Palmikkohuivi

Äitini toivoi jo aikaa sitten, että tekisin hänelle kaulahuivin. Minulla oli sillä hetkellä kesken ja suunnitteilla useampi projekti, mutta lupasin ottaa huivin työn alle kun tulee sille sopiva rako. Alkukeväästä meidän oli tarkoitus alkaa yhdessä etsimään sopivia malleja, mutta sitten törmäsin Suuressa Käsityölehdessä Veera Välimäen suunnittelemaan palmikkohuiviin. Ihastuin siihen samantien ja myös äitini tykästyi malliin. No sitten meidän oli tarkoitus lähteä yhdessä lankakaupoille etsimään kivoja lankoja sopivan hetken tullen, mutta kevät se tulla jolkotti kohisten ja äitienpäiväkin lähestyi. Loppujen lopuksi päätin tilata langat omin päin ja neuloa huivin äitienpäivälahjaksi.

Äitienpäivän aamu koitti ja lähdimme perinteiselle brunssille siskoni luokse. Siellä tajusin unohtaneeni huivin kotiin! Sen jälkeenkin vaadittiin pari tapaamiskertaa, ennen kuin vihdoin muistin napata huivin mukaan mennessämme käymään mumilassa. Huivi on siis vihdoin oikealla omistajallaan ja odottelee syksyä päästäkseen käyttöön.

Minun mielestäni huivista tuli vähän hassun pituinen: kahdesti kaulan ympäri kiedottuna se tuntuu aivan liian löysältä ja kolmella kiepautuksella siitä tulee ihan liian kireä. Asettelin sitä varmaankin kymmenen minuuttia kaulalleni, että saisin edes vähän edustavan kuvan otettua. Onneksi äitini kuitenkin tykkäsi ja uskoisin sen olevan juuri passeli, jos sen kietoo takin kauluksen päälle.