Keväinen kermakakku ja miten tehdään helppo pikeerikukka

Keväistä naimisiinmenoa juhlittiin pienimuotoisesti ja tilaisuuteen toivottiin kermapäällysteistä kakkua vadelma-, suklaa- ja kermatäyttein ja suklaalaatalla. Toiseen väliin tein täytteeksi moussen tummasta suklaasta ja toiseen kermavaahtoa, lisäksi molempiin väleihin tuli itse keittämääni vadelmahilloketta.

Tein koristeiksi pikeerikukkia ja keväänvihreitä lehtiä, jottei kakku olisi jäänyt ihan paljaaksi.

Lopuksi vielä DIY-ohje yksinkertaisten, mutta kauniiden pikeerikukkien tekemiseen! Pikeerin tekoon löytyy netistä monta erilaista ja hyvää ohjetta. Pikeerihän on siis valkuaisesta ja tomusokerista vatkattua koristetahnaa. Itse teen pikeerin niin, että vatkaan ensin pienen määrän valkuaista vaahdoksi, ja lisään sitten vähitellen koko ajan vatkaten tomusokeria, kunnes pikeerin koostumus on mielestäni sopivaa. Lopuksi lisään pari tippaa sitruunamehua, tämä nopeuttaa pikeerin kuivumista. Pikeeri kannattaa värjätä pastaväreillä ja säilyttää jääkaapissa hyvin peitettynä kostutetulla talouspaperilla, jottei se pääse kuivumaan. 

Näiden kukkien tekemiseen käytin minikokoista tähtityllaa ja pieniä minigrip-pusseja.

Aloita tekemällä kukan keskusta pienellä pyöräytyksellä. Ulkonäöllä ei ole niin väliä, tämä kohta jää myöhemmin piiloon.

Lisää ensimmäinen kerros terälehtiä keskustan ulkoreunoille. Purista keskustassa enemmän ja vapauta puristus ulospäin liikuttaessa. Voit tarvittaessa ensin harjoitella terälehtien tekemistä leivinpaperille.

Tee seuraava terälehtikerros limittäin edellisen kanssa ja vähän lähemmäs keskustaa.

Lisää lopuksi sokerihelmiä tai nonparelleja ja anna kuivua kunnolla. Pienet kukat kuivuvat nopeasti, suuremmatkin ovat yleensä seuraavana päivänä ihan kuivia. Koristeet säilyvät huoneenlämmössä tai viileämmässä useita kuukausia pölyltä ja kosteudelta suojattuna.

Kipari

Välipalatyönä tein pojalle pipon, vaikka yhtäkkiä onkin tullut melkein kesä. Harmaa lanka on Novitan Isoveljeä ja vihreä Louhittaren luolan Louhitarta oliivin värisenä. Kipari vaikutti tosi kivalta ja simppeliltä ohjeelta. Harmi vaan että taisi tulla ihan aavistuksen liian nafti, olisin voinut neuloa pari raitaa lisää. Toisaalta tuo on jo nyt niskasta vähän rullalla. Hassun mallinen myssy. Saapa nähdä, suostuuko Huitula koskaan laittamaan tätä pihalle päähänsä, ainakin toistaiseksi trikoopipo on vienyt voiton joka kerran...

Huitula ei ole kovin innokas valokuvamalli. Pikkusisko taas on loputtoman utelias ja on tikkana paikalla, jos jotain tapahtuu.

Vaikka se "jotain" olisi vain äiti kyykyssä kameran kanssa.

No pitihän pipoa sovittaa sitten pienempäänkin päähän. Siihen se istuu ehkä kuitenkin paremmin, vaikka onkin vielä hitusen iso. Saa varmaankin jäädä odottamaan ensi syksyä, tai sitten saatan etsiä jonkun lahjottavan...

Twisted Flower, maalatut munat ja ylläripaketti eli kiitos SNY:lleni

Koko alkuvuoden vaivanneen neulomiskankeuden jälkeen sain vihdoin neulejumit purettua näitä sukkia tehdessä! Näistä tuli niin kauniit ja ihanat, en kestä! Lempparisukat. Taitavat itse asiassa olla ensimmäiset koskaan itse itselleni neulomat sukat! Malli on ikisuosikkini Cookie A:n Twisted Flower ja lankana salaiselta neuleystävältäni saamani iki-ihana, uusi lempilankani Cascade Heritage. Neulomisessa meni pari viikkoa, mikä on aika hyvä suoritus.

Samassa paketissa langan kanssa tuli myös pääsiäismunien maalaussetti. Se joutui jonkin aikaa odottelemaan hyllyllä ja pääsi tositoimiin tällä viikolla. 

Huitula maalasi vapaalla tyylillä, itse kovasti yritin tehdä kauniita kuvioita, mutta ei se oikein tuolla pakkauksen mukana tulleella sudilla onnistunut. 

Ja kotoa löytyi kapeakärkisiä siveltimiä vain elintarviketarkoituksiin, enkä niillä sitten viitsinyt alkaa pääsiäismunaa maalailemaan. Päädyin lopulta sutimaan munan pinnan peittoon samalla tyylillä kuin poika. Jotain tuntui kuitenkin vielä puuttuvan. Muutama pilkku keltaisella kynsilakalla, ja jo oli keväinen krysanteemimuna valmis.

Johtuneeko siitä, että katson lapseni tuotoksia äitiyden ruusunpunaisten lasien läpi, mutta mielestäni Huitulan muna onnistui paremmin kuin omani...

Eilen posti toi vielä yllätyksen sny:ltäni: puuhapaketin Huitulalle! Tuli kyllä todella sopivaan saumaan, Huitula on juuri tällä hetkellä matkalla isin ja mummin kanssa mökille pääsiäisen viettoon. Eipä tule aika pitkäksi, ja herkut varmasti piristävät pitkähköä automatkaa.

Tarrat, ruutuvihko ja yksi kynistä pääsivät heti käyttöön ja pakattiin sitten huolellisesti reppuun dinosaurusten ja hevosten sekaan.

Iso kiitos salaiselle ystävälleni kaikista tähän mennessä päivää piristäneistä lähetyksistä!

Aurinkoista ja lämmintä pääsiäistä kaikille!

Vaunuverho ja neuvolakortin kannet

Ystäväni odottavat pientä tyttöä syntyväksi hetkenä minä hyvänsä. Pari viikkoa sitten tulevalle äidille järjestettiin vauvajuhlat ja minä tein lahjaksi vaunuverhon ja neuvolakortin kannet pöllöteemalla, Oona kun on kovasti ihastunut pöllöihin. Väreissä otin vähän riskejä: tiesin Oonan pitävän limenvihreästä, mutta muut värit menivätkin sitten vähän arvailuksi. Vaunuverhon kaavan piirsin oman erittäin toimivaksi todetun verhoni pohjalta. Verhon saa sidottua kiinni sivuilta pitkiksi jätetyillä kanttinauhoilla - ei muuten lepata tuulessa! Kangas on kevyttä ja hengittävää puuvillapopliinia, ei tukahduta kesällä. Pöllön applikoin tilkkulaatikosta löytyneistä paloista.

Vauvan neuvolakortti kelpaa sujauttaa näihin pöllöisiin kansiin. Kannet on ommeltu samoin kuin aikaisemmatkin. Vähän piti pöllöjen lisäksi saada jotain muutakin samaa näihin kansiin verhon kanssa, ja niinpä ompelin neuvolakansien vuorin samasta kankaasta kuin vaunuverhon pöllön.

♥ Tsemppiä, onnea ja pitkää pinnaa Oonalle ja Sepolle odotuksen loppumetreille! ♥

Maailman kaunein ja helpoin leipä

Ei taida olla parempaa tapaa aloittaa aamu kuin tuoreen leivän tuoksu. Tämä on niin helppo ja pomminvarma tapa tehdä rapeakuorista ja sisältä pehmeää, herkullista leipää, että se tuntuu melkein huijaukselta! Eipä ole muuten tullut enää ostettua kaupasta muuta kuin ruisleipää. Tarvitset vain uunipadan ja aikaa yön tai vaikka työpäivän yli. Tässä resepti on yksinkertaisimmillaan, mutta se on muunneltavissa loputtomasti. Osan jauhoista voi korvata vaikka ohrajauholla, sekaan voi heittää siemeniä tai vaikka liotettuja kaurahiutaleita. Tai porkkanaraastetta. Tai cheddar-raastetta. Tai kuullotettua sipulia...

7 dl vehnäjauhoja

0,5 tl kuivahiivaa

1 tl suolaa

3,5 dl lämmintä vettä

Sekoita kuivat aineet kulhossa ja lisää lämmin vesi. Sekoittele taikina tasaiseksi. Halutessasi voit vaivata taikinaan sitkon saadaksesi vieläkin parempaa leipää. Ei haittaa jos ei huvita, aivan erinomainen leipä tulee ilmankin. Taikinan kuuluisi näyttää suunnilleen tältä.

Peitä kulho tiukasti kelmulla ja nosta jääkaappiin 12-18 tunniksi. Sen jälkeen taikinan kuuluisi olla löysempää ja kuplivaa. Ota kulho huoneenlämpöön, laita uuni kuumenemaan 225 °C ja laita samalla pata kuumentumaan uuniin.

Tässä on muuten leipurin paras apuväline, raappa! Omani olen saanut kouluaikoina vierailulla myllyssä. Suosittelen hankkimaan. Tämän avulla on helppo kaapia taikina kulhosta ja alustaa löysää taikinaa. Sillä hoituu myös pilkkominen. Ja kuivien taikinanjämien pöydästä irti rapsuttaminen.

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa siitä pallo. Tai niin pallomainen kuin onnistuu. Taikina saattaa olla aika löysää. Sekään ei haittaa, lisää vain jauhoja. Jos haluat sekoittaa taikinaan siemeniä tmv., tee se tässä vaiheessa.

On muuten tosi vaikeaa koittaa kuvata vasemmalla kädellä ja yrittää riivata taikinaa samaan aikaan...

Kun taikina näyttää suunnilleen tältä, jätä se rauhaan...

...ja peitä löyhälti kelmulla. Uunin ja padan kuumennuttua poista kelmu, heitä pallero pataan ja laita kansi kiinni. Paista 30 min, jonka jälkeen poista kansi ja paista vielä 15 min.

Tadaa! 

Se on kuin taikuutta!

Se on niin kaunis! Ja herkullinen! Ja helppo! Voisin viljellä otsikon mukaisia superlatiiveja loputtomasti. Tehkää tätä leipää!

Alkuperäinen resepti Kädenvääntöä-blogista.

Raitapaita ihan itselle

Voi luoja miten vaikeaa on ottaa itsestään kuvia! Varsinkin jos ei viihdy kameran edessä, ei omista jalustaa eikä kaukolaukaisijaa (onko se sen nimi...). Kaikissa kuvissa näytän ihan pökkelöltä ja epäluonnolliselta, tai sitten ravistelen päätä ja käsiä rentoutuakseni!

Tämän alkuvalituksen jälkeen keskitynkin positiivisiin asioihin. Jossain alkuvuoden Suuri Käsityö -lehdistä (en valitettavasti nyt muista tai löydä missä numerossa, mutta veikkaan tammikuuta) oli tosi kiva paitakaava Coco Chanelin hengessä. Kun löysin Eurokankaan palalaarista aivan sairaan halvalla aivan ihanaa, kevyttä ja ohkaista viskoositrikoota, tiesin heti että tekisin siitä kesäpaidan.

Paita on vain leikelty ja surauteltu kasaan ompelun ilosta ilman mitään kohdisteluja. Jälkikäteen katsellessa vähän harmittaa, etten jaksanut kohdistaa edes sivusaumoja. No mutta, olipa sentään kiva saada joku käsityö valmiiksi asti! Yritin itse asiassa tehdä samalla kaavalla paidan myös ribbitrikoosta, mutta voi hyvää päivää miten vaikeaa sen leikkaaminen ja ompeleminen oli. Tuli aivan kamala löröpaita, jonka saumat irvistää miten sattuu ja hihansuut ja alareuna on jotain ihan järkyttävää... Mutta onneksi tästä tuli aika kiva. Se tuntuu hassulta, että lisäsin helman pituuteen ainakin 10 cm, ja silti se tuntui jäävän vähän turhan lyhyeksi.

Eniten viehätyin paidan venekaula-aukkoon, joka oli muotoiltu hauskoilla olkakolmioilla. Pienillä muokkauksilla tässä on ainekset vakipaitakaavaksi.

Kukkuu sanoo helmipöllö

PS. Ihanaa, teitä rekisteröityneitä lukijoita on jo yli 50 ♥ ja lisänä tietysti muita reittejä seuraavat - yhtä ihania olette kaikki! Pusuja kaikille!

Brookies

Nyt ollaan taas sen äärellä, mitä leivonnassa (ja ylipäätään elämässä) ehkä eniten rakastan: uuden löytäminen yllättävistä paikoista. Kun yhdistää kaksi täydellistä tuotetta, lopputulos ei voi olla muuta kuin aivan mahtava! Tämä menee samaan överisarjaan Chocolate Chip Cookie Pien kanssa ja saa aivan rauhassa mennäkin. Brookie on brownien ja cookien täydellinen rakkauslapsi.

Reseptin bongasin Unelmaa leipomassa -blogista ja olin välittömästi myyty. Ensimmäiset eivät jostain syystä tahtonut millään kypsyä, vaan jäi aivan raa'aksi ja valuvaksi pohjasta ja keskeltä, vaikka kuinka pidensin paistoaikaa ja nostin uunin lämpöä. Seuraavan satsin paistoin leveämmässä vuoassa ja vähän kovemmalla lämmöllä, ja johan alkoi lyyti kirjoittaa! Näissä ei keksien ja suklaaleivoksen väriero näy päälle yhtä selvästi kuin Hannan omissa, mutta leikatessa rajat erottuvat. Ja oli nämä kyllä niiiiin hyviä, että jäävät vakiorepertuaariin. Nam!

Laaduntarkkailijat Lulu ja Vilijonkka

Pieni IFK-kermakakku

Maaliskuussa kuopusveljeni saavutti teini-ikäiseksi kutsumiseen oikeuttavat lukemat. Tarkalleen pikkuveljen toiveita noudattaen syntyi kermakakku suosikkijoukkueen logolla.

Tämän kakun kanssa ei mennyt kaikki ihan putkeen alkaen käden tärinästä kuvioita maalatessa ja päättyen kermavaahdon loppumiseen kesken pursotusten, mutta lopputulokseen olin ihan tyytyväinen. Ja veli myös, mikä oli tietysti tärkeintä. Täytteenä oli juuri hammasraudoista eroon päässeen onnellisen teinin toivomuksesta maitotiivisteestä tehty kinuskitoffee (valmiina ostettu) ja kaverina mangomousse. Yhdessä ehkä vähän turhan makeaa, mutta ihan hyvää silti. Ja koristeet on maalattu elintarvikevärein suoraan vaahtismassan päälle.

Pullapitkot

En ole tainnut tehdä peruspitkoja sitten vuoden 2009, oli siis jo aikakin verestää muistoja. Yllättävän hyvin tuntui tulevan lihasmuistista viiden vuoden (!!!) takaa pitkojen letitys neljällä, viidellä ja kuudella säikeellä. Vaikka ei näitä nyt ehkä vielä leipomon näyteikkunaan esille laitettaisi. 

Neljä

Viiden säikeen pitko on näistä eniten tavallisen letin kaltainen, neljän ja kuuden säikeen pitkoissa letitystekniikka on ihan erilainen. Vasta paistovaiheessa tulin ajatelleeksi tekniikkakuvia - olisiko kellään kiinnostusta oppia tekemään useammalla kuin kolmella säikeellä letitettyjä pitkoja?

Viisi

Kuuden pitkosta tuli mielestäni kaunein. Puolikas siitä lähti äitini matkassa papalleni, jonka mielestä pulla syödään pullana ilman mitään kaneli- ja voisilmäkotkotuksia. Ja olipa pitko tullut kuulemma hyvään saumaan, sillä kahvittelijoita oli osunut samalla kertaa käymään useampi ja lopulta oli pitänyt jo vähän jarrutella, että pappakin sai osansa. Ilmeisen hyvin siis maistui!

Kuusi

Kylmässä hyydytetty banaanijuustokakku

Hehee, nyt alkaa olla jo vähän noloa. Mainitsin tästä kakusta jo ennen talvilomamatkaa, ja niinpä vaan sekin pääsi unohtumaan. Resepti on (yllättääkö enää ketään) kirjasta Leivonnaisia herkkusuille ja tällä juhlistettiin allekirjoittaneen tammikuisia varttivuosisatasynttäreitä. Yksinkertainen, herkullinen eikä paljoa koristeita kaipaa - melkein kuin tekijänsäkin!

SNY:n toinen paketti

Oho, salainen ystäväni taitaakin olla aika ripeää tyyppiä! Sain huhtikuun paketin jo eilen illalla. Sisältä paljastui ihana metallisanko täynnä pieniä pääsiäismunia, paksu kirjekuori ja taikapallo! Kerä piti luonnollisesti keriä auki saman tien huolimatta siitä, että mieheni vähän ihmetteli eikö sitä nyt oikeasti voi jättää aamuun. No ei tietenkään, hmph. Olisitko itse nukkunut tietäen, että taikapallo odottaa avaamista, kysynpä vaan! Vauva piti kerran käydä nukuttamassa uudelleen kesken aukikerimisen, mutta muuten sain tehdä sen ihan rauhassa lasten nukkuessa.

Tässä kokonaisuudessaan mitä tuo hauska pallero piti sisällään. Oli kirje sekä kahdet ohjeet kämmekkäisiin...

...kaksi kerää Sandnes Alpakka -lankaa...

...rairuohon siemeniä, sydäntupsu ja puikonsuojukset - tässä kohtaa salainen ystäväni on jälleen käyttänyt ajatustenlukijan taitojaan, meinasin nimittäin ostaa tällaiset ihan pari viikkoa sitten, mutta joku etiäinen sai jättämään ne kauppaan!

Ja tämä sievä sanko! Se sai nyt tehtävän Huitulan kynäpurkkina, mutta saattaa kesällä hyvinkin päästä parvekkeelle yrtti- tai kukkapurkiksi, on se niin nätti!

Ja sitten oli vielä tällainen mysteerisen näköinen tupsukone, jolla saa tehtyä sydämenmuotoisia tupsuja! Onneksi mukana oli myös kuvalliset ohjeet, on meinaan vähän hakusessa noiden itämaisten merkkien tulkinta.

Lämmin kiitos jälleen salaiselle ystävälleni, kyllä onnistuit jälleen ilahduttamaan! Kirjeesi oli myös ihana ja sai hymyn huulille. Meillä todella nautitaan auringosta ja ulkoilusta kevyemmissä vaatteissa. Ihania aurinkoisia päiviä sinulle haravanvarteen!

Aurinkoa ja lämpöä kaikkien teidän kevätpäiviinne!