perjantai 31. heinäkuuta 2015

Lankalaihis 2015: 7/12

Jes, vihdoin lankalaihiksen saldo alkaa näyttää positiivisella tavalla negatiiviselta! Ja ensimmäinen nollasaldo ostettujen / saatujen lankojen osalta sitten helmikuun. Tavoitteenihan oli tosiaan -777 g kevyempi lankavarasto vuoden loppuun mennessä, eli korkeintaan 4 kg lankaa jemmassa jämät mukaan lukien. Toistaiseksi näyttää hyvältä! Ja päätin nyt olla osallistumatta tämän syksyn SNY-kierrokselle, joten sieltäkään ei tule plussia lisää.

Tässä kuussa olen neulonut kolmet sukat ja yhden vauvan neuletakin. Yhdet sukat ja neuletakki ovat vielä lahjoittamatta saajilleen ja siksi kuvaamattomia, mutta kahdet omiin jalkoihin jääneet sukat löytyvät tämänaamuisesta postauksesta. Ja uskokaa tai älkää, mutta HUHTIKUUSSA sekä kesäkuussa valmistuneet huivit ovat edelleen kuvaamatta - ja silti otin puikoille taas uuden huivin...! Voisin nyt luvata ennen kaikkea itselleni, että otan huivien kuvaamisen säävarauksella sunnuntaiprojektiksi. Saisin ne vihdoin tänne esittelyyn!




ostettu/saatu käytetty erotus
tammi 0 -411 -411
helmi 0 -334 -334
maalis 650 -182 468
huhti 650 -261 389
touko 50 -876 -826
kesä 480 -488 -8
heinä 0 -311 -311
elo

0
syys

0
loka

0
marras

0
joulu

0
yhteensä 1830 -2863 -1033

Parit sukkaparit

Toukokuussa ihastelin Vihreä lanka -blogissa näkyneitä Rhombus-sukkia. Olin silloin itse ottanut juuri puikoille samasta Cookie A:n kirjasta Marilindat ja päätin sillä hetkellä neuloa seuraavaksi itsekin Rhombukset.



Kätköstäni löytyi täydellinen vyyhti Lanitium ex Machinan sukkalankaa värissä Golden Barley. Tilasin sitä reilu vuosi sitten ja alunperin olin vähän pettynyt tilauksen saapuessa, sillä väri ei vastannut kuvassa olevaa. Vuoden hautominen kuitenkin kannatti, sillä nyt langan viljaisa väri ja kauniin eläväinen pinta ovat minusta ihania ja juuri omiaan tähän sukkamalliin.


Malli oli taas taattua Cookie A:ta, mielenkiintoinen, koukuttava ja hurjan kaunis! 


Hippusia-blogissa taas törmäsin Skew-sukkiin, ja ne olivat niin ihanat, että pääsivät jälleen tekolistalle. Yritin neuloa niitä kerran aiemmin noin vuosi sitten, mutta silloin tökki lankavalinta ja vähän kaikki muu, ja sukat päätyivät purkuun ja ohje hautumaan. Nyt aika oli selvästi kypsä ja lankavalinta ei olisi voinut paremmin nappiin osua!



Lanka on viime kuussa kanadalaiselta Kaleidoscope Dyeworksiltä tilaamaani sukkalankaa värissä Pixie Pout. Neulominen edistyi hitaasti, sillä aina välillä oli pakko pysähtyä ihastelemaan upeita värejä ja ihastuttavaa neulepintaa!

Tässä kuvausassistentti päätti, että kivi on tärkeämpi kuvauskohde kuin jotkut tylsät sukat.

Sukan juju on tietenkin vinottain kulkevat raidat ja siitä syntyvä jännä rakenne. Sukat aloitetaan isovarpaasta ja muotoillaan lisäämällä ja kaventamalla silmukoita vuororeunoissa. Kantapää syntyy silmukoimalla ja enempää en osaakaan selittää, en itsekään ymmärtänyt sukan rakennetta lainkaan, ennen kuin päädyin neulomaan sen! Sen verran voin sanoa, että kannattaa luottaa ohjeeseen, vaikka sukka alkaa näyttämään aivan hullulta ja välillä meinaa iskeä epäusko - voiko tästä tulla sukkaa ollenkaan? Kyllä voi ja kyllä tulee, ja ihan täydellisesti istuva sukka tuleekin!


Nämä meinasivat olla vähän ensin vähän liian tiukat, mutta onneksi uskoin kastelun ihmeitätekevään voimaan! Kuivuttuaan nämä nimittäin ovat aivan täydelliset. Edelleenkään en pääse yli siitä, miten ihanaa tämä lanka on. Sitä jäi vielä pieni nöttönen, jota vaalin ja säästelen johonkin ihanaan jämisprojektiin... Jämiä alkaakin olla jo aika hyvä määrä, pian tarttis varmaan tehdä niillekin jotain!

torstai 30. heinäkuuta 2015

PaaPii katolla

Minun oli tarkoitus ommella ystävieni häihin itselleni mekko. Mekko valmistui juuri ennen juhlia, mutta oli yläosasta niin huonosti istuva, etten voinut laittaa sitä päälle enkä ehtinyt sitä kakkukiireiltä korjaamaan. Jonkin aikaa häiden jälkeen sain siskoni avustuksella korjattua yläosasta ihan hyvän. Sillä kertaa tein mekon valmiiksi tätini 50-vuotisjuhlia silmälläpitäen. No niitä juhlia odotellaan vieläkin, mutta onneksi tässä välissä oli serkun yllärikolmekymppiset, ja vihdoin sain hyvän syyn pukeutua vähän hienommin!


Kangas on PaaPiin Sulka-puuvillaa. Tilasin sitä kaksi metriä, mutta tähän ei kyllä mennyt ihan kaikki. Helma on 4/4-kello eli täysympyrä, tarkoituksella saumaton. Yläosan kuosittelin siskon fiftarimekon pohjalta, mutta sitä tosiaan muokattiin rankalla kädellä, jotta saatiin edes jotenkuten istuva. 


Juhlapaikan terassi kiersi ympäri talon kahta sivua ja sieltä oli upeat maisemat ympäri Helsingin ydinkeskustaa. Aurinkokin helli, mikä on ollut aika harvinaista tänä kesänä! Kuvat ovat mieheni puhelinkamerallaan ottamia.


Olen jo pitkään halunnut tehdä fiftarimekon ja olen kyllä tyytyväinen, että vihdoin uskalsin! Tästä näkee, että kokeilu on ensimmäinen, mutta sain silti paljon ihastelevia kommentteja sekä tutuilta että jopa ihan tuntemattomilta vastaantulijoilta kadulla. Ne kehut saivat kyllä hyvän mielen pitkäksi aikaa!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Ihana nonparellikakku

Minun pikkuinen Sipuliinani täytti kuukausi takaperin kaksi vuotta! Kaksi vuotta sitten painoa oli vain vähän yli kaksi kiloa, nyt onneksi aika paljon enemmän. Kaksivuotiasta juhlittiin ihanan värikkäällä nonparellikakulla.

nonparellikakku

Jälleen kerran keskityin juhlahumuun niin täysillä, että täysin unohdin kameran olemassaolon. Oli meillä tarjolla myös muita herkkuja, mm. raparperijuustokakkua (käykääpä muuten kurkkimassa tarkemminkin tuota Emmin blogia, huikean kauniita kuvia ja ihania leipomuksia!) ja brownie-lattejuustokakkua, mutta niiden osalta saatte nyt tyytyä mielikuviin.

nonparellikakku

Täytteenä kakussa oli minttusuklaa-mascarponemousse ja tuoreita suomalaisia mansikoita. Tällainen kakkuhan on muuten tosi helppo tehdä! Täyttämisen jälkeen kuorrutus voikreemillä, pöydälle laakea (uuni)vuoka ja kulhoon nonparelleja. Kakku toiseen käteen (kakkupahvin päällä) vuoan ylle ja toisella kädellä painelee nonparelleja kreemiin kiinni. Vuoka on siis sitä varten, että niitä nonparelleja sinkoilee joka puolelle, ja vuoka nappaa onneksi suurimman osan. Mutta kyllä meillä kakunteon jälkeen vielä kertaalleen imuroitiin keittiö ennen vieraiden tuloa!

nonparellikakku

Tähän kakkuun yhdistin kahta eri nonparelliseosta. Toinen oli se jokaiselle 90-luvulla lapsuutensa eläneelle tuttu pastellisävyinen ja toisessa oli pinkkejä ja liiloja nonparelleja. Kumpikaan ei yksinään oikein miellyttänyt, mutta yhdistettynä niistä tulikin tosi hauska seos!

nonparellikakku

Kakun kynttilät jouduttiin sytyttämään kertaalleen uudestaan, synttärisankari kun oli liikkeissään niin nopea, ettei kukaan ehtinyt ottaa kameraa esille ennen kuin liekit olivat jo sammuneet!

Suuri kiitos vielä kerran kaikille ihanille juhlijoille ja 

onnea pikkuiselle rakkaalleni

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Vyyhtien värjäystä

Noin vuosi sitten sain anopiltani kaksi vyyhtiä valkoista Pirtin kehräämön villa-silkkilankaa. Kesäkuussa keksin värjätä ne ja lähettää jomman kumman SNY-parilleni. Molemmista vyyhdeistä tuli kivat ja valinta olikin aika vaikea. Päädyin lopulta lähettämään Sinille liila-pinkkisävyisen vyyhdin ja pidin itse vaaleanpuna-oranssin. Se odottelee vielä jemmassa inspiraatiota.



Lankojen värjäyksestä voit lukea lisää tästä postauksesta. Itse olen kokeillut värjäämisessä vain elintarvikevärejä, siihen hommaan kun löytyy yleensä tarpeet valmiiksi kaapeista. Minulle jääneen vyyhdin värjäsin vähän eri tavalla kuin ohjeissa: levitin etikka-vesiseoksessa uineen vyyhdin ensin uunivuokaan ja kaadoin kahta värjättyä vettä suoraan langan päälle, jonka jälkeen kippasin kaiken vuoasta vesikattilaan ja sen jälkeen kuumensin.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Sateenkaarinen vauvasetti

(...sateenkaarinen?...)

Sipuliinan kummisetä, mieheni lapsuudenystävä, sai kesäkuun loppupuolella puolisoineen pienen, suloisen tyttövauvan. Olin ottanut mökkireissulle mukaan hempeän sateenkaaren värisen ja unelmanpehmoisen angora-mohair-akryylisekoitekerän, josta suunnittelin neulovani jotain pientä ihanaa tulevalle vauvalle. Eräänä tavallisena mökkipäivänä otin puikoille Pop!-villatakin mielessäni se pieni vielä mahassa majaileva ihmisenalku, ja saman päivän iltana sain viestin, jossa kerrottiin vauvan syntyneen lähes tasan kuusi tuntia ensimmäisten silmukoiden luomisen jälkeen. Silloin meni kylmät väreet pitkin selkäpiitä.

Napit hain Tikatasta ja niiden valkkaamisessa menikin hyvä tovi, siellä kun iskee aina runsaudenpula.

Kaveriksi takille neuloin junasukat, jotka ovat kyllä ihan hirmuisen isot vielä. Menevätpä ainakin ensi talven, ja menevät kyllä seuraavankin, ja ehkä vielä jopa sitä seuraavan...


Setin kylkeen hain vielä vauvalahjoista vakkareimman eli Ainu Ensipupun.


Vauvaa pääsimme moikkaamaan pian mökiltäpaluun jälkeen, ja voi että mikä ihana tuuheatukkainen sydäntenmurskaaja se olikaan! Neuletakkikin oli juuri sopiva, pientä sovituskuvaa voi kurkata Instagramista.

Ei ole kooltaan suuri tuo pikkuinen,
mut aikaan sai muutoksen melkoisen.
Toi elämään mukanaan valoisen lisän,
teki toisesta äidin, toisesta isän.

♥ Paljon onnea Sami ja Henna suloisesta perheenlisäyksestä ♥

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Venlan nimiäiskakku ja -leivokset

Maaliskuun lopussa Ida-Sofialle syntyi pikkuinen sisko. Minä sain jälleen kunnian tehdä kakun kesäkuiseen nimijuhlaan.


Kakku on täysin vanhempien toiveiden pohjalta muutamaa ideaa yhdistellen toteutettu. Täytteenä oli jälleen suklaamousse ja karamellisoituja cashewpähkinöitä. Kuorrute ja koristeet olivat tällä kertaa sokerimassaa.


Juhliin tuli jälleen pari vegaanivierasta ja heille tein myös suklaa-pähkinätäytteiset leivokset, jotka kuorrutin ja koristelin sokerimassalla. 


Näiden lisäksi tein myös lohivoileipäkakun, mutta siitä otetut kuvat epäonnistuivat täysin! Instagramista sen voi kuitenkin bongata.

♥ 
Paljon onnea Venlalle kauniista nimestä, 
Ida-Sofialle pikkusiskosta 
ja Heidille ja Eelille sisarusparista! 

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kirpeää sitruunaa

Toukokuun viimeisillä tunneilla sain valmiiksi tämän sukkaparin. Malli on jälleen suosikkini Cookie A:n Sukkia. Rakkaudella. -kirjasta, tällä kertaa Marilinda


Langan olen tilannut reilu vuosi sitten yhdysvaltalaiselta Ladybug Fiber Companylta. Ihastuin silloin väriin eikä aika ole himmentänyt ihastusta vähääkään. Tämä on kyllä ihan mahtavan keltainen! Samassa tilauksessa tuli myös Vilai-sukkiin käyttämäni vyyhti. Tämä lanka on 100 % superwash merinoa, ja vähän jännittää, miten se kestää käytössä.


Tämä sukkamalli on varsinkin nilkasta minun kapeaan jalkaani vähän löysä. Sukkahousujen päällä se pysyy kuitenkin hyvin, ehkäpä nämä siis jäävät vain talvikäyttöön. Tällainen väri varmasti piristää harmaina päivinä!


Malli oli taas taattua Cookie A:ta, kaunis ja mielenkiintoinen. Tykkään erityisesti tuosta, miten kuvio jatkuu kantapäähän ja nilkkakavennuksiin asti.

Kyllä, minulla on todella pitkät isovarpaat.

Tämä taisi nyt olla kuudes neulomani malli Cookie A:n sukista! Monta on vielä tekolistalla ja yhdet puikoilla tälläkin hetkellä. Näihin en taida kyllästyä koskaan!

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Lisää nukenvaatteita

Toukokuussa esittelin Sipuliinan Merida-nukelle tekemiäni vaatteita. Melkein samaan syssyyn ompelin muutaman vaatekappaleen myös siskontytölleni, jolla on samaa sarjaa oleva Ariel-nukke. Annoin nukenvaatteet syntymäpäivälahjaksi ja Merida sai sovittaa niitä etukäteen.

Ensimmäinen vaatepari oli pallokuosinen kangaspaita ja monikerroksinen tyllihame. Näihin piirsin kaavat omasta päästä. Paidan hihansuissa ja helmassa on kuminauhat. 


Tykästyin aiemmin tekemäni mekon malliin ja tein Arielille samalla kaavalla erivärisen.


Ompelujen lisäksi neuloin pienen boleron sekä villasukat, joihin menikin kerän loppu tosi tarkkaan - päättelykin oli vähän hankalaa, kun lankaa jäi niin lyhyt pätkä!



Aika söpöjähän näistä taas tuli! Ja ovat mukavia, nopeita töitä. Nukenvaatteita tulee varmasti tehtyä jatkossakin, nukkejen pukeminen, riisuminen ja muu hoitaminen kun on ainakin tällä hetkellä yksi tyttäreni lempileikeistä!

torstai 2. heinäkuuta 2015

Vihonviimeinen SNY-paketti

Mökille ollessamme SNY:ni lähetti tekstiviestin, jossa kertoi lähetyksen olevan matkalla ja paketista unohtuneen postikortin tulevan perässä. Paketin sain haettua heti kotiin palattuamme, mutta jälkilähetystä odottelin vielä muutaman päivän, kunnes se eilen oli ilmestynyt postilaatikkoon.


Postikortin lisäksi paketista löytyi kolme kerää ihanan värisiä Regian lankoja...


...kaunis SNY:ni itse virkkaama penaali - tässä on tosi kaunis haalean vaalea omenanvihreä sävy ja langassa kevyt kiilto, ja vetoketju on ommeltu kiinni uskomattoman siististi!...


...sekä kaunis, romanttinen muki ja Pullahiiren makeat kakut -kirja.


Parikseni paljastui Tunnelmia elämästä -blogin Maria. Kiitos Maria tästä kevätkierroksesta! Pakettejasi oli ilo saada ja onnistuit jokaisella piristämään päivääni. 

Isot kiitokset myös Heidille, joka jaksaa tarmokkaasti ja sinnikkäästi vetää kierroksen toisensa perään, vaikka osallistujat varmasti välillä tuottavat harmaita hiuksia! Lisää SNY-touhuista voit lukea täältä.