torstai 17. marraskuuta 2016

Elsa-kakku

Kesäkuussa vietettiin Sipuliinan 3-vuotissyntymäpäiviä, tänä vuonna jo pari viikkoa etukäteen varsinaisen syntymäpäivän osuessa juuri juhannusaatolle ja uuden kodin remontin ja muuton painaessa siinä vaiheessa jo aika kovasti päälle. Toiveena Frozen-fanilla oli ylläriylläri Elsa-kakku. Elsa-nukke löytyi jo valmiina (on muuten kuulkaa ihan Yhdysvalloista asti Disney Shopista tuliaisiksi saatu), ja sain Sipuliinalta innostuneen luvan kuorruttaa sen kakulla ja sokerimassalla.

frozen elsa nukke kakku

Katselin ensin netistä muutamia inspiraatiokuvia ja tykästyin eniten tällaiseen malliin, jossa jalka pilkistää helman raosta ulos ja kädet ovat ylhäällä. Itselleni tulee asennosta heti mieleen ikoninen "Let It Go" -kohtaus.

Tämä on minusta niin upea kohtaus, että edelleen menee kylmät väreet katsoessa ja kuunnellessa, vaikka olen nähnyt/kuullut tämän jo hyvin monta kertaa.

frozen elsa nukke kakku

Elsa on minusta upea roolimalli pienille tytöille! Elsa ei tarvitse prinssiä pelastamaan itseään pulasta, vaan hänen täytyy itse kohdata ja voittaa omat pelkonsa. Tosi rakkauden tekoonkaan ei elokuvassa vaadita miestä ja suudelmaa, vaan sillä tarkoitetaankin sisarten välistä rakkautta. Olen käynyt tästä niin monta keskustelua, että minua taidetaan pitää yleisesti vähän friikkinä, mutta en välitä - olen niin onnellinen ja iloinen siitä, että rakastamani Disney haluaa nykyään luoda tyttärillemme myös vahvoja, itsenäisiä naisia roolimalleiksi.

frozen elsa nukke kakku

Kakun täytteistä minulla ei ole enää selkeitä muistikuvia... Olisiko mahdollisesti ollut suklaamoussea ja tuoreita mansikoita? Sen muistan, että jotain tosi hyvää se oli, ja työkaverini olivat onnellisia kun saivat loput...

frozen elsa nukke kakku

Sipuliina oli kakusta haltioissaan ja sehän on tietysti se pääasia. On aina yhtä hieno fiilis nähdä se onni ja ilo lapsen kasvoilla, kun hän näkee kakun ensi kertaa ja tajuaa että se on tehty juuri häntä varten. Jos siitä syystä ei näitä jaksaisi kerta toisensa näpertää, niin minkä ihmeen takia sitten?

maanantai 31. lokakuuta 2016

Oho hupsista

Huhuu!

Vieläkö siellä joku jaksaa päivystää?

Tahaton blogitauko päättyy ihan just nyt. Että moi vaan teille! Tuntuupa kivalta pitkästä aikaa kirjoittaa. Miten siitä tyhjän paperin pelosta saakin aina oman pään sisällä kehitettyä niin suuren mörön?

Tänä syksynä on tapahtunut ihan hirveästi ja oikeastaan ei sittenkään mitään kamalan suurta ja mullistavaa. Eniten aikaa on tietenkin vienyt tähän uuteen asuntoon tottuminen ja sen kodiksi laittaminen. Vaikka arjessa säilyi samat perusrutiinit samoine päiväkoti- ja työaikoineen, on tässä ollut toisaalta paljon myös uutta opeteltavaa. Uusi asuinalue, uudet naapurit ja koiranpissatusmaastot, totuttelu kerrostaloasumiseen kuuden vuoden luhti- ja rivitaloelämän jälkeen, uudet reitit töihin ja uusi päiväkoti, siellä uudet opettajat ja kaverit, ja Huitulalla alkoi eskari, joka tietysti toi mukanaan ihan uudet kuviot. Harjoittelemme asuntolainan kanssa elämistä ja ihan oman kodin laittamista. Tämän lisäksi meillä on taas ollut kiva syksyn sairastelukierre seuranamme toista vuotta peräkkäin. Tänä vuonna siitä olen tosin kärsinyt eniten minä ja lapset ovat onneksi säästyneet pahimmalta. Nyt alkaa vähitellen olla sellainen olo että ehkä se pahin kaaos on takana, tai sitten tähän alkaa vaan tottua.

Neulonut olen ihan kauheasti, töissä ja kotona, ja ommellutkin vähän. Valokuvannut en ole ollenkaan, ja nyt jälkiviisaana ottaa kyllä päähän, koska eihän täällä ole valoa enää yhtään. Välillä olen kipuillut myös niinkin pöljän asian kuin instagramhashtagien kanssa: onko minulla oikeus käyttää hashtagia #käsityöblogit, jos blogissa ei ole ilmestynyt yhtään uutta postausta kolmeen kuukauteen?

··.··.··

Kuitenkin! Heinä-elokuussa osallistuin jälleen kansainväliseen sukkavaihtoon (tällä kertaa onneksi vähän paremmalla onnella kuin viimeksi). Minun sukkani lähtivät tällä kertaa Saksaan. 


Malli sukissa on Tiina Kuun Arkadian Ulla ja lankana Vuorelman Veto. Kerä meni näihin ihan kokonaan. Sukkien kantapää on kekseliäästi rakennettu ja istuisi paremmin, jos sukkien koko olisi minulle sopiva.


Sukissa on takana sekä edessä kaunis palmikkokuvio. Etupuolen palmikko jakaa neulepinnan hauskasti sileään ja nurjaan neulokseen.


Kuten kuvistakin näkyy, minulle sukat ovat tosiaan aivan liian isot, mutta saajalleen onneksi juuri sopivat. 


Ensi viikonloppuna meillä juhlitaan KUUSIvuotiasta Huitulaa, käsittämätöntä. Juhlien suunnittelu on kovasti käynnissä ja kakunkin aihe jo viikkoja sitten valittu - tänä vuonna juhlitaan halloweenin merkeissä!

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Väliprojekti

Hei vaan kaikki ihanat ihmiset siellä! Pieni ihana on taas ollut hiljainen pitkän aikaa. Sepä johtuukin nyt tällä kertaa ihan siitä, että meillä on käynnissä tällainen pikku kesäproggis:



Kyllä vaan, ostimme asunnon! Se, minkä piti olla vain pieni pintaremontti, laajenikin... vähän... vaan tuleepahan oman näköinen ja just sellainen kuin halutaan. Vähän seikkailuhenkeäkin tähän saadaan mukaan, sillä tulemme elämään ilman keittiötä elokuun puoliväliin asti...! Onneksi on kuitenkin jääkaappi ja mikroaaltouuni, ja kylpyhuoneesta saa vettä. Eikä saa unohtaa äitien ruokapalveluita, nekin onneksi pelaavat ihan parin kilometrin päässä.



Neuleitakin syntyy ihan hyvään tahtiin, mutta huomaan että selkeästi haastavinta tässä on nyt se kuvaamisen vaikeus. Tai lähinnä se, että siihen kuluvan ajan käytän tällä hetkellä pakkaamiseen (tai sitten neulomiseen). Mutta kuten elämänohjeeni kuuluu: asioilla on tapana järjestyä. Eli kyllä se taas tästä, kunhan selvitään vielä remontin loppurutistuksesta sekä tietenkin sitten vielä muuttamisesta!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Arvonnan voittajat

Ihanaa kesäkuista huomenta! Arvonnan voittajat on nyt selvitetty pienten onnettarieni suosiollisella avustuksella.




Ykköspalkinnon eli kangaspaketin voittaja on... Amria!



Kakkospalkinnon eli lankavyyhdin voittaja on... tyttiklemetti!



Kolmospalkinnon eli piirakkakirjan voittaja on... Tiltu!

EDIT 12.6.: Tiltu ei ottanut määräaikaan mennessä yhteyttä, joten uusi voittaja on Nenna!



Lämpimät onnittelut voittajille 
ja suuret kiitokset kaikille osallistujille onnitteluista sekä muista kivoista kommenteista.
♥ ♥ ♥

Laittakaahan voittajakolmikko yhteystietojanne minulle sähköpostilla, niin saan paketit pian postiin!

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

The Doodler

The Doodler -knit-a-longin kanssa kävi ihan samoin kuin muitaihaniatalvisukkien kanssa. Huomasin KAL:in heti lokakuussa sen alkaessa, mutta jäin tuumailemaan, ja loppujen lopuksi otin oman doodlerini puikoille vasta maaliskuussa. Lankoja valikoin pitkään ja hartaasti, ja lopulta päädyin Uncommon Threadin Everydayhin (vaalea harmaa), Handun Perussukkalankaan (tumma harmaa) ja Hedgehog Fibresin Sockiin värissä Oracle, jonka olin purkanut aiemmin tekemästäni huivista. Ja hyvä että purin, sillä tässä se tulee kyllä paljon paremmin oikeuksiinsa!


Raidoitin alkuun A-osiota niin, että harmaat olivat eri päin, mutta jonkun matkaa neulottuani jouduin toteamaan, ettei tumma harmaa tulisi riittämään (vaikka ohjeen arvion mukaan olisi pitänytkin). Purin siis koko tekeleen ja aloitin alusta vaihtaen harmaat päittäin. Silloin otti päähän, mutta lopputulokseen olen tosi tyytyväinen - jälleen siis kannatti purkaa!


Minun doodleristani tuli ihanan iso, pehmoinen ja lämmin. Siihen on ihana kääriytyä viileinä iltoina ja melkein (mutta vain melkein) jo odotan syksyä, kun voin kiepauttaa sen kaulaani nahkatakin kaveriksi.


Olen seurannut Stephen Westin tekemisiä jo pidemmän aikaa sekä Ravelryssä että Instagramissa, ja hän on ehdottomasti yksi lempisuunnittelijoistani, vaikka tämä huivi olikin hänen ohjeistaan ihka ensimmäinen työ jonka neuloin. Stephenin ohjeet ovat oivaltavia ja inspiroivia, ja hänen värien käyttönsä on upean ennakkoluulotonta ja rohkeaa. Hän myös yhdistelee onnistuneesti eri neuletekniikoita, tästäkin huivimallista löytyy mm. palmikkoa, lyhennettyjä kerroksia ja i-cordia, eli neuloessa ei todellakaan ehdi tylsistymään.


Lyhyesti sanottuna tämä on uusi lemppari ja pääsee varmasti paljon käyttöön. Värivalintoihini olen myös tosi tyytyväinen, harmaat tasapainottavat iloittelevaa Oraclea hyvin ja huivi sopii hyvin yhteen monen vaatteen kanssa. 

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Suklaata suklaalla

Enoni muutti puolisoineen uuteen kotiin. Tuparilahjatoiveena oli ainoastaan, että jokainen toisi jotain syötävää. Aina yhtä yllättäen minun nakikseni osui kakun tekeminen. (Älkää käsittäkö väärin, tykkään edelleen kakkujen tekemisestä, ja minusta on hauskaa että se on jo itsestäänselvää että minä teen aina kakun!) Koska överit on paremmat kuin vajarit, tässä kakussa on suklaata sisällä, päällä ja koristeissa.


Kaakaopohjien välissä on suklaamousse, jonka sekaan ripottelin viime kesän mustikoita vähän raikkautta tuomaan. Kuorrutin kakun kaakaovoikreemillä ja tein päälle vielä valuvan suklaaganachen. Koko komeuden kruunasin Suffeli Puffeilla. Tuo valuva kuorrute on kyllä niin kivan näköinen, että teen sitä varmasti vielä uudestaan.


Harmi kyllä itse olin tuparipäivänä niin päänsärkyinen, että pysyttelin lähinnä sohvalla yhteen asentoon käpertyneenä, rapsutellen kahta koiravaaria, enkä maistanut kakkua ollenkaan. Muut vieraat ja illan isäntäpari kyllä kehuivat makua. Täytyy joihinkin juhliin kokeilla mustikka-suklaayhdistelmää vielä uudestaan, että pääsen itsekin testaamaan!

♥ Harrille ja Monnalle vielä kerran onnea uuteen kotiin! ♥

maanantai 23. toukokuuta 2016

ARVONTA!

Nyt kaikki rummut soikoon!

PIENI IHANA täytti VIISI VUOTTA
Sen lisäksi INSTAGRAMISSA rikkoutui 500 seuraajan raja!
Upeeta, mahtavaa!

Senpä kunniaksi pyöräytetään käyntiin ARVONTA än-yy-tee-NYT ja palkintojakin on
KOLME KAPPALETTA!

Arvontapalkinnot ovat itse ostamiani, näitä ei ole kukaan sponsoroinut mitenkään.


YKKÖSPALKINTONA
on kaksi 50x150 cm palaa Lillestoffin luomutrikoota


KAKKOSPALKINTONA
vyyhti Kaleidoscope Dyeworksin BFL-sukkalankaa!
(115 g / 372 m, fingering, 80 % BFL-villa, 20 % nylon)


KOLMOSPALKINTONA
Ihanimmat piirakat -kirja
joka sisältää 100 erilaista suolaista ja makeaa piirakkareseptiä!


SÄÄNNÖT:

· Arvonta on kaikille avoin ja kaikki saavat yhden arvan
· Saat osallistua kaikkien kolmen, kahden tai vain yhden palkinnon arvontaan
· Osallistuminen tapahtuu kommentoimalla tähän postaukseen
· Mainitse kommentissasi, tavoitteletko palkintoa 1, 2 ja/vai 3
· Arvonnan suoritettuani odotan yhteydenottoa yhden viikon ajan, jonka jälkeen suoritan arvonnan uudestaan
· Saa jakaa, mutta ei oo pakko!
· Osallistumisaikaa on 4.6.2016 klo 23:59 asti, ja sen jälkeen tulleita kommentteja ei enää huomioida


♥♥♥ ARPAONNEA! ♥♥♥


HUOMHUOMHUOMHUOMHUOM
Allergiatiedote:
Olemme kissa- ja koiratalous! Lemmikit eivät ole suorassa kosketuksessa varastoituihin lankoihin tai kankaisiin, mutta muutama karva saattaa tulla mukana!

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

#muitaihaniatalvisukat

Se taisi olla tammikuuta, kun Muita ihanian Tiina julkaisi ensimmäisen ohjepalasen muitaihaniatalvisukkiin. Ihastuin ideaan ihan heti, mutta koska neulon yleensä aina suunnilleen fingering-paksuisilla langoilla, ei kätköstäni löytynyt mitään ohjeeseen sopivaa. Muutaman päivän seurasin muiden sukkien edistymistä aina uuden ohjepalasen julkaisun jälkeen, ja lopulta tilasin muutaman kerän teetee Pallasta, että pääsin itsekin mukaan, vaikka vähän myöhässä.


Minun sukkani valmistuivat lopulta helmikuun alkupuolella, vaikka jouduin purkamaankin varren kertaalleen liian tiukkojen langanjuoksujen takia. Onneksi purin, koska ne ovat nytkin napakat (vaikkeivät olisikaan lahkeiden päällä).


Väritykseen olen hurjan tyytyväinen, näistä tuli ihanat. Jätin kärjen tarkoituksella tosi naftiksi, koska kokemus on osoittanut, että villasukilla on aina taipumus lörpähtää käytössä, vaikka ne olisivat juuri valmistuttuaan ja pingotuksen läpikäyneinä aivan sopivat.


Luulen, että näistä tulee ensi talven työpaikkalempparit ja hiihtelen näissä onnellisena menemään pitkin toimistoa. Nyt ne saavat kyllä vielä muutaman kuukauden rauhassa hilloutua villasukkalaatikossa, koska tänne on tullut kesä!

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Musta tuntuu

Tuntuu siltä, että päivät, viikot ja kuukaudet vaan sujahtelee ohi kiihtyvällä tahdilla. Nyt ollaan yhtäkkiä jo toukokuun puolivälissä, vaikka vasta äsken oli vielä helmikuu ja jännitin uuden työn aloittamista. Mitä ihmettä tapahtui maalis- ja huhtikuulle?

Mitäs kaikkea tässä onkaan tapahtunut... No aloitetaan vaikka siitä työstä. Tykkään siitä ihan tosi paljon, samoin työkavereista. Tuntuu, että olen nyt löytänyt sen oman paikkani, ja että työpanoksellani on ihan oikeasti merkitystä. En vielä osaa sanoa, palaanko joskus kakkujen ja leivosten pariin ihan ammattimielessä, mutta ainakin juuri tällä hetkellä näin on todella hyvä.

Vähän pienempänä asiana, hiusteni väri muuttui. Tai onhan siellä sitä omaa tummaa ruskeaa vielä paljon seassa ja koko ajan kasvaa lisää, mutta vaaleanpunainen seassa piristää ilmettä. (Toinenkin ulkonäkömuutos on tulossa ensi viikolla, saan nimittäin silmälasit.)


Tämä kevät on ollut myös kokoontumisten ja juhlien aikaa. Tässä on ollut hautajaiset, synttäreitä (pikkuveljeni syntymäpäivää juhlittiin isommalla porukalla, meidän koiran ja kissan ihan vaan oman perheen kesken), tuparit ja äitienpäivä. Tein myös kesän ensimmäiset mansikkakakut.


Niin ne viikonloput sitten vierähtääkin. Pitkin viikkoa mietin, että NYT tänä viikonloppuna otan ja kuvaan ne valmiit, odottavat työt, ja sitten päivitän ne blogiin. Yhtäkkiä ollaankin taas maanantaiaamussa. Ihmettelen, mihin se aika ja aikomukset taas katosivat - ja päätän vakaasti korjata asian seuraavana viikonloppuna. Huomaatteko kierteen?


Jonossa olisi ainakin pari kakkujuttua, kaksi huivia ja yhdet sukat. Ainakin kahdet lapaset ja yhdet villasukat ovat olleet käytössä ja kuvaamatta jo joulusta asti. Kuka antaisi vuorokauteen lisää tunteja? Tätä ne ruuhkavuodet taitavat tarkoittaa. Aamulla lapset päiväkotiin, itse töihin, työpäivän jälkeen kotiin, pari tuntia lasten kanssa, iltatoimet ja lapset nukkumaan, itse hengähtää pari tuntia ennen unia ja seuraavana päivänä sama kuvio uudestaan. Omat iltahetket käytän yleensä mieluummin neulomiseen kuin blogin päivittämiseen, ja niin Pieni ihana jää vähän kaiken muun jalkoihin.

Kaiken normaalin elämän lisäksi olemme ahtaneet aikatauluihimme myös asuntonäytöissä käymisen. Kyllä, nyt se on edessä, vuokralta ihan omaan asuntoon muuttaminen. (Tai pankinhan se sitten on, mutta kyllä te tiedätte.) Kunhan ensin löydämme sen asunnon. Jossain se odottaa.

Olen vähän stressaantunut, mutta enimmäkseen tuntuu onnelliselta ja innostuneelta. Elämässäni tapahtuu paljon ja on paljon ihania asioita. Muiden muassa nämä mussukat.



Kaiken tämän lisäksi tajusin, että Pieni ihana on ollut olemassa jo viisi vuotta. Sen lisäksi Instagramissa paukkui rikki 500 seuraajan raja. Aika hurjaa! Näiden kunniaksi aion järjestää lähiaikoina arvonnan, pysykää siis kuulolla...

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Lasten vaatekaapeista

Oho, maaliskuu hujahti ohi niin että vilahti ja nyt ollaankin yhtäkkiä jo pitkällä huhtikuussa! Kevät on tullut kohisten, ainakin tänne Helsinkiin. Aloitin helmikuun lopussa uudessa ihanassa työpaikassa, ja ensimmäiset viikot kuljin sinne toppatakissa, mutta nyt olen jo pitkään saanut työmatkalla nauttia lumettomista penkereistä, hiekattomasta asfaltista tennareiden alla ja auringon säteistä poskilla. Työpaikan ja säätilan vaihdos on selkeästi vaikuttanut äärimmäisen paljon mielialaani, ja olen jälleen täynnä ideoita sekä käsityö- että leipomusrintamalla!

Kävin eilen Kevätmessuilla ja sain sieltä inspiraatiota ja potkua tuoda kevättä oman mielen lisäksi kotiin ja pihalle. Nyt löytyy kuulkaa orvokkia ja narsissia, on amppelia ja ruukkua ja ehdin tökätä jo kalloja, mökin ihmekukkaa, daalioita ja auringonkukkia ruukkuihin esikasvamaan. Ja olenpa muuten niin luottavainen tähän kevään lämpöön, että uskalsin jo heittää pioniunikkojen ja jonkun kesäkukkasekoituksen siemeniä ihan kukkapenkkiinkin asti! Kaikkien näiden kasvamisesta tulen varmasti raportoimaan silloin tällöin Instagramissa. Ja jos onnistun oikein hyvin, saatanpa tehdä postauksen loppukesästä tännekin!

Bloggausjonon purkamisen aloitan läjällä lastenvaatteita, joita on syntynyt tasaiseen tahtiin. Kaikkien vaatteiden pohjana on samat Ottobren kaavat, joita olen käyttänyt jo ainakin näissä ja näissä vaatteissa. Mitä sitä hyvää vaihtamaan! Vähän kun muuttaa hihan ja helman pituutta ja muotoa, saa jo hyvin paljon vaihtelua vaatteisiin.

Ensimmäisinä esittelyssä Verson Puodin ihanaihanaihanapakkosaadatätä-kankaasta eli Paratiisi-Maijasta tehty kesämekko Sipuliinalle ja Noshin maxiraitajerseystä keväinen peruspaita rintataskulla Huitulalle.


Mekon hihansuut on rypytetty kuminauhalla ja sivusaumoissa on piilotaskut, joissa käytin tilkkuvarastosta löytynyttä Eurokankaan raitatrikoota. Raitojen keltainen ei ihan mätsää Paratiisi-Maijaan, mutta ei haittaa menoa.


Ja kaikista vaatteista löytyy tietysti taas oma merkki, jonka toisella puolella lukee "Käsintehty uniikki tuote". Tykkään näistä edelleen ihan hullun paljon, vaikka tilasin nämä jo ainakin useampi vuosi sitten! Jotenkin lappu antaa vaatteelle sen ihan kaikkein viimeisen silauksen, pisteen iin tai kirsikan kakun päälle.


PaaPii Designin keltainen Raksu-luomujersey (joka on muuten juuri nyt aika hyvässä alessa!) oli myös näitä pakkosaada-kankaita, ihan vaan koska meillä on mäyräkoira ja koska keltainen sopii Sipuliinalle niin älyttömän hyvin. Siitä tuli ihan peruspaita, koska niitä nyt ei ikinä ole liikaa.


Onnistuin vahingossa kohdistamaan koirat toisessa sivusaumassa!


Sitten onkin vuorossa ehkä lempparini kaikista tässä esitellyistä vaatteista. Iki-ihanasta Viljamin Puodin Sitrus pandasta ommeltu tunika (hehe, huomasin juuri että tuon linkin takaa löytyy lähes samannäköinen vaate), jossa on takana reilusti pidempi helma kuin edessä. Tätä kangasta silittelin, ihailin ja hillosin, kunnes pakotin itseni viimein leikkaamaan sen paloiksi - ja onneksi, koska näin valmiina vaatteena saan ihailla sitä paljon enemmän ja useammin kuin kankaana laatikossa. Tästä tuli kyllä ihan huikean ihana. Ja keltainen on aivan täydellisen sävyinen, ihana raikas sitruuna!


Tämän tiikerikuosisen paidan ompelin jo aikaisin syksyllä, ja se on ollut todella paljon käytössä, mutta kangas ja printti on edelleen aivan priimakunnossa. Kannattaa todella panostaa laadukkaisiin kankaisiin! Tässä kangas on Noshin tiikerijerseytä.


Ja viimeisenä esittelyssä Sipuliinalle tehty kolmipyörätunika, jossa on sivuille kaartuva ja kuminauhalla pussitettu helma sekä hihansuut. Vähän tästä väriyhdistelmästä tulee yökkäri mieleen, mutta se vaikutelma häviää kun tähän yhdistää tumman alaosan. Tämäkin kangas on Noshilta.


Huomasinpa tässä, että ainakin yksi mekko ja pari pipoa on vielä ihan kokonaan kuvaamatta, vaikka ne ovat olleet paljon käytössä aikaisesta syksystä asti. Hups. No toisaalta, onpahan sitten ainakin jotain mistä kirjoittaa!