sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Sairastelukierteestä ja saamattomuudesta

Tämä loputtoman pitkältä tuntuva syksy (tai talvihan nyt kai jo oikeasti on, mutta edelleen tuntuu syksyltä) on imenyt minusta mehut. Kaamosväsymys ja -masennus ovat koetelleet voimiani erityisen paljon tänä vuonna ja koko vuodenaika on tuntunut todella raskaalta. Ahdistusta ei aiheuta ainoastaan jatkuva sade, kosteus, harmaus, muta ja pimeys, vaan myös lasten edelleen jatkuva sairastelu. Olen jo seonnut laskuissa, korvatulehduksia on ollut pienemmän putkituksesta huolimatta yhteensä jo seitsemän tai kahdeksan (vai sittenkin ehkä yhdeksän?) ja tälläkin hetkellä molemmilla lapsilla on jälleen päällä antibioottikuuri. Mietiskelin juuri, ettei meillä ole tainnut olla yhtäkään kokonaista tervettä viikkoa elokuun jälkeen...! Hermoja ja sydäntä raastavaa. Tällä hetkellä poden itsekin jo reilusti toista viikkoa kovaa yskää, joka lisää huonosti nukuttuja öitä entisestään. Väsymys on jatkuva seuralainen.

Pienet ja arvokkaat itselle nipistetyt hetket olen käyttänyt neulomiseen sohvalla maaten. Ompelukoneen eteen en ole jaksanut kertaakaan istahtaa - ei puhettakaan jouluvaatteiden ompelemisesta! Kenenkään kavereita tai perhettä ei ole ehditty tai jaksettu tavata niin paljon kuin oltaisiin haluttu, mutta onneksi ymmärrystä elämäntilanteelle löytyy ja ne tärkeimmät siellä matkassa pysyvät silti. Blogi pyörii mielessä ja esittelemättömien valmistuneiden juttujen pino kasvaa, mutta kirjoittamiseen ja kuvaamiseen ei yksinkertaisesti tunnu riittävän aikaa eikä energiaa. Muutama bloggaamaton vaate on jo ihan arkikäytössäkin. Joulunpyhinä annan useampia neulomuksia saajilleen ja aion kuvata ne siinä samalla. Yhtäkään joululahjaa en ole neulonut, enkä ole ottanut siitä stressiä, sillä paineita riittää muutenkin. Joulukortit sain sentään piirrettyä ja lähetettyä, mutta niistäpä en sitten kyllä ottanut yhtäkään kuvaa.


Kaikesta tästä huolimatta suuntaan katseeni onnellisena ja odottavaisena kohti joulua ja vuotta 2016. Jotenkin kuvittelen, että vuoden taittuessa ja kevättä kohti kulkiessa kaikki muuttuu kevyemmäksi ja helpommaksi. Toivottavasti asia onkin näin, ja pahimmat sairastelut  ja uupumus takanapäin. Tsemppiä ja jaksamista meille ja muille tähän pimeään vuodenaikaan, pian se päivä alkaa taas pidentyä!

Rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa kaikille teille ♥

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Lankalaihis 2015: 11/12

Oho!! Meinasin unohtaa koko laihisraportin! Marraskuun puolivälissä oli ihanat kässämessut Tampereella, ja siellä taisin vähän seota - mukaan lähti kaikenlaisen muun ihanan lisäksi 900 g lankaa...! (Niitä ja niitä muita ihania voi kurkata täältä. Kaikesta huolimatta pysyin budjetissa ja odottelen innolla ensi vuoden messuja!) Messujen jälkeisenä päivänä kärsin hienoisesta messudarrasta ja sen voimalla kävin lankavarastoni tiukalla seulalla läpi. Karsin pois kaikki, siis aivan kaikki langat, joita en usko ehtiväni tai haluavani käyttää. Laitoin niistä hävyttömän halvalla myynti-ilmoituksen paikalliseen FB-kirppisryhmään ja jo saman päivän iltana joku onnellinen kävi ne hakemassa! Tämä näissä ryhmissä ja koko kierrätysideassa on kaikkein parasta: minä olen onnellinen päästessäni turhasta eroon ja vastaanottaja on onnellinen löytäessään itselleen tarpeellista. Win-win!

Tämän myynnin ansiosta lankalaihis edistyy erinomaisesti ja olen ylittänyt tavoitteeni (-777 g) moninkertaisesti. Marraskuussa sain valmiiksi myös lapaset (joita alunperin meinasin äitini miehelle, mutta jotka päätyvätkin äidilleni kunhan saan aikaiseksi kuvattua ne), jotka kasvattivat miinusta edelleen. Ja nyt jo olen saanut joulukuulle miinuksia sukkaparin muodossa. Messujen ihanuuslöytöjen ja ahdistavan lankavaraston karsimisen jälkeen neulomisintonikin nousi aivan uudelle tasolle, jes! Hyvällä vauhdilla joulukuuta eteenpäin!



ostettu/saatu käytetty erotus
tammi 0 -411 -411
helmi 0 -334 -334
maalis 650 -182 468
huhti 650 -261 389
touko 50 -876 -826
kesä 480 -488 -8
heinä 0 -311 -311
elo 200 -286 -86
syys 0 0 0
loka 100 -70 30
marras 900 -2852 -1952
joulu
-56 -56
yhteensä 3030 -6127 -3097


Näissä tunnelmissa toivottelen kaikille
oikein ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa!


PS. Ravelryn käyttäjät, olettehan huomanneet siellä sen stash-osion? Itse olen siihen aivan koukussa ja se on excel-taulukon lisäksi ollut korvaamaton apu lankalaihiksen edistymisen seuraamisessa. Sieltä näkee, kuinka paljon mitäkin lankaa on jäljellä, ja sieltä myös näkee helposti, saattaisiko jemmastasi löytyä jo valmiiksi sopivaa lankaa seuraavaa projektiasi varten, tai sitten sen avulla voi etsiä inspiraatiota ja ohjeita jollekin tietylle langalle. Suosittelen lämpimästi! Minun kätköäni voit kurkata täältä.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Viisivuotiaan Darth Vader -kakku

Tosi on, vaikka sitä ei näin ilmiömäisen nuorekkaasta ja parikymppisen sammumattoman hehkun näihin päiviin saakka säilyttäneestä äidistä millään uskoisikaan: esikoiseni täytti viikko sitten jo viisi vuotta! Viimeisen vuoden ajan Star Wars ja erityisesti Darth Vader on ollut Huitulan suosikkijuttuja maailmassa, ja kakkuaihetta ei tälläkään kertaa tarvinnut kovin kauaa miettiä. Aiempien vuosien värikkäistä kakuista on nyt siis saavuttu tällaiseen mustanpuhuvaan värimaailmaan. No, poikasen lempiväri on aina kysyttäessä ollut musta (okei, satunnaisesti musta ja turkoosi), ja jos Huitula saisi kokonaan itse päättää vaatteistaan, hän pukeutuisi päästä varpaisiin ja sormenpäihin asti mustaan. (Meillä meinasi tulla kriisi, kun serkulta peritty sadetakki on vaaleansininen, mutta onneksi sain myönnytettyä takin käyttöön uusien kurahanskojen avulla. Arvatkaa minkä väriset hanskat.)

Kakkuun palatakseni, meillä juhlittiin synttäreitä toissaviikonloppuna. Tarjolla oli myös ihanaa mustikkajuustokakkua, törkeän hyvää sitruunajuustokakkua, toscapiirakkaa, nakkipiiloja ja siskoni tekemiä piirakoita, mutta en taaskaan muistanut kuvata mitään niistä keskittyessäni juhlimiseen. DV-kakunkin meinasin unohtaa ja kuvat on räpsitty hätäisesti muutamaa minuuttia ennen vieraiden saapumista.

Luonnollisesti musta pöytäliina

Kakussa oli kaakaopohja, ja Huitulan toivomuksesta täytteenä suklaamoussea ja mansikkaa. Kuorrute on sokerimassaa ja hopeiset osat tuputettu jauhemaisella elintarvikevärillä.


Lulu-laadunvalvoja kävi tarkastamassa tilanteen

Meillä oli jälleen kerran ihanat juhlat ja päivänsankari oli lahjoistaan aivan haltioissaan. Kiitos vielä kaikille juhlijoille ja muuten muistaneille!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Lankalaihis 2015: 10/12 + Sam-sukat

Niin siinä sitten kävi, etten saanut lokakuussa valmiiksi muuta kuin sen yhden sukkaparin. Loppukuun tahkosin kirjoneulelapasia, jotka ovat edelleen kesken. Paljoa ei enää onneksi puutu! Neulomisintoa löytyisi, mutta aikaa eikä jaksamista tunnu riittävän. Huomaan jälleen tapahtuvan saman kuin joka vuosi: pimeä vuodenaika kertakaikkiaan imee minusta kaikki mehut ja iltaisin lasten nukahdettua en yleensä jaksa edes katsoa telkkaria, vaan siirryn suoraan omaan sänkyyn lukemaan ja sitten nukkumaan. Neulon siis lähinnä viikonloppuisin, joten edistystä tapahtuu hyvin hitaasti. Ja ompelukoneen palattua huollosta entistä ehompana olen käyttänyt kallista vapaa-aikaa myös ompeluun. 

Joka tapauksessa näistä sukista tuli tosi kivat ja ihan saajansa eli rakkaan ystäväni näköiset.



Lanka on Regian Design Line Garden Effects ja sain sen kevään SNY-kierroksella. Näihin sukkiin meni noin puolitoista kerää. Malli on Cookie A:n Sam. Huomasin kantapään jälkeen tulkinneeni neuleohjetta väärin ja tehneeni varteen yhden mallikerran liian vähän, mutta onneksi ystävääni ei haitannut, vaan päinvastoin hän sanoi pitävänsä enemmän vähän lyhytvartisemmista sukista.



Näillä kelpaa toivottavasti tassutella vielä useammankin syksyn ajan! Lokakuun saldo jäi hieman plussan puolelle lapaslankojen takia, mutta vuoden kokonaissaldoon olen erittäin tyytyväinen. Tavoitteenihan oli -777 g ja jos tässä vajaan kahden kuukauden aikana ei tapahdu ihmeitä, uskallan toivoa miinusten pysyvän yli kilossa. Olen jo miettinyt ensi vuoden projektia; silloin en välttämättä osallistu lankalaihikseen, mutta taidan ottaa tavoitteekseni saada unelmapeiton edistymisen, siihen kun ei ole valmistunut yhtäkään palaa tämän vuoden puolella...


ostettu/saatu käytetty erotus
tammi 0 -411 -411
helmi 0 -334 -334
maalis 650 -182 468
huhti 650 -261 389
touko 50 -876 -826
kesä 480 -488 -8
heinä 0 -311 -311
elo 200 -286 -86
syys 0 0 0
loka 100 -70 30
marras

0
joulu

0
yhteensä 2130 -3219 -1089

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Joo, taas se on PaaPii

Kyllä, jälleen PaaPiita! (Ja näitä on tiedossa lisää, sillä kankaita on vieläkin jäljellä, itse asiassa osa odottaa jo leikattunakin ompelukoneen paluuta huollosta...) Samaan aikaan edellisen PaaPii-satsin kanssa surauttelin muutaman vaatteen myös siskontytölle. Pipokaava on oma, vaatteiden kaavat taas jostain lähivuosien Ottobresta.


Tunikassa ja leggareissa on sama malli kuin Sipuliinalle tehdyissä.


Näiden kankaiden haalean vaalea, mutta silti pirteän raikas värimaailma sopii kyllä viileän vaalealle Viiville just eikä melkein. Ja PaaPiin kuosit nyt on vaan aina ihania ja hauskoja!



Sanoisin, että poseeraaminen alkaa olla Viivillä jo aika hyvin hanskassa...


...vai mitäs sanotte?


Sormet syyhyäisi jo päästä loppujen kankaiden kimppuun, mutta ei auta kuin odotella ompelukoneen tuomiota. Pelkällä saumurilla kun ei pitkälle pötkitä. Onneksi sillä välin voi neuloa...

lauantai 3. lokakuuta 2015

Lankalaihis 2015: 9/12

Nyt on pahasti kisaväsymystä ilmassa. Ensinnäkin tämä postaus myöhästyi kolme päivää: kaikki aiemmat lankalaihispostaukset olen saanut kirjoitettua kuukauden viimeisenä päivänä. Toiseksi en muista, koska olisin viimeksi neulonut yhtä sukkaparia yli kuukauden. Nyt niin kuitenkin kävi, ja vasta tänä aamuna päättelin elokuun toiseksi viimeisenä päivänä aloittamani sukat. Syyskuun saldo on siis täysin pyöreä nolla. Zero. Nada. Edellisen postauksen alussa kerroin sairastamiskierteestä, joka veti perheemme aivan piippuun. En vain yksinkertaisesti pysynyt iltaisin hereillä neuloakseni. Mutta nyt pahin on toivottavasti takana: lasten lääkekuurit ohi, vanhemmatkin lähestulkoon terveitä ja Sipuliinan korvissa ilmastointiputket. Ehkä se taas tästä! Vähitellen pitäisi ehkä alkaa miettimään joululahjajuttujakin... Ja ainakaan lokakuun saldo ei jää nollille!



ostettu/saatu käytetty erotus
tammi 0 -411 -411
helmi 0 -334 -334
maalis 650 -182 468
huhti 650 -261 389
touko 50 -876 -826
kesä 480 -488 -8
heinä 0 -311 -311
elo 200 -286 -86
syys 0 0 0
loka
-70 -70
marras

0
joulu

0
yhteensä 2030 -3219 -1189

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Piipaa, se on PaaPii (ja yksi Verso)

Kun keväällä moni bloggari kärsi inspiraation puutteesta sekä kirjoittamisen että käsitöiden tekemisen saralla, minä porskutin menemään ennennäkemättömällä vauhdilla molempien suhteen. Pontta taisi antaa sekä lankalaihiksen aloitus että tieto loppukesästä alkavasta työnhausta. Reilu kuukausi sitten aloitin työt ja lapset päiväkodin, ja sen jälkeen Pieni ihana onkin ollut melkoisen hiljainen. Syitä on monta: neulomisinnon totaalinen katoaminen (nyt se on onneksi jo löytynyt uudelleen), uudenlaiseen arkeen totutteleminen ja siitä johtuva ajanpuute, ja viimeisenä, kaikista suurimpana syynä lasten korvatulehduskierre. Voin kertoa, että kun pienemmän todetaan sairastavan kolmatta korvatulehdustaan kuukauden sisällä, ja seuraavana päivänä jälleen yhden valvotun yön jälkeen mennään lääkäriin isomman kanssa vain jotta lääkäri löytäisi hänenkin korvastaan akuutin tulehduksen, alkaa vanhemmilta olla mehut aika lopussa. NELJÄ korvatulehdusta yhdessä kuukaudessa. Se tarkoittaa aika montaa euroa lääkärikäynteihin ja lääkkeisiin ja aika montaa valvottua ja huolehdittua hetkeä, ja aika vähän aikaa ja jaksamista mihinkään muuhun kuin sylittelyyn ja päivästä toiseen miten kuten räpiköimiseen.

Tässä kohtaa tahdon julkisesti kiittää ja ylistää maailman ihaninta anoppiani, josta on jälleen kerran ollut aivan suunnaton apu niin lasten- kuin kodinhoidonkin kanssa. Tässä asiassa olen kyllä saanut lottovoiton.

Nyt kun Sipuliinalle on varattu putkitusaika ja muiden kuin minun flunssat alkavat pikkuhiljaa olla selätetty (ai niin, tästä muusta sairastamisesta en muistanutkaan mainita...), alkaa vähitellen tuntua että ehkä tässä ollaan jo voiton puolella. Ja ehkä sitä jaksaisi ajatella jo vähän bloggaamistakin!

Elokuun puolella tein siskoni kanssa yhteistilauksen PaaPiille. Muutama ilta kului lehtiä selatessa, kaavoja piirtäessä, kankaita leikellessä ja lopulta vaatteita ommellessa. Sarjatuotannossa on se huono puoli, että jokainen työvaihe kestää pidempään kuin yhden vaatteen kanssa, mutta toisaalta kaikki valmistuvat sitten melkein yhtä aikaa.

Sipuliinalle ompelin ohuen pipon, tunikan ja leggingsit.


Huitula sai myös pipon ja pari paitaa. (Tämä Onnit-kuosinen kangas on kyllä jo aiemmin Verson Puodista tilattu). Tästä paidasta täsmälleen sopiva ja sitä pitääkin käyttää nyt mahdollisimman paljon, ennen kuin jää pieneksi. Kaava oli jostain lähivuosien Ottobresta, mutta en kyllä yhtään muista mikä. Passeli peruspaita.


Tunikan hihoihin ja leggingsien lahkeisiin leikkasin tarkoituksella reilusti kasvunvaraa. Myös näiden kaavat ovat jostain Ottobresta... Tunikan helma on hauskan mallinen, alaspäin kaareva.


Autokuosisen paidan osasin leikata vähän väljemmillä varoilla. Tähän en laittanutkaan hihoihin resoreita vaan käänteet.

Housutkin on rymytty jossain ihan likaisiksi, mutta kuten mantrani kuuluu: onneksi meillä on pesukone.

Jotenkin tuntuu, että lasten kuvaaminen menee aina tällaiseksi touhuksi... Onneksi niin taitaa käydä aika monella muullakin! Välillä kyllä oikein ihmettelen, miten jotkut bloggaajat saavat niin kauniita ja harmonisia kuvia rauhallisista lapsista ja vaatteiden yksityiskohdista!


On kyllä ihana tunne, kun molemmat lapset ovat niin innoissaan mukana katsomassa vaatteiden valmistumista eivätkä malttaisi odottaa hetkeä, kun saavat ne päälleen. Huitula kertoi ylpeänä päiväkodissa paitaa ihastelleelle hoitajalle, että se on äidin tekemä. Ihana poika!


Pipot ovat päässeet jo kovalle käytölle päiväkotiarjessa ja joutuneet jo pari kertaa pesuunkin. Pitäisi varmaan surauttaa parit lisääkin, jotta olisi mistä valita! Keittiön pöydällä odottaa vieläkin vino pino kankaita, kun täysin vahingossa eksyin Noshin sivuille alen aikaan...

lauantai 5. syyskuuta 2015

Noomin ristiäiskakku

Elokuun viimeisenä viikonloppuna nautittiin kesän viimeisistä lämpimistä päivistä ja vietettiin pienen kesäkuun loppupuolella syntyneen tyttövauvan ristiäisiä.


Kuviin tallentui auringon lämmin hehku ja jo syksyltä tuntuva valo.


Kakun suhteen sain täysin vapaat kädet. Kesän lapselle tahdoin tehdä herkän ja kauniin kesäisen kakun ja pääkoristeeksi pienen kukkaisvauvan. Mielikuvani ja lopputulos kohtasivat tällä kertaa poikkeuksellisen hyvin!


Kakussa oli täytteenä Daim-mousse. Kuorrute ja kaikki koristeet ovat sokerimassasta. Perhosia varten painoin sokerimassalevyyn silikonisella pitsimuotilla kuvion ja leikkasin sen jälkeen siitä perhosen muotoisen kappaleen irti.


Tilaisuus oli kaunis ja juhlat ihanat, vaikka emme voineetkaan viipyä kauan ristiäisten osuessa juuri Sipuliinan päikkäriaikaan. Vauva oli jälleen ihana ja vanhemmat, kummit, isovanhemmat ja muu lähipiiri uudesta tulokkaasta onnellisia ja innoissaan, juuri niin kuin kuuluukin.


Samille ja Hennalle vielä kerran lämpimät onnittelut aivan ihastuttavasta tyttärestä
ja onnea kauniista nimestä

Noomi Sofie Ingrid

maanantai 31. elokuuta 2015

Lankalaihis 2015: 8/12

No juu voi hyvää päivää. Olen reilun pari viikkoa potenut todella pahaa neulomismojon puutetta, ja sen kyllä näkee tämän kuun laihissaldossa. Puolivälissä elokuuta sain valmiiksi yhden lahjaksi menevän huivin, mutta sen jälkeen on takunnut ja pahasti. 

Ostin pari kerää Nalle Taikaa tarkoituksenani neuloa ystävälleni ihanat räsymattosukat synttärilahjaksi. No ne synttärit tulivat ja menivät, ja minä aloitin ja purin sukkia lähemmäs kymmenettä kertaa. Valitsemissani kerissä oli ihanat värit, ihan ystäväni värit, mutta yhdessä niistä ei tullutkaan ihania moniväriraidallisia kuten suunnitelmissani, vaan kamalat halinallevärioksennukset. Lopulta luovutin ja myin murheenkryynikerät FB-kirppiksellä pois. Eivätpä jääneet jemmaan kummittelemaan.

Sitten ajattelin neuloa lahjaksi sukkien sijasta huivin. Otin sen puikoille ja neuloin ensimmäiset parikymmentä kerrosta. Ja siihen se sitten jäi useammaksi päiväksi. Ei vaan inspannut malli eikä lanka eikä puikkoihin tarttuminen ylipäätään. Sen sijaan väkertelin kakunkoristeita ja ompelin minkä ehdin.

Kaiken tämän keskellä aloitin myös työskentelyn viiden kotona vietetyn vuoden jälkeen, ja siitäkin syystä aikaa ja jaksamista neulomiselle on ollut hurjasti tavallista vähemmän.

Kunnes vihdoin eilen sunnuntaina tunsin neulomismojon hiipivän takaisin! Purin vihdoin sen huivinaloituksen, selailin Cookie A:n Suloisimmat sukat -kirjaa ja valitsin sieltä ihanan mallin sekä varastoistani ihan pränikät kerät sukkia varten. Neulominen ei takkua enää lainkaan, ilo löytyi jälleen. Jospa se taas tästä, ja ehkä ensi kuussa sitten ollaan taas enemmän miinuksella. Pystypäin ja kaikesta huolimatta hyvällä fiiliksellä mennään syyskuuta kohti! Kaksi kolmasosaa laihista jo takana, sitten taitaakin olla loppukirin aika!



ostettu/saatu käytetty erotus
tammi 0 -411 -411
helmi 0 -334 -334
maalis 650 -182 468
huhti 650 -261 389
touko 50 -876 -826
kesä 480 -488 -8
heinä 0 -311 -311
elo 200 -286 -86
syys

0
loka

0
marras

0
joulu

0
yhteensä 2030 -3149 -1119

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Nakuileva mansikkakakku

Kummipoikani täytti heinäkuun lopussa jo kahdeksan vuotta. Lahjaksi vein hänet kiipeilemään seikkailupuisto Korkeeseen - suosittelen kokemusta kaikille, itse olen käynyt tänä kesänä kahdesti ja tekisi kovasti mieli mennä taas uudestaan! Kakkuteemasta Joonalla ei ollut mitään toiveita, mutta makutoiveet olivat selkeät: suklaata, mansikkaa ja vaniljaa. Jonkun aikaa pohdiskeltuani päädyin tekemään hyvin simppelin kakun ilman mitään teemaa. Pääosaan pääsivät tällä kertaa herkullisimmillaan olleet suomalaiset mansikat.


Kakussa oli herkullinen ja vähän normaalia kakkupohjaa tiiviimpi voi-kaakaopohja. Väliin tein simppelin kahden raaka-aineen (kerma ja suklaa) suklaamoussen ja keittelin vaniljakreemiä maailman parhaalla ohjeella. Vaniljakreemin päälle ladoin tuoreita mansikoita, ja päällimmäiseen kerrokseen noukin vielä muutaman sitruunamelissan lehden. Simppeli, kesäinen kakku.


Päivänsankari oli todistettavasti oikein mielissään, ja korkkasi kakun leikkamalla itselleen niin ison palan, ettei jaksanut syödä sitä loppuun. Ja hyvinhän tuo tuntui maistuvan myös muulle juhlaväelle! Oli ihan kivaa vaihtelua tehdä välillä tällainen nakukakku sokerimassakakkujen väliin.

Vielä kerran
♥ hurjasti onnea pummipoikaselleni ♥

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Mega Liebster Award

Nyt kun taas paljon blogeissa kiertävä Liebster Award ehti tipahtaa jo neljältä taholta, on vihdoin korkea aika tarttua haasteeseen!

Liebster Award -tunnustuksella on tarkoitus antaa lisää näkyvyyttä alle 200 lukijan blogeille. Haasteen säännöt kuuluvat seuraavasti:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneet bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.




Saturninan kysymykset:
1. Miksi päätit aloittaa bloggaamisen?
Jäin melkein heti leipuri-kondiittoriksi valmistuttuani äitiyslomalle. Mahdollisia tulevia työnantajia ja lisäkoulutusta ajatellen tahdoin tallentaa tekemiäni kakkuja johonkin helposti löydettävään paikkaan. Vähitellen kakkujen sekaan alkoi ilmestyä ompeluita ja neuleita. Ensimmäisiä postauksia katsellessa melkein hävettää - kehitys neljän vuoden takaiseen on aika huikeaa! No, olenhan tosiaan neljää vuotta ja yhtä tutkintoa kokeneempi... Mutta kiitos neljän vuoden takaiselle itselleni, että päätin aloittaa bloggaamisen - juuri sen ansioista sain töitä!
2. Mainitse kolme kaikkien aikojen suosikkiblogiasi.
Eilen tein, Karkelot, Muita ihania (vaihtelevat kyllä päivän mukaan, ihania blogeja on niin paljon!)
3. Oletko asunut jossain muualla kuin Suomessa ja jos, niin missä?
En
4. Mikä on ollut onnistunein käsityösi?
Tämä on vaikea. Ehkä kuitenkin tämä huppari ja tämä haalari.
5. Entä pahin epäonnistuminen?
Päällimmäisenä mielessä on edellisen postauksen Neon Beast -huivi.
6. Mitä muuta harrastat bloggaamisen ja käsitöiden lisäksi?
Luen paljon. Kirjoittelen kirjekavereiden kanssa. Piirtelen satunnaisesti.
7. Minkä hyvän kirjan luit viimeksi?
Alex Capus'n Leon ja Louise. Nyt kesken on Vikas Swarupin Nuoren naisen koetukset.
8. Mikä on paras stressinpoistokeinosi?
Neulominen ja Netflix!
9. Teetkö unelmatyötäsi?
Aika lähellä aloitan maanantaina tähän hetkeen sopivassa unelmatyössä. (Varsinainen unelmani on kissa- ja neulekahvila!)
10. Mikä on lempisanontasi?
Olisko kannattanut kuunnella? No ei ehkä lempisanonta, mutta tätä tulee varmaan käytettyä eniten...
11. Mitä toivoisit sinulta kysyttävän? Kysy ja vastaa siihen.
Olisko tarvetta tälle kahden hengen kahden viikon Bahaman-lomalle? No kyllä olis, sisko tule, nyt mennään!


Sallan kysymykset:
1. Mikä on lempikäsityösi?
Neulominen
2. Mikä on inhokkikäsityösi?
Virkkaaminen
3. Lempikirjasi?
Lähes aina viimeisin lukemani. Oikeasti ehkä John Irvingin Oman elämäsä sankari.
4. Lempilanka tällä hetkellä?
Kaikki Kaleidoscope Dyeworksin langat, voi juku!
5. Mitä osaat tosi hyvin?
Neuloa! Sitä osaan oikeasti tosi hyvin. Jälki on tasaista ja osaan erikoisempiakin tekniikoita.
6. Missä voisit olla vielä parempi?
Piirtämisessä. Se taito valitettavasti rapistuu, kun sitä ei käytä.
7. Muisto koulun käsityötunnilta?
Kuudennella luokalla piti virkata pieni palalaukku. Muiden laukut olivat kauniita, hillityn yksivärisiä ja paloiltaan tasakokoisia. Minun laukkuni jokainen pala oli erivärinen sekä vähän erikokoinen, ja olin virkannut vielä kukkasia kokonaisuuden koristeeksi. Vähän häpeillen vein työtäni opettajalle arvosteltavaksi. Ihana Marja-opettaja ei ottanut selityksiäni kuuleviin korviinsa, vaan sanoi laukun olevan juuri tällaisena täydellinen ja aivan ihanan värikäs ja persoonallinen. Tästä jäi todella hyvä, lämmin muisto, ja kipinä käsitöiden tekemiseen.
8. Miksi bloggaat?
Vuosien jälkeen tästä on tullut rakas ja tärkeä harrastus. Blogi toimii myös itselleni muistikirjana, ja ennen kaikkea sen kautta näen konkreettisesti, kuinka olen vuosien saatossa kehittynyt. Tämän takia en poista vanhojakaan postauksia.
9. Mitä harrastat käsitöiden ohessa?
Ks. Saturninan kysymys nro 6.
10. Mikä on onnistunein projektisi?
Ks. Saturninan kysymys nro 4.
11. Tämän kesän huippuhetki?
En osaa valita yhtä erityistä. Mökkiviikko oli ihana. Samoin Porvoon-retki. Ja kaikki hetket omalla pihalla. Sipuliinan 2-vuotissyntymäpäivät. Linnanmäki- ja Korkeasaarireissut. Työhaastattelun päätös. Koko kesä on ollut ihana!


Mellun kysymykset:
1. Miksi aloitit blokkaamisen?
Ks. Saturninan kysymys nro 1.
2. Harmittaako, jos ei blokisi sivulle tule kommentteja?
No ei oikeastaan. Aika harvoin käy niin, ettei tulisi yhtään kommenttia (tai tykkäystä Facebookin puolella).
3. Mistä saat ideat käsitöihisi?
Muiden blogeja ja Ravelryä selaamalla.
4. Mitä teet ammatiksesi?
Olen kondiittori. Aloitan maanantaina työskentelyn pienehkössä kahvilassa.
5. Onko sinulla käsityökoulutusta tai käytkö käsityökursseilla?
Ei ja en
6. Mistä käsityölajin osaamisesta haaveilet?
Kehräämisen
7. Mikä käsityösi on jäänyt erityisesti mieleesi?
Varmaan se Sipuliinan huppari. Siitä taisi tulla ikuissäilytettävä.
8. Missä asiassa olet tosi hyvä?
Ks. Sallan kysymys nro 5.
9. Missä asiassa olet tosi huono?
Etsimisessä. Inhoan minkään (kaukosäätimen, avaimien, puhelimen...) etsimistä yli kaiken. Mieheni ei voi käsittää tätä piirrettäni ja naureskelee sille.
10. Kenelle antaisit mielelläsi omatekemän lahjan?
Kaikille läheisille. Lähes kaikille olen tainnut jotain antaakin! Ja kaikille lähipiiriin syntyville vauvoille erityisesti.
11. Mikä sinua ilahduttaa tällä hetkellä?
Lasten päiväkotiura on alkanut paljon paremmin kuin osasin toivoakaan! Voin lähteä töihin helpottuneena ja hyvillä mielin.


Tttintin kysymykset:
1. Mikä on bloggaamisessa ja blogeissa parasta?
Yhteisöllisyys ja mahtava yhteishenki. Kehuminen, kannustus ja toisten auttaminen. Inspiraation löytäminen.
2. Miten vietät vapaa-aikaasi (paitsi bloggaamalla)?
Lasten kanssa touhuillen. Leipoen, lukien, katsellen leffoja ja sarjoja sekä neuloen, kirjeitä lukien ja kirjoitellen. Ystävien ja perheen kanssa. Ja välillä ihan yksin.
3. Mitkä asiat tekevät sinut iloiseksi?
Auringonvalo, auringonkukat, kukat ylipäätään, siisti koti, lasten nauru ja hassut jutut, yllätysimurointi, ihanat langat, vieressä nukkuva kissa, hyvin nukuttu yö, omien peittojensa alle kaivautuva hassu koira, ystävät ja perheenjäsenet. Tässä päällimmäisenä mieleentulevat.
4. Jos voittaisit lotossa, mitä tekisit?
Maksaisin kaikkien läheisten velat pois. Ostaisin mansardikattoisen puutalon nykyiseltä asuinalueeltani. Palkkaisin sinne puutarhurin.
5. Mitä arvostat elämässäsi eniten?
Kliseisesti terveyttä ja rakkaita ihmisiä.
6. Mitä haluaisit tehdä elämässäsi toisin?
En mitään
7. Mihin matkustaisit jos voisit valita minkä kohteen vain?
Madagaskarille
8. Mikä on unelma-ammattisi tai mitä tekisit jos voisit tehdä mitä vain?
Perustaisin sen kissaneulekahvilan. Kakkua, lankoja ja kissojen silitystä!
9. Elämäsi paras kokemus?
Top 3: Naimisiin meno keskellä yötä 10.10.2010 ja molempien lasten syntymät.
10. Pahin pelkosi?
Että lapsille sattuu jotain. En tahdo edes ajatella tätä tämän pidemmälle.
11. Minkä biisin kuuntelit viimeksi?


Huh huh! Jaksoikohan tätä megapostausta lukea kukaan? No nytpä on ainakin vastattu. Tiedän, olen nyt tosi tylsä, mutta jätän haastamatta ketään, kun tämä on kiertänyt jo lähes kaikki lukemani blogit.

Nyt siirryn vielä hetkeksi tämänhetkisen tämäeivalmistukoskaan-neulomukseni ja sen Netflixin pariin, sitten kutsuu sänky, kirja ja höyhensaaret. Ensi kerralla ehkä jotain valmista!

tiistai 11. elokuuta 2015

Aina ei voi onnistua

Ne huivit nimittäin.

Ähh. Ne perhanan huivit. Nyt ne on kuvattu.

Tämän ensimmäisen neuloin ajatuksena laittaa se hartiahuiviksi häihin. No en sitten osannutkaan pitää sitä. Sitä paitsi keväinen hääpäivä oli vielä niin kylmä, ettei pelkkä huivi harteilla olisi riittänyt. Ihan takki päällä siellä kirkon edessä seistiin.


Pinkki ei myöskään ole yhtään minun värini. Onhan se siis joo kiva, tähän huiviinkiin sopii oikein hyvin, mutta en vain kerta kaikkiaan osaa pelkkää pinkkiä käyttää. 


Tämä huivi odottelee nyt jemmassa sopivan käyttötarkoituksen keksimistä. Todennäköisesti lahjoitan sen eteenpäin.


Ja sitten toisen kerran ähhhhhh. Ja voi perhanan perhana. Tämä toinen huivi.

Ihana Veera Välimäen malli. Yksinään ihanat langat. Yhdessä vaan ähhhhhh. Ei sovi yhteen. Silti neuloin loppuun asti. Ei varmaan olisi kannattanut!


Lopputuloksena ihanan mallinen, muhkea, venyvä, lämmin huivi, johon olisi ihana kietoutua viileinä iltoina. MUTTA NÄMÄ VÄRIT! Ei vaan enää miellytä silmää yhtään. Vaaleanpunainen on liian vaalea ja harmaa liian tumma. Hitto vieköön, että voi pientä ihmistä ärsyttää!


Tämä päätyy varmaan purkuun. Ainakin tuon sinisävyisen langan tahdon säilyttää ja käyttää johonkin arvoiseensa työhön. 

Kuten sanottu, aina ei voi onnistua. Toisten asioiden onnistuminen on kuitenkin paljon tärkeämpää kuin toisten. Näiden päiväkodin pehmeä alku on onneksi lähtenyt hyvin käyntiin. Taisi olla äidille vaikeinta (niin se kai usein)...


Ensi viikolla alkaakin sitten toden teolla ihan uudenlainen arki. Minä sain töitä! En meinaa vieläkään ihan uskoa asiaa todeksi, näinkö helposti se nyt sitten menikin? Kyllä kannatti taas viettää unettomia öitä ja stressata asiaa etukäteen.

Kokonaisfiilis on siis positiivisen puolella (vaikka nuo huivit vähän ärsyttääkin)!

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Lankalaihis 2015: 7/12

Jes, vihdoin lankalaihiksen saldo alkaa näyttää positiivisella tavalla negatiiviselta! Ja ensimmäinen nollasaldo ostettujen / saatujen lankojen osalta sitten helmikuun. Tavoitteenihan oli tosiaan -777 g kevyempi lankavarasto vuoden loppuun mennessä, eli korkeintaan 4 kg lankaa jemmassa jämät mukaan lukien. Toistaiseksi näyttää hyvältä! Ja päätin nyt olla osallistumatta tämän syksyn SNY-kierrokselle, joten sieltäkään ei tule plussia lisää.

Tässä kuussa olen neulonut kolmet sukat ja yhden vauvan neuletakin. Yhdet sukat ja neuletakki ovat vielä lahjoittamatta saajilleen ja siksi kuvaamattomia, mutta kahdet omiin jalkoihin jääneet sukat löytyvät tämänaamuisesta postauksesta. Ja uskokaa tai älkää, mutta HUHTIKUUSSA sekä kesäkuussa valmistuneet huivit ovat edelleen kuvaamatta - ja silti otin puikoille taas uuden huivin...! Voisin nyt luvata ennen kaikkea itselleni, että otan huivien kuvaamisen säävarauksella sunnuntaiprojektiksi. Saisin ne vihdoin tänne esittelyyn!




ostettu/saatu käytetty erotus
tammi 0 -411 -411
helmi 0 -334 -334
maalis 650 -182 468
huhti 650 -261 389
touko 50 -876 -826
kesä 480 -488 -8
heinä 0 -311 -311
elo

0
syys

0
loka

0
marras

0
joulu

0
yhteensä 1830 -2863 -1033

Parit sukkaparit

Toukokuussa ihastelin Vihreä lanka -blogissa näkyneitä Rhombus-sukkia. Olin silloin itse ottanut juuri puikoille samasta Cookie A:n kirjasta Marilindat ja päätin sillä hetkellä neuloa seuraavaksi itsekin Rhombukset.



Kätköstäni löytyi täydellinen vyyhti Lanitium ex Machinan sukkalankaa värissä Golden Barley. Tilasin sitä reilu vuosi sitten ja alunperin olin vähän pettynyt tilauksen saapuessa, sillä väri ei vastannut kuvassa olevaa. Vuoden hautominen kuitenkin kannatti, sillä nyt langan viljaisa väri ja kauniin eläväinen pinta ovat minusta ihania ja juuri omiaan tähän sukkamalliin.


Malli oli taas taattua Cookie A:ta, mielenkiintoinen, koukuttava ja hurjan kaunis! 


Hippusia-blogissa taas törmäsin Skew-sukkiin, ja ne olivat niin ihanat, että pääsivät jälleen tekolistalle. Yritin neuloa niitä kerran aiemmin noin vuosi sitten, mutta silloin tökki lankavalinta ja vähän kaikki muu, ja sukat päätyivät purkuun ja ohje hautumaan. Nyt aika oli selvästi kypsä ja lankavalinta ei olisi voinut paremmin nappiin osua!



Lanka on viime kuussa kanadalaiselta Kaleidoscope Dyeworksiltä tilaamaani sukkalankaa värissä Pixie Pout. Neulominen edistyi hitaasti, sillä aina välillä oli pakko pysähtyä ihastelemaan upeita värejä ja ihastuttavaa neulepintaa!

Tässä kuvausassistentti päätti, että kivi on tärkeämpi kuvauskohde kuin jotkut tylsät sukat.

Sukan juju on tietenkin vinottain kulkevat raidat ja siitä syntyvä jännä rakenne. Sukat aloitetaan isovarpaasta ja muotoillaan lisäämällä ja kaventamalla silmukoita vuororeunoissa. Kantapää syntyy silmukoimalla ja enempää en osaakaan selittää, en itsekään ymmärtänyt sukan rakennetta lainkaan, ennen kuin päädyin neulomaan sen! Sen verran voin sanoa, että kannattaa luottaa ohjeeseen, vaikka sukka alkaa näyttämään aivan hullulta ja välillä meinaa iskeä epäusko - voiko tästä tulla sukkaa ollenkaan? Kyllä voi ja kyllä tulee, ja ihan täydellisesti istuva sukka tuleekin!


Nämä meinasivat olla vähän ensin vähän liian tiukat, mutta onneksi uskoin kastelun ihmeitätekevään voimaan! Kuivuttuaan nämä nimittäin ovat aivan täydelliset. Edelleenkään en pääse yli siitä, miten ihanaa tämä lanka on. Sitä jäi vielä pieni nöttönen, jota vaalin ja säästelen johonkin ihanaan jämisprojektiin... Jämiä alkaakin olla jo aika hyvä määrä, pian tarttis varmaan tehdä niillekin jotain!

torstai 30. heinäkuuta 2015

PaaPii katolla

Minun oli tarkoitus ommella ystävieni häihin itselleni mekko. Mekko valmistui juuri ennen juhlia, mutta oli yläosasta niin huonosti istuva, etten voinut laittaa sitä päälle enkä ehtinyt sitä kakkukiireiltä korjaamaan. Jonkin aikaa häiden jälkeen sain siskoni avustuksella korjattua yläosasta ihan hyvän. Sillä kertaa tein mekon valmiiksi tätini 50-vuotisjuhlia silmälläpitäen. No niitä juhlia odotellaan vieläkin, mutta onneksi tässä välissä oli serkun yllärikolmekymppiset, ja vihdoin sain hyvän syyn pukeutua vähän hienommin!


Kangas on PaaPiin Sulka-puuvillaa. Tilasin sitä kaksi metriä, mutta tähän ei kyllä mennyt ihan kaikki. Helma on 4/4-kello eli täysympyrä, tarkoituksella saumaton. Yläosan kuosittelin siskon fiftarimekon pohjalta, mutta sitä tosiaan muokattiin rankalla kädellä, jotta saatiin edes jotenkuten istuva. 


Juhlapaikan terassi kiersi ympäri talon kahta sivua ja sieltä oli upeat maisemat ympäri Helsingin ydinkeskustaa. Aurinkokin helli, mikä on ollut aika harvinaista tänä kesänä! Kuvat ovat mieheni puhelinkamerallaan ottamia.


Olen jo pitkään halunnut tehdä fiftarimekon ja olen kyllä tyytyväinen, että vihdoin uskalsin! Tästä näkee, että kokeilu on ensimmäinen, mutta sain silti paljon ihastelevia kommentteja sekä tutuilta että jopa ihan tuntemattomilta vastaantulijoilta kadulla. Ne kehut saivat kyllä hyvän mielen pitkäksi aikaa!