sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Lankalauantain lankaprojekti

Olen jo pitkään halunnut kokeilla langan värjäystä itse, mutta ajatus kerän ostamisesta vain värjäysharjoittelua varten on tuntunut vähän hölmöltä. Kokeilulle kuitenkin tarjoutui ihan loistava tilaisuus, kun sain pitää tätä haalaria varten ostetut ja ylijääneet lankakerät vaivanpalkkana (suurkiitos Susanille vielä)! Etsiskelin netistä erilaisia ohjeita ja päädyin kokeilemaan helpoimmalta vaikuttanutta elintarvikeväreillä värjäystä.

Käytettävän langan on oltava suurimmaksi osaksi villaa, sillä kasvi- ja tekokuidut eivät värjäydy. Minulla oli tässä käytössä valkoinen 100 % merinovilla.

 Aluksi kerät vyyhditetään, koska väri ei muuten ulottuisi kerän keskustaan asti.


Sen jälkeen vyyhdit upotetaan ja kastellaan ihan läpikotaisin 1:4 etikka-vesiseoksella.


Kattilaan lasketaan reilusti vettä, itselläni taisi olla pari litraa. Vesi värjätään halutun väriseksi elintarvikevärillä. Minulla oli käytössä sekä jauhemaisia että nestemäisiä värejä. Vesi laitetaan liedelle lämpenemään, vyyhdit puristetaan kuivaksi ja upotetaan kattilaan. 


Väriveden lämpötila nostetaan hitaasti 90 °C:een. Lankoja sekoitellaan välillä varovasti, jotta väri levittyy tasaisesti joka puolelle. Lämpötilaa ei saa nostaa liian nopeasti eikä kiehuvaksi asti, eikä sekoittaminen saa olla liian voimakasta, ettei lanka huovutu! Kun 90 °C on saavutettu, kattila nostetaan pois liedeltä ja jätetään jäähtymään noin 40 °C:een. 


Tarpeeksi jäähtyneenä vyyhdit vielä huuhdellaan. Huuhteluveden on oltava suunnilleen samanlämpöistä kuin lanka, koska liian kylmä vesi voi huovuttaa langan vielä tässäkin vaiheessa. Huuhteluveden lämpötilaa voi vähitellen viilentää. Kun langasta ei enää irtoa väriä (itselläni ei irronnut yhtään yhdestäkään kerästä), vyyhti puristellaan kuivaksi ja jätetään kuivumaan.


Täysin kuivana vyyhdit voi keriä, ja sitten päästäänkin jo suunnittelemaan, mitä kaikkea ihanaa näistä voisikaan vielä syntyä... Harmi, etteivät värit tässä millään toistu yhtä herkullisina kuin luonnossa. Keltainen on oikeasti yhtä kirkas ja voimakas kuin sitruunankuori, oranssissa on kaunis syksyn vaahteranlehtien sävy, vaaleanpunainen on syvä ja kirkas, ja mintunvihreäkin harvinaisen ihana ja juuri sellainen, joksi sen toivoinkin tulevan.


En löytänyt mistään tietoa, kestääkö värjätty lanka pesun samalla tavalla kuin värjäämätön. Neuloin itse keltaisesta pienen mallitilkun ja heitin pesukoneeseen 40 °C hienopesuohjelmalle, enkä huomannut mitään eroa värissä ennen ja jälkeen pesun. Sopii siis myös lastenvaatteisiin!

Voisinpa sanoa, että oli harvinaisen onnistunut kokeilu! Tämä oli niin helppoa ja kivaa, että tulen varmasti värjäämään lankoja vielä uudestaankin. Ensi kerralla kokeiluun saattaakin mennä jo valmiiksi värillinen kerä.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Vappuvauvan neulehaalari

Entinen luokkakaverini ihastui edelliseen neulomaani haalariin niin paljon, että pyysi minua tekemään samanlaisen hänenkin vapun nurkilla syntyvälle tyttövauvalleen. Sen verran muutoksia tehtiin kevätvauvan haalariin, että huppu jätettiin pois ja langaksi vaihtui ohuempi Drops Baby Merino, ja oikein hyvä tuli kuulkaas silläkin, vaikka langan paksuus ei ohjeeseen täysin täsmännytkään. Hupun tilalle neuloin perinteisen kiilamyssyn.



 

Lahkeiden ja hihojen kääntövara on minusta edelleen fiksu ja viehättävä idea.


Hupun sijaan neuloin kaulukseen matalan joustinneuleen.


Söpöt pinkit kukkanapit valitsi tulevan vauvan äiti. Yhden ylijääneen kiinnitin pipoon koristeeksi.


♥ Onnellista loppuodotusta Susanille ja Jesselle, ja tietysti tulevalle isoveljelle Nikille! ♥

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Pakkastytön tossukoriste

Helmikuun alussa syntyi pieni tyttövauva. Lupauduin tekemään nimiäiskakkuun koristeen syntymälahjaksi. Toiveena oli hennon vaaleanpunaiset tossut vaaleinruskein yksityiskohdin ja lumihiutalekoristeella. Tossujen esikuva ja kaavat löytyivät Pionilaaksosta.


Paukkupakkasten aikaan syntynyt talven tyttö sai nimekseen ajankohtaan erittäin sopivasti Lumi Marja Talvikki.



♥ Paljon onnea Marjalle ja Vernerille pienestä tyttärestä ja Lumille suloisesta nimestä! ♥

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Viivin pöllölapaset

Olen tainnut mainita jo muutamaankin otteeseen, että sisarentyttäreni Viivi on kova pöllöfani. Pöllölapaset oli tietysti saatava, kun tädilläkin oli. Ohje on ihan omasta päästä tekemisen edetessä sovellettu.


Harmi vaan, että näistä tuli hiukan liian sopivat. Lupasin jo tehdä ensi syksyksi uudet - ikuisena optimistina kun sinnikkäästi uskon, että ihan kohta on jo liian lämpimät säät lapasille, eikä niitä siksi kannata enää tänä keväänä tehdä...


Lanka on suurta suosikkiani Dropsin Merino Extra Finea ja pöllöjen silminä kimaltavat askarteluhelmet.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Ihan vaan perussukat

Enpä muista, koska olisin viimeksi neulonut ihan tavalliset villasukat. Langatkin ovat ihan tavallista 7 veljestä. Ainoa edes hiukan erikoisempi juttu näissä sukissa on tuo lyhyt varsi ja se, että neuloin molemmat yhtäaikaa yhdellä pitkällä pyöröllä. Ei kyllä mennyt lempitekniikoihin, tuntui aika hitaalta ja takkuiselta. Iso syy oli varmasti sillä, että tämä oli niiiiin tylsää sileää neuletta ja neuloin nämä vain 2,5 mm puikolla, koska halusin tiiviin ja lämpöisen sukan. Vaan valmistuivatpahan kuitenkin lopulta ja päätyivät nuorimman veljeni jalkoihin. Ja pakko myöntää, että aika kivat niistä sitten tuli, vaikka ovatkin ihan vaan perussukat.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Feta-pinaattipiirakka ja jogurtti-banaanikakku

Toisinaan sitä havahtuu tilanteeseen, että vieraita olisi tulossa ja niillehän olisi ihan kiva tarjota jotain pientä purtavaakin kahvin lisäksi. Eilisaamuna minulle kävi juuri näin. Kehittelin tarjottavat täsmälleen siitä, mitä kaapista sattui löytymään.

Ensimmäisenä jääkaapissa silmiin osui puolillaan oleva fetapurkki (tai mitä lie salaattijuustoa se nykyään on...), ja siitä muistin pakastimessa olevan pinaattipussin. Superhelppo, nopea ja maukas feta-pinaattipiirakka siis tulille!


Feta-pinaattipiirakka

Pohja:
1 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoa
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
½ dl öljyä
1 dl vettä

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi ja painele vuoan pohjille ja reunoille. Itse käytin tällä kertaa alumiinista kertakäyttövuokaa.

Täyte:
puoli purkkia fetaa 
n. 100 g pakastepinaattia rouhittuna
2 kananmunaa
n. 1 dl kermaa tai maitoa

Levitä rouhittu pinaatti tasaisesti pohjan päälle. Heitä päälle fetajuustot. Sekoita munat ja maito / kerma ja kaada seos koko komeuden päälle. Minulla oli valmiiksi maustettuja juustokuutioita, enkä siksi maustanut munamaitoa erikseen. Jos käytät pelkässä suolavedessä olevaa fetaa, lisää munamaitoon vähän mustapippuria. Feta on niin suolaista, ettei suolaa tarvita. Paista 200 asteessa puolisen tuntia, kunnes munamaito on hyytynyt ja ottanut vähän väriä.

▲▲▲

Piirakan tultua uunista teki edelleen mieli leipoa, tällä kertaa jotain makeaa. Uusintakatsauksella jääkaappiin iskin silmäni luonnonjogurttiin, ja muistin joskus tehneeni jogurttikakkua. Harmi vain, että olin äsken käyttänyt viimeiset kananmunat piirakkaan. Ja sitten valikoiva muistini yllätti jälleen! Pakastimen pohjallahan on pari mustunutta banaania, ja leivonnassa kananmunan voi korvata, tadaa, banaanilla! Jogurtti-banaanikakun kehittelyyn siis!


Jogurtti-banaanikakku

2 mustunutta banaania muussattuna
200 g jogurttia
200 g pehmeää voita
5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria (itse laitoin tähän 3, mutta banaanit antavat niin paljon makeutta, että vähempikin riittää varmasti)
1 tl ruokasoodaa
loraus vaniljauutetta (minulla on itse tehty uute: vaaleaan rommiin tökätty, halkaistu vaniljatanko)

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi, älä vatkaa tai vaivaa! Levitä massa kahvikakkuvuokaan ja vedä keskelle ura lusikalla, niin että reunat nousevat hieman ylös. Paista 175 asteessa tunnin verran.


Maistui muuten erinomaisesti myös miehelle ja pojalle vieraiden jo lähdettyä, tätä tehdään meillä varmasti uudestaankin!

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Duudsonikakku

Duudson vai duudsoni? Googlekaan ei pikakatsauksella osannut vastata tähän. Onpa muuten typerä sana, kun sitä hetken aikaa pyörittelee.

Nuorin veljeni täytti 12 vuotta ja tein kakun tarkasti toiveiden mukaan. Koko kakun päällinen on mustaa ja punaista sokerimassaa. Ei muuten mennyt ihan lempparipuuhiin noiden vinoneliöiden leikkaaminen. Sainkin serkkuni taholta vähän nenäkkäitä huomautteluja siitä, että neliöt eivät ole ihan viivasuorassa linjassa... Katsotaan vaan Vesku, erotanko ensi kerralla sokerin suolasta, kun tarttis tehdä sinne kakkua!


En vaan ymmärrä, miten kakun pinta voi näyttää kuvassa noin ruttuiselta ja muhkuraiselta, kun se ei luonnossa ollut yhtään noin epätasainen. Hyvinpä maistui kuitenkin taas. Täytteenä oli lötkiskakustakin tuttu diplomaattikreemin ja säilykemandariinien hyväksi havaittu yhdistelmä. Makeaa, niin makeaa, ja niin hyvää!

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Orelma ja Alviina

Kun nyt kerran aloitettiin päivittämään täältä unohtuneita projekteja, jatketaan samalla linjalla. Nämä mekotkin valmistuivat jo loppusyksystä viime vuonna (ja näiden tänne päivittämisestä on siitä lähtien muistuteltu aika ajoin, nyt voit nukkua rauhassa, sisko!), aika pian Katariinan jälkeen, ja ohjeet ovat myös Mekkotehdas-kirjasta. Molemmat mekot on ommeltu koossa 86/92, mutta antaa kuvien puhua puolestaan.

Orelma oli mitoitukseltaan sen verran reilu, varsinkin tuon pääntien kohdalta, että menee käytössä varmasti pitkään... Olisin kuronut pääntietä kapeammaksi, jos olisin päässyt sovittamaan tätä Viivin päälle jo ompeluvaiheessa, mutta valmiin mekon purkaminen tuntui turhan työläältä. Tämä kangas löytyi Eurokankaan palalaarista hävyttömän halpaan hintaan, pääntien huolittelukaitale omista varastoista.



Pöllöfanille pöllönappi


Ja sitten taas Alviina menee paremmin tunikasta. Pääntiekin on sopivamman kokoinen. Alviinan kangas on Eurokankaan puuvillapopliinia.



Ja taas pöllönappi.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Röyhelösukat

Nämä Viivin sukat valmistuivat jo niin reilusti viime vuoden puolella, ettei siitä olisi jo peräti vuosikin... Mitähän kaikkea muutakin sitä on unohtunut julkaista matkan varrella? Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.

En enää muista, oliko näiden neulomisessa mitään ihmeellistä, enkä sitäkään, mitä lankaa käytin. Ohjeenkin löysin vasta pitkän kaivamisen jälkeen. Pitänee  siis kokeilla vielä joskus uudestaan, kunhan saisin muut keskeneräiset ja aloittamista odottavat ideat pois työn alta. Kotiäiti-iltaopiskelijan kiireinen arki, ei meinaa jäädä tarpeeksi aikaa neulomiseen tai bloggaamiseen! No, kohta valmistun ja sitten on taas koko kesä "vain aikaa"... Niinpä niin!