Korvapuustipäivän korvapuustit

Jos leivon pullaa, teen lähes poikkeuksetta korvapuusteja tai pitkoja. Äitini tekee maailman parhaat voisilmäpullat, enkä jaksa enää edes yrittää samaan tulokseen pääsemistä. Korvapuusteja äiti ei kuitenkaan ikinä leivo, ja ne ovatkin minun bravuurini. 

Korvapuustipäivä oli ja meni jo 4.10., ja silloin piti tietysti leipoa, ja ajatus oli saada kuvat pullista tänne blogiinkin jo saman vuorokauden aikana. Pullataikina oli tarkoitus tehdä jo hyvissä ajoin päivällä, mutta hiivan puuttuminen esti suunnitelmat. En enää muista, miksi en päässyt hakemaan sitä päivällä kaupasta. Joka tapauksessa jouduin odottelemaan mieheni kotiintuloa, jotta pääsin pullahommiin. No, kaikki leipomista harrastavat varmaan tietävätkin, miten siinä käy, kun taikinan tekeminen aloitetaan vasta viiden jälkeen, ja sitten kohotellaan, muotoillaan ja paistetaan pari pellillistä pullia. Myöhäänhän siinä menee, ja bloggaamisen piti siirtyä seuraavalle päivälle.

Ja kuinkas sitten kävikään. Seuraavana päivänä ei enää huvittanutkaan istua tietokoneen ääreen.

Eikä sitä seuraavana. Ja sitten olinkin tosi kiireinen, joo-o. Tai sitten vain saamaton.

Mutta nytpä onkin sitten tiedossa monta postausta muutaman päivän sisään, kun nyt kerran sain itseäni niskasta kiinni. Täällä ei meinaan olla levätty laakereillaan, vaikka blogi onkin ollut kuolemanhiljainen, vaan vaikka mitä on ehtinyt valmistua. Osa tosin menee pukinkonttiin, joten niiden julkaisua täytyy odotella vielä pari kuukautta. (Jouluun on enää puolitoista kuukautta!!)

Täältä poimit entisen leipuriopettajani vinkit kunnon korvapuustien tekoon. Pullaohjeita on netti pullollaan. Näitä kuvia katsellessa alkoi kyllä tehdä taas mieli puusteja, pitäisiköhän sitä...