Koiranlelukori

Joihinkin ilmiöihin hyppään vähän jälkijunassa. Niin kuin nyt vaikka näihin virkattuihin koreihin. Niitä on näkynyt blogeissa jo monta vuotta, ja ainakin viimeiset pari sellainen on roikkunut myös omalla to do -listallani. Kesällä 2012 sainkin vanhoja lakanoita, joista revin metritolkulla kudetta, ja aloin jopa tekemään koria. (Vai mattokohan niistä piti tulla...) Innostus tyssäsi kuitenkin pian lakanakuteen karheuteen ja epätasaisuuteen sekä katkenneeseen muovikoukkuun. Nyt lähdin taistoon uudella innolla kierrätyspuuvillasta tehdyn ontelokuteen ja bambuisen virkkuukoukun voimin.

Olen todella huono tekemään mitään yksitoikkoista kovin pitkään; neulepinnassa pitää olla tarpeeksi vaihtelua ja pelkkä yksivärisen ainaoikean tai sileän neulominen puuduttaa. Sama ilmiö esiintyy vielä voimakkaammin virkkuuhommissa. Niinpä tähänkin piti saada vähän jotain jujua kaksivärisyydellä ja siksak-kuviolla, jotta jaksaisin virkata kerralla edes vähän enemmän kuin yhden rivin. Reunaa kun kiertää vain 80 silmukkaa.

Ja syntyihän sitä tulosta - ensimmäinen virkattu korini! En tosin ymmärrä, miksi virkkaamani ympyrät joka alkavat joka ainoan kerran lerpattaa niin kuin niihin olisi lisätty liikaa silmukoita, vaikka millä ohjeella virkkaisin. Lerpatusongelman hoidin silittämällä pohjan ennen reunojen virkkaamista.

Nytpä on paikka pitkin olohuoneen lattiaa pyörineille leluille! (Ja on muuten siihen mattoonkin kuteet jo valmiina...)