keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Neulontakerho

Meillä on Lulun kanssa vähän erilainen klubi kuin siinä Liviltä tulevassa ällöttävässä erikoisessa ohjelmassa, jossa kaikki on koko ajan niin excellent ja wonderful.



Kokoonnumme yleensä arkipäivisin jossain kohti kahdentoista ja neljän välillä, Huitulan päikkäriaikaan.



Yhtäkkiä koko asunto kummallisesti hiljentyy ja rauhoittuu, koirakin menee nukkumaan.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Huitulan villasukat

Ihan tosi perussukat, mutta väri on niin herkku! Syysvalo ei vaan nyt ihan tee oikeutta vaan vääntää värin vaaleansiniseksi, vaikka sävy on enemmän turkoosi. Lanka on ihanan pehmoista Dropsin Baby Merino -villalankaa.



Ohje on täältä ja isoimman koon mukaan neulottu, kohta kaksivuotiaalla Huitulalla kun on ikäisekseen aika iso jalka.

Tässä vielä langan sävy valmistajan sivuilta napattuna

Pääkallosilmukkamerkit

Hannan synttärilahja!


Olen muuten aina pitänyt vähän kornina sitä, kun ihmiset kirjoittavat onnittelukortteihin ihmisperheenjäsenten nimien lisäksi myös lemmikkien nimet. Nyt menin ja tein sen ensimmäistä kertaa itse. Heti kirjoitettuani ihmetytti ja nauratti. Taisi olla myös viimeinen kerta.

Mucaronit kookoshiutaleista

Heh, olinpas nokkela otsikon kanssa! Oikeat macaron-leivokset valmistetaan mantelijauheesta, mutta koska allekirjoittanut on mantelille allerginen, piti heittäytyä luovaksi kuiva-ainekaapin äärellä. Kookoshiutaleet siis kutteriin tomusokerin ja kaakaojauheen kanssa jauhautumaan ja voilà, raaka-aine on korvattu. 


That doesn't impress me much.

Täytteenä näissä muka-macaroneissa on mustaherukkacremeaux, nam.

Ruutupaita

Tämän oman Huitulaiseni paidan ompelin itse asiassa jo melkein heti tämän Ninnin paidan jälkeen. Samoilla kaavoilla, ei tosin sillä pyöristetyllä helmalla. Paita on ehtinyt olla jo kaksissa vaiko peräti kolmissakin juhlissa käytössä, ja yhtä monta kertaa pesussa, ja nyt vasta muistin kuvata sen. (No, myönnetään. Kuva on otettu jo melkein kaksi viikkoa sitten. Nyt vasta sain aikaiseksi siirrettyä kuvat koneelle.)

Hihojen käännettävien osien ohjetta en vaan tajunnut, en vaikka miten päin sitä pyörittelin. Perheen miehet joutuivat lähtemään mummilaan evakkoon kun äiti murisi ompelukoneen edessä, luki ohjetta, ompeli, purki, luki taas, ompeli, purkasi, murisi ja nurisi, tavasi ohjeen tuhanteen kertaan läpi. Ja ei vaan onnistunut, vaikka kuinka väänsin ja käänsin. Useamman tunnin yrityksen jälkeen päätin luovuttaa ja ommella käännökset suoraan kiinni vähän reunakaitaleitten tapaan. Ihan hyvä tuli. Mutta voi että muuten otti kupoliin sillä hetkellä.


Jos joku on kyseisellä Happy Madras -kaavalla onnistuneesti ommellut hihojen suut, ilmiantakaa itsenne! Kuulisin siitä enemmän kuin mielelläni.

Ninnin pitsineuleliivi

Hanna osti söpöä vaaleanpunaista lankaa, kun kerran halvalla kaupanpäällisiksi sai. Kerät kulkeutuivat minulle ja toivomuksena oli Ninnille samanlainen jakku kuin tämä aiemmin aika paljon pienemmässä koossa neulomani. Olipahan taas ikuisuusprojekti! Taisin aloittaa neulomisen jo joskus huhti-toukokuussa, mutta koska lanka oli aika ikävää ja hidasta neulottavaa ja kesän tulo vei neulomisinnostuksen mukanaan, ja koska purin ja aloitin uudestaan ja purin taas ja vielä pariin kertaan senkin jälkeen, jakku/liivi/mikälieonkaan valmistui vasta vähän aikaa sitten. Vaan tulipahan lopulta sievä!






sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Merirosvokakut

Joonan synttäreille tarvittiin lahjan lisäksi tietenkin myös kakku, tai itse asiassa kaksi. Toinen isompiin juhliin päivälle ja toinen pikkujuhliin illalle. Sankari toivoi merirosvolaivakakkua - hölmö kondiittorikummitäti jätti tosin huomiotta toiveet pilvistä, taivaasta ja vedestä, ja sai tästä myös juhlien keskellä kuulla... Ensi vuonna toiveet kirjataan siis ylös pilkuntarkasti!

Merirosvo valitettavasti kärsi kuljetuksessa vaurioita. Kädet katkesivat eikä toinen pysynyt enää millään kiinni. Hattukin pääsi vähän litistymään. 


Iltajuhlien kakku oli yksinkertaisempi, mutta edelleen teeman mukainen kymmenen hengen pääkallokakku.


Molemmissa kakuissa oli täytteenä synttärisankarin lempinameista eli Pätkiksistä tehty mousse. Isomman, 30 hengen kakun pohja oli lapsivieraiden riemuksi ja aikuisten kauhistukseksi turkoosi! Kaikki kuorrutteet ja koristeet ovat sokerimassaa. Maston sisällä on varrastikku ja merirosvon yksityiskohdat on maalattu elintarvikeväreillä. Laivaa ja aarrearkkua uurrutin kevyesti marsipaaniveitsellä puun näköiseksi. Arkun sisällä on aarteena (timantteja, kuten Joona ilmoitti) valkoisia, pinkkejä ja hopeisia sokerihelminä.

Uninen makkarakoira

Viivin saatua unipöllön nukkumaanmenosta tuli siskoni perheessä jokailtainen pieni kriisi. Isoveljen ja pikkusiskon välillä käytiin kiivasta keskustelua siitä, kumman sängyssä pöllö nukkuu tämän yön. Toisen hymyillessä tyytyväisenä pöllö kainalossa toinen itki kohtaloaan katkerasti. Joonan oli siis saatava 5-vuotissyntymäpäiväkseen oma unieläin, jotta sisarussuhde säilyy ehjänä.

Mikäs sen sopivampaa kuin oma makkarakoira tädin mäyräkoiraan ihastuneelle poikaselle!


Vartalon surauttelin jämäkankaista, jotka kaikki ovat erilaista materiaalia ja siksi koira paikoitellen pullistelee vähän enemmän. Mutta sehän antaa vain luonnetta, eikö niin... Pää ja häntä ovat joltain saadusta vanhasta mokkanahkahameesta, täytteenä on saumurilla syntynyttä kangassilppua ja vanua.


Onnellinen synttärisankari

Toivotaan, että unikoira takaa lastenhuoneeseen yörauhan!