Hurmuripoika

Poden välillä huonoa omatuntoa siitä, että minun tulee ommeltua tai neulottua paljon enemmän tyttöjen kuin poikien juttuja ja näin ollen Huitulaiseni tuntuu jäävän turhan vähälle huomiolle käsitöiden suhteen. Seikka johtuu pääasiassa siitä, että a) neulon lähes aina pitsi- tai palmikkoneuleita ja ne ovat yleensä (ainakin minusta) kovin tyttömäisiä b) useimmat poikamaisemmat kankaat eivät omaa silmääni miellytä. Jonkin aikaa sitten löysin kuitenkin iki-ihanasta Verson puodista pari valloittavaa kuosia ja päätin välittömästi korjata äidin tekemien vaatteiden puutteen Huitulan kaapissa. 

Ensimmäiseksi saksin ihastuttavan Hurmurin serkku -joustocollegen raglanpaidan muotoon jonkun lähivuosien Ottobren kaavoilla. Nyt en valitettavasti pääse tarkistamaan, mistä lehdestä on kyse, ne kun on jo pakattu muuttolaatikkoon...

Aika hurmuri tuo poikakin on kiharapilvensä kanssa! Tämä ei ole pelkästään äidin mielipide, vaan niitä ihastellaan kyllä ihan joka puolella kauppakeskuksista ja kerhoista lähtien. Huitula ei onneksi tunnu kehuista häiriintyvän, mitä nyt välillä vähän ihmettelee hassuja mummeleita!

Meinasin ensin olla paidasta vähän yökkärifiiliksissä, mutta se on väistynyt kun olen nyt jo pariin otteeseen nähnyt paidan Huitulan päällä. Kasvunvaraa löytyy niin kuin pitääkin, mutta puseron malli on mukavan kapea ja helman resori ryhdistää kokonaisilmettä, eikä paita jää rumasti roikkumaan.

Pikkusiskonkin piti päästä kuvaan

College on ihanan pehmoista ja kuosi on - no - aivan hurmaava! Kaavoja piirtäessäni ehdin vähän jo säikähtää tehneeni mokan tilatessani kangasta vanhasta tottumuksesta puoli metriä. 116-kokoiset kaavat onneksi kuitenkin mahtuivat siihen juuri ja juuri, kun oikein tarkkaan asetteli, mutta taitaa olla aika tajuta, ettei minun pieni poikani enää olekaan ihan niin kovin pieni!