Ihan kesken

En ole neulonut silmukkaakaan viime tiistain jälkeen. Sen sijaan olen purkanut, kasannut, kantanut, nostanut, silittänyt ja pessyt. Ja varmaan montaa muutakin asiaa, jotka eivät juuri nyt tule mieleen. Iltaisin olen ollut niin poikki, että lasten nukahdettua on oman sängyn kutsu kuulostanut ylivoimaiselta. Yhden kirjan olen saanut luettua, aina muutama sivu kerrallaan ennen nukahtamista.

Elämme tällä hetkellä vaiheessa, jossa lähes jokaiselta tasolta löytyy jonkinnäköinen epämääräinen kasa jotain, jolle pitäisi tehdä jotain. Lavuaarin reunalta saattaa löytyä yhtä hyvin hampaidenpesuaikaa mittaava tiimalasi kuin ruuvimeisseli.

Pikku hiljaa koti alkaa muokkaantua meidän näköiseksi. Miehellä olisi kova halu saada kaikki Heti Nyt Valmiiksi, itse ottaisin rauhallisemmin ja antaisin tavaroiden hakea oman paikkansa ajan kanssa.

Lulu rakastaa uutta kiipeilypuutaan ja sen suomaa naapureiden kyttäysmahdollisuutta, mies rakastaa television uutta seinätelinettä.

Tänään olisi tarkoitus vielä saada verhot loppuihinkin ikkunoihin. Yksi verhonipsupussi tosin seilaa jossain teillä tietymättömillä. Mutta eiköhän se vielä löydy, kun asetutaan.

Ja arvatkaas mitä: tästä tulee minun oma nurkkani. Tähän minä tulen iltaisin asettumaan neulomuksen ja kaakaomukillisen kanssa. Kunhan ensin vielä löydän jostain laatikosta tai kassista sen tällä hetkellä kesken olevan neuletyön...