tiistai 21. lokakuuta 2014

Lokakuun roosa SNY-paketti

Pesukoneemme hajosi ja vietiin huollettavaksi. Tämä on oleellinen seikka lokakuun SNY-pakettini kannalta, usko pois.

Eilen illalla kävin äitini luona pesemässä pyykkiä. Olin unohtanut puhelimeni kotiin. Harmittelin vähän, koska odottelin viestiä paketin saapumisesta - olin päätellyt sen erittäin todennäköisesti tulevan sinä päivänä. Olisin voinut noutaa paketin kotimatkalla, jos noutomahdollisuudesta ilmoittava viesti olisi tullut pesukoneen pyöriessä. Ei auttanut kuin neuloskella pyykkien peseytymistä odotellessa.

Kotiin palattuani tarkistin heti puhelimen: ei yhtään viestiä! Hienoinen pettymys hiipi hipiään, mutta ajattelin, että viesti saattaisi tulla vielä vähän myöhemmin...

Ilta kului ja puhelin pysyi hipihiljaa. Olin jo lähes luopunut toivosta, kun tuli aika lukea Huitulalle iltasatu. Pojan nukahdettua tarkistin puhelimeni vielä kerran - ja huomasin sen olleen lentokonetilassa tuntikausia! Normaalitilaan vaihdettuani puhelin alkoi kilkattaa - joukossa myös koko illan odottamani noutoviesti! Kiskaisin takin päälleni ja kipaisin lähikauppaan pikavauhtia.

Tällainen paketti automaatissa sitten odotteli. Meinasin pysäköidessäni pakittaa parkkipaikkaa reunustavaa kaidetta päin, niin innoissani olin!


Ensimmäinen kerros näytti tältä...


...ja loput paljastuivat pakkauspaperin alta.


Kyllä hykertelin tyytyväisyydestä näitä hypistellessäni!


Paketti sisälsi vaaleanpunaiseen lokakuuhun sopivasti kaksi kerää ihanan hempeän värisiä Roosa nauha -lankoja (varsinkin vadelmanpunaiseen ihastuin kovasti)...


...ihanan oranssin pöytäkynttilän sekä Novitan neulojan tarvikepakkauksen...


...herkkuosastolta Dumle-keksejä ja valkosuklaarusinoita...


...ja viime paketista uupumaan jäänyt sukkaohje, Roosa nauha -sukkaohjekuvasto, Marimekon servettejä ja aivan ihastuttava Pikku Myy -kortti. Kortin tekstille naurahdin ääneen: Onni on rauhallinen tuokio kiireisessä päivässä. Se sopii elämäntilanteeseeni kuin nenä päähän. Minulle tuo rauhallinen tuokio on usein Sipuliinan päiväunihetki. Hetken hengähdystauon jälkeen jaksaa taas touhuilla!


Aivan ihana paketti, lämpimät kiitokset sinulle Salainen Ystäväni! ♥ Tästä tuli niin kovin hyvä mieli, ihana piristysruiske harmaan, hyytävän ja sateisen syksyn keskellä.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Sohvatyyny villapaidasta

Alkuun perinteinen nillitys valokuvaamisen vaikeudesta tähän vuodenaikaan. Voi että se onkin vaikeaa ja ärsyttävää.

Kolme vuotta sitten neuloin hartaudella ja rakkaudella miehelleni villapaidan.


Suureksi harmikseni paita oli vähän huonon mallinen. Kaula-aukko jäi turhan avaraksi ja helma oli aavistuksen verran liian lyhyt. Mies kokeili paitaa aina välillä, mutta joka kerran päälle valikoitui turhautumisen saattelemana jotain muuta - paita ei vain istunut. Neule seikkaili erinäisissä pusseissa, koreissa ja laatikoissa nämä vuoden odottaen purkamista tai muokkausta, mutta en harmitukseltani saanut aikaiseksi. Paidassa oli ollut niin iso työ, etten millään olisi tahtonut koskea siihen monista aikomuksista huolimatta.

Kolmen vuoden paha mieli muuttui iloksi, kun vihdoin viime viikolla useampi viikko sitten ostamamme uusi sohva saapui. Edellisen sohvan ruskea tyyny ei istunut grafiitin väriin millään ja muutenkin olin aivan kypsä kaikkiin ruskean sävyihin. Koin yhtäkkisen heureka-elämyksen, kun muistin tuon murheenkryyni-villapaidan. Siitähän tulisi mitä mainioin sohvatyyny!


Etukappaleen palmikkokuvio oli juuri täydellisen mittainen sohvatyynynpäälliseksi. Mittasin aika summamutikassa oikean korkeuden ja leveyden, ompelin tyynyn reunat kohdistaen etu- ja takakappaleiden palmikot ja leikkasin kappaleen vasta sen jälkeen irti. Jouduin ompelemaan saumat vielä pariin kertaan saadakseni ne suoraksi neulepinnan venyessä ja vanuessa.

Huitulan kikkarat tunkivat myös kuvaan. Äiti mokoma häiritsi lastenohjelmien katseluhetkeä ja pölli tyynynkin kuvausta varten...

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen, tästä tuli aivan ihana! Paidan kohtalo ei harmita enää yhtään. Nythän se pääsee koko ajan olemaan esillä.


Oletteko te onnistuneet pelastamaan epäonnistuneita neulomuksia muokkaamalla niitä tai antamalla niille aivan uuden käyttötarkoituksen? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia!

SNY:n muistiainen ja muita kuulumisia

Täällä taas! Hetken kestäneen nettikatkon mentyä ohitse olikin sitten kamerapiuha hukassa useamman päivän. Nyt johto onneksi löytyi ja pääsen viimein päivittämään SNY-kierrokseni kuulumiset ajan tasalle. Salaiselle ystävälleni siis kiitokset jo melkein kaksi viikkoa sitten tulleesta välimuistamisesta!


Pienestä paketista löytyi kortin lisäksi Hand made -kangasmerkkejä, kauniita nuppineuloja ja muutama pussi muumiteetä. Kiitos ihana SNY, kyllä se vaan piristää päivää saada tällaista postia! ♥ Jännittyneenä vielä odottelen tämän kuun varsinaista pakettia.

Joululahjat ovat täällä jo kovasti työn alla ja senpä takia blogikin on viettänyt vähän hiljaiseloa. SNY:n edellisessä paketissa tulleet langatkin ovat jo neuloutuneet ja tipahtaneet puikoilta, mutta se mitä niistä syntyi selviää myöskin sitten joulun jälkimainingeissa. Instagramin puolella silloin tällöin vilauttelen työn alla olevia neulomuksia. Leipomishommia on luvassa viimeistään parin viikon kuluttua, kun meillä juhlitaan 4-vuotiasta Huitulaa, jolla on jo hyvin selvät sävelet kakkunsa suhteen! Näissä merkeissä toivottelen teille kaikille

ihanan raikkaita syksyisiä päiviä!

tiistai 7. lokakuuta 2014

Jenkkipöksyt ja trikoopipo

Tyttäreni on vartaloltaan hoikanpuoleinen ja jo hetken aikaa on ongelmana ollut sopivien housujen löytäminen. Jos pöksyt ovat istuvat vyötäröltä, jäävät nilkat vilkkumaan, ja jos lahkeet ovat tarpeeksi pitkät, vyötärö on niin väljä että housut putoavat päältä. Ongelmaa ei kesällä ollut legginsien kanssa, mutta säiden viilentyessä olisi tarve vähän lämpimämmille housuille. 

Ajatuksenani oli tehdä lököpökät farkun värisenä. Eurokankaasta löytyi söpöä, ohutta tähtifarkkua. Housuista tuli vahingossa Amerikka-teemaiset, kun valitsin kankaan kumppaniksi raitaresorin ihan vaan siksi, etten ollut käyttänyt sitä aiemmin missään. Huomasin jenkkivibat vasta aloittaessani ompelun, mutta näistä tuli aika kivat silti. 


Kaavana käytin jostain Ottobresta löytynyttä peruscollegehousujen kaavaa, mutta lisäsin vyötärölle solmimisnauhojen sijasta pitkän resorin tytön omilla mitoilla, ja myös lahkeiden resoreja pidensin reilulla kädellä. Nämä sujahtavat mukavasti saappaiden sisään!


Housut on leikattu koon 74 leveydellä ja 80 pituudella. Ja resoreista tulee vielä lisäpituutta. Sipuliinan mennessä päiväunille parvekkeelle olen kääntänyt vyötäröresorin yksinkerroin, jolloin se suojaa selkää ja vatsaa pitkälle.


Taaperoiden kuvaaminen on muuten haastavaa puuhaa! Näidenkin kuvien saamiseksi loikin ympäri lastenhuonetta koittaen houkutella mieluiten istuvaa tai syliin kiipeävää tyttöä seisomaan edes hetken paikoillaan. Haaveet käsin tarkennuksesta voi heittää samantien.


Ainoa harmituksen aihe näissä housuissa tuli oikeastaan omasta ajattelemattomuudestani. Kangas on niin ohkaista, että sitä olisi varmaan pitänyt ommella tylpällä neulalla. Nyt keskietusauma vähän irvistelee, ja pelkään että se vielä lähtee repeämään.


Sivuresorista löytyy Pieni ihana | Käsintehty uniikki tuote -merkki. Tykkään näistä lapuista edelleen tosi paljon, mielestäni ne antavat ompeluksille kivan viimeistellyn ilmeen!


Samalla kertaa housujen kanssa surautin käyttämättä jääneestä topistani Sipuliinalle trikoopipon Mallikelpoisen ohjeella. Näitä kuvia katsellessa voisin jälleen huvittuneena tuoda esiin taaperokuvaamisen hankaluuden...