aloitin nämä sukat jo ennen tammikuun puolessavälissä olevaa syntymäpäivääni ja ajattelin tehdä ne synttärilahjaksi itseltäni itselleni. Muut aikataululliset projektit veivät sitten kuitenkin mennessään ja sukat jäivät odottamaan niiden valmistumista.

Malli on jälleen kerran Cookie A:n, tällä kertaa Vilai kirjasta Suloisimmat sukat. (Kiitos jälleen kerran ensimmäisen SNY-kierrokseni parille, tämä kirja on ollut kovasti käytössä ja ihailussa!) Lanka on ihastuttavan Ladybug Fiber Companyn ihanan pehmoista, lämmintä ja ohutta merino-nylon-sekoitetta ja sitä kului 72 grammaa. Ihastuin tähän lankaan erityisesti siksi, että se oli "January Birthstone Yarn". Ilmeisesti tammikuun syntymäkivi on Rhodolite Garnet. Jos ymmärsin oikein, garnet tarkoittaa granaattia, ja rhodolite garnet on nimenomaan pinkki granaatti (eli rodoliitti). Korjatkaa, jos tiedätte paremmin!

Ja koska granaattikin kimmeltää, oli myös tähän lankaan kehrätty sekaan ripaus stellinaa. Sukissa on pienen pieni kimallus, jonka näkee vain kun osaa tarkasti katsoa. Kuvankäsittelyohjelmassa se näkyi vielä vähän paremmin kuin näissä kuvissa, mutta ehkä joku tarkkasilmäinen jotain pientä erottaa tästä viimeisestä kuvasta.

Näistä tuli nyt kyllä ihan lempparisukat, eikä yhtään haittaa vaikka meni vähän syntymäpäivän yli. Näissä natsaa sekä väri, lanka että malli täydellisesti yhteen!

Metsän karkelot -mekko

Ihastuin Verson puodin Metsän karkelot -kankaaseen oitis, kun näin ensimmäisen siitä tehdyn vaatteen (en enää muista missä). Muutaman päivän pidin tuumaustaukoa tummien värien takia, mutta kun sitten näin parissa blogissa siitä tehtyjä mekkoja, kliksuttelin kangasta pätkän myös omaan verkko-ostoskoriini. Ja onhan se nyt aivan hurmaavan ihanaa! 

Myös Lulu hyväksyy kankaan.

Mekko ompeloitui nopsaan, mutta kun sitten tuli aika päärmätä helma, en löytänyt kaksoisneulaa, en niin mistään! Yhdellä neulalla en tahtonut päärmettä ommella, koska monta kokemusta ovat osoittaneet, että paljon siistimpi ja viimeistellympi ilme tulee kaksoisneulalla. Sitten muutamaa viikkoa myöhemmin muistin vihdoin käydä ostamassa uuden kaksoisneulan. (Juuri tämän muutaman viikon viiveen takia en yhtään muista, mitä kaavaa tässä mekossa on käytetty. Ottobresta se on ja koko taisi olla 86.) Ehdin juuri ja juuri ommella tämän mekon helman, kun NAKS - toinen neuloista katkesi! Kiukusta puhisten laitoin viestiä äidilleni, joka onneksi lupasi luovuttaa minulle omat tuplaneulansa, joilla on minullekin monet vaatteet surruteltu 90-luvun alussa. Ei sentään tarvinnut lähteä taas uudestaan neulakaupoille, nekin kun ovat yllättävän tyyriitä kapineita.

Kun mittarissa on ikää reilu puolitoista vuotta, on ihan hirmu vaikeaa pysyä paikoillaan tai seisaallaan, jos ei yhtään huvita. Viimeksi huopatossujen yhteydessä kehuin, kuinka hyvin Sipuliina osaa poseerata. Nyt ei ilmeisesti ollut ollenkaan kuvauksellinen fiilis. Paljon kivempaa oli leikkiä duploilla tai tähystellä ikkunanraosta rakennusmiehiä.

Näitä kuvia katsellessa ja postausta kirjoitellessa meinaa iskeä pieni haikeus. Tuntuu, että vasta äsken esittelin täällä Sipuliinan ensimmäisiä bodyja. Ja nyt se pikkiriikkinen vauveli, joka vasta kolmikuisena oli keskiverron vastasyntyneen kokoinen, on tällainen (edelleen pieni) nauraa kikattava ja joka paikkaan kiipeävä tättähäärä (joka yrittää nytkin tässä sylissäni salakavalasti naputella kirjaimen sinne ja toisen tänne), joka painaa lähes kymmenen kiloa ja käyttää vaatekokoja 80-86. Äidin pieni murulainen!

Ai joo hei: teitä Bloggerin kautta rekisteröityneitä lukijoita on TASAN SATA! Mahtavaa! Sen lisäksi seuraajia löytyy niin Bloglovin':sta, Facebookista kuin Blogilistaltakin. Olen todella otettu! Voisin laittaa sen kunniaksi pystyyn arvonnan, kunhan olemme kunnialla suoriutuneet kuukauden päästä olevasta muutosta... Pysykää kuulolla!

Ilahduta bloggaajakaveria

Helyes-blogin Heidi lähestyi minua kivalla haasteella! Mikäpä sopisikaan paremmin ystävänpäivän aiheeksi kuin ilahdutus - olivatpa ilahdutettavat sitten tosielämän ystäviä tai virtuaalituttuja. Alunperin haaste lähti liikkeelle Tipulassa-blogista.

Tässä haasteen säännöt:

• Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!
• Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!
• Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Minä laitan haasteen eteenpäin...

...Silmukan saalistus -blogin Maijalle

...Lankatarina-blogin Marille

...ja Pipon ytimestä -blogin Sinille!

Nyt sitten alkaakin ankara pohdinta omista ilahdutuskeinoista sekä tietenkin jännittynyt odotus siitä, mitä Heidi meinaa keksiä!

♥ ♥ ♥ Ihanaa ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää! ♥ ♥ ♥

Bambihame

Marraskuisilla kässämessuilla siskoni ihastui tähän peurakankaaseen. En muista enää yhtään, miltä kojulta se poimittiin, näitä näkyi olevan myynnissä useammassakin paikassa. Lupasin tehdä siitä jotain pientä ihanaa siskontytölleni. Tämä on tehty samoilla ohjeilla kuin tämä Sipuliinan ankkurihame, mutta ilman pussihelmaa ja kapeammalla leveydellä. Viivin hame valmistui itse asiassa jo ennen ankkurihametta, pian messujen jälkeen, mutta lukuisten unohdusten jälkeen onnistuimme sovittamaan kuvaamisen vasta tämän vuoden puolelle!

Myös Viivin nukke sai jämäpaloista oman hameensa. Tämä on kuminauhojen ansiosta helppo pukea myös jäykälle nukelle.

Samistelu tuntuu olevan ilmeisen kivaa!

Tällä kertaa sain kuvattua myös vyötärön takaosan. Edelleen se on mielestäni yksinkertaisen nerokas! Kiitokset jälleen Kukalle superista ohjeesta!

Kun laskiaispulla meni tuuttiin

Pari viikkoa sitten törmäsin eräässä Facebook-ryhmässä vinkkiin tehdä laskiaspullat tuuttimuodossa. Ideana on, että lasten on helpompaa ja siistimpää syödä tuuttipullaa kuin tavallista. Innostuin heti, koska useampana vuonna meidänkin perheessämme on siivottu kerma- ja hillojälkiä ympäri poskia, käsiä, vaatteita, pöytää ja kaikkea muuta mahdollista, mihin taapero vikkeline sormineen ehtii. Olin vielä hieman epäileväinen, kun ojensin ensimmäisen pullatuutin kuopukselle, mutta se todella toimii! Syöminen oli paljon siistimpää ja helpompaa kuin perinteisen laskiaispullan - myös aikuiselle!

En tiedä mistä alkuperäinen idea on peräisin, mutta minun linkkivinkkini johti Frutti di mutsi -blogiin. Ensimmäisen kerran tein pullat alkuperäisellä reseptillä, mutta niistä tuli minun makuuni vähän liian kuivia. Tähän reseptiin säilytin perusajatuksen samana, mutta muutin jonkun verran aineksia ja niiden suhteita, tekotapaa sekä täytettä.

Tuuttipullat 

12 kpl

2,5 dl maitoa

1 dl sokeria

6-7 dl vehnäjauhoja

11 g kuivahiivaa TAI
25 g tuorehiivaa

ripaus suolaa
2 tl kardemummaa

1 kananmuna

75 g voita

Lisäksi: foliota tötteröihin, tötteröiden voiteluun ruokaöljyä tai vuokasprayta, pullien voiteluun kananmunaa sekä raesokeria, täytteeksi vadelmahilloa tai mantelimassaa, 4-5 dl vispikermaa ja ripaus vaniljajauhetta
Foliotötteröt kannattaa säästää, ne voi käyttää monta kertaa uudestaan! Vielä parempi vaihtoehto on tietenkin, jos kaapista löytyy tötterömuotit valmiina.

Aloita tekemällä pullataikina. Lämmitä maito kädenlämpöä reilusti lämpimämmäksi, n. 42 °C. Lisää muut aineet maidon sekaan voita lukuunottamatta. Vaivaa taikinaa yleiskoneessa suurimmalla nopeudella 6 min tai kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Lisää sekaan pehmeä voi ja vaivaa kunnes voi on täysin sekoittunut. Jätä taikina lämpimään paikkaan kohoamaan n. 45 minuutin ajaksi ja tee sillä aikaa foliotötteröt.

Minun tötteröni ovat n. 10 cm pituisia ja paksuimmasta kohdasta 4-5 cm levyisiä. Foliota yhteen tötteröön kului n. 40 cm. Taittelin sen ensin pituussuunnassa kolmin- tai nelinkerroin ja rullasin sitten tötteröksi, mutta tyyli on vapaa. Tötteröistä kannattaa tehdä ehkä vielä pari senttiä pidempiä.

Taiteltuasi tötteröt voitele ne pullasudin avulla rypsiöljyllä tai vaihtoehtoisesti suihki tötteröt molemmin puolin vuokasprayllä.

Taikinan kohottua tarpeeksi kumoa se jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmat pois.

Pyörittele taikinasta pötkylä.

Leikkaa pötkylä 12 tasakokoiseen palaan.

Pyörittele paloista 1-2 cm paksuisia ja n. 40 cm pituisia tankoja. 

Kierrä tangot tötteröiden ympäri niin, ettei pohjaan jää aukkoa. Alla kuvissa oma tyylini.

Ulkonäöstä ei pahemmin kannata tässä vaiheessa välittää, uuni kaunistaa! Pidä huolta, että tötteröä jää näkyviin vähintään 1 cm. Muuten pulla kohoaa reunan yli ja tötterön poistaminen pullaa repimättä on melko mahdotonta.

Kohottele lämpimässä paikassa liinan alla puolisen tuntia. Voitele kananmunalla ja ripottele raesokerit päälle. Paista 180 °C 12-14 min tai kunnes pullat ovat kauniin kullanruskeita. Anna valmiiden pullien jäähtyä muutama minuutti ja poista sitten foliotötteröt.

Lisää kermaan ripaus vaniljajauhetta ja vähän sokeria. Vatkaa kovaksi vaahdoksi ja siirrä jääkaappiin odottamaan.

Levitä jäähtyneiden pullatuuttien sisään reilu teelusikallinen hilloa. Helpoiten homma hoituu pikkulusikalla.

Puolet pullista jäi ilman raesokeria, kun uimahallireissulta kotiutunut poika sai pullahommissa olleen äidin pasmat sekaisin!

Siirrä kermavaahto massapussiin (eli pursotuspussiin), leikkaa kärki auki ja täytä pullat niin täyteen kuin haluat. Meillä riitti 4 dl kermaa ja jäi vähän ylikin, koska Huitula ei yhtään tykkää kermavaahdosta ja pari pullaa pidettiin pelkällä hillotäytteellä. Varaa kermaa 5 dl, jos haluat olla varma, että sitä riittää jokaiseen pullaan tarpeeksi.

Ja tadaa! Tuutin täydeltä laskiaista!

Pullat ovat parhaimmillaan heti tuoreena, mutta säilyvät myös jääkaapissa pari päivää.

Nyt olisikin hauska kuulla, mitä tykkäätte ideasta! Lapsiperheille suosittelen tätä ehdottomasti ja muillekin tämä on hauskaa vaihtelua!

Laittakaa siis tuuttipullat kokeiluun ja tulkaa raportoimaan tuloksia! Hauskaa laskiaisen odotusta jokaiselle - tänä vuonna laskiaissunnuntai on 15.2. ja laskiaistiistai 17.2.!