torstai 30. huhtikuuta 2015

Lankalaihis 2015: 4/12

Aikomukseni oli kirjoittaa ihan toisesta asiasta, mutta sitten tajusinkin että tänäänhän on huhtikuun viimeinen päivä ja näin ollen lankalaihiskatselmuksen aika. Neulomisintoa olisi, mutta aika on tuntunut tässä kuussa olevan tosi vähissä. En tiedä, onko minuun iskenyt jonkinmoinen kevätväsymys, mutta olen iltaisin ollut ihan poikki ja mennyt ajoissa nukkumaan. Neulomisaikaa ei siis oikein ole ollut lasten simahdettuakaan. Tällä hetkellä työn alla on edelleen viime kuussa mainitsemani kaitaliina, jota teen tädilleni ja joka ei tosiaan hetkauta lankalaihisvaakaa suuntaan tai toiseen. 

Tämän kuun valmistuneet työt ovatkin sitten yhtä lukuunottamatta olleet toistaiseksi salaisia projekteja. Se yksi on viime kuussa esittelemästäni vyyhdistä neulottu pipo, jonka sain kuvattua tänä aamuna. Jos neulomisintoa löytyykin, niin kuvausinspistä saa sitten kyllä etsiä kivien ja kantojen alta! Edelleen on kuvaamatta se parin viikon päästä oleviin häihin neulottu huivi. En tosin ole enää varma, pääseekö huivi sittenkään näihin juhliin, koska mekkosuunnitelmat menivät uusiksi ja ovat itse asiassa toistaiseksi täysin avoinna...

Koska valmistuneista töistä ei ole toistaiseksi kuvia, lätkäisen tähän tämän yhden aikasyöpön. Asusteet vaihtuu mutta hiekkalaatikko on vakio! Ihanaa, kun kohta on taas lämpimämmät kelit ja tarkenee ottaa neulomuksen mukaan hiekkiksen reunalle.


Sitten lukujen pariin. Huhtikuun käyttösaldo on hieman parempi kuin maaliskuun, mutta SNY-paketin ja salaisten projektieni lankojen (joita tuli muuten ohjeessa mainittujen määrien takia ostettua ihan liikaa, mutta tästä lisää myöhemmin kun esittelen sen varsinaisen työn...) takia tultiinkin sitten ensimmäistä kertaa tänä vuonna plussalle kokonaissaldossa.



ostettu/saatu käytetty erotus
tammi 0 -411 -411
helmi 0 -334 -334
maalis 650 -182 468
huhti 650 -261 389
touko

0
kesä

0
heinä

0
elo

0
syys

0
loka

0
marras

0
joulu

0
yhteensä 1300 -1188 112


Olen lupaillut arvontaa tässä jo jonkin aikaa ja huomisen vapun kunniaksi voisinkin sitten laittaa sen pystyyn... Pysykäähän kuulolla!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Huhtikuun SNY-paketti

Eilen aamupäivällä sain SNY-kierroksen emolta paketin seurantakoodin sisältävän viestin. Syötin koodin heti puhelimeni Posti-appiin, joka kertoi paketin olevan kuljetuksessa ja oletetuksi toimitusajaksi 16:00. Sitten unohdin autuaasti koko asian ja muistin tarkistaa paketin tilanteen vasta myöhään illalla. No, paketti olisi ollut noudettavissa, mutta posti oli mennyt kiinni seitsemältä. Ei siis auttanut kuin odotella aamuun asti. 

Meillä on nyt parin viikon sisällä flunssa iskenyt kyntensä jokaiseen perheenjäseneen. Parin viime päivän aikana on alkanut itse kenenkin hermoa kiristää jatkuva sisällä olo ja tänään päätimme tehdä lasten kanssa nopean retken postin lisäksi kirjastoon. Piristi muuten selvästi kaikkia! Vaikka meillä on tosi paljon lastenkirjoja, joista suurta osaa ei ole ehditty edes kertaakaan lukea, on kirjastosta lainatuissa kirjoissa silti jotain ihan omanlaistansa taikaa ja viehätystä. Lasten tutkiessa löytöjään pääsin itse melko rauhassa avaamaan ja kuvaamaan pakettini.


Ja kaikenlaista kivaahan sieltä paljastui. Parini oli pakannut mukaan uusimman Novitan sekä Taito-lehden. Pikaiselle selailulla Taito vaikutti mielenkiintoiselta ja ainakin Lankakauppa TitiTyystä kertovan jutun aion lukea tarkkaan. Novitassakin näytti olevan ainakin pari kivannäköistä perusneuletta ja ihastuttava palmikkoneuletakki!


Parini oli myös laittanut pakettiin omia lempilankojaan. Tätä vyötteetöntä kerää epäilin Nalleksi ja pikaisen googlettelun jälkeen totesin olevani oikeassa, se on Novita Nalle Luontopolkua värissä Joulupuu.


Sain myös kaksi kerää Dropsin Baby Alpaca Silkiä, joissa on aivan ihastuttava, puuterinen, pienen aavistuksen roosaan taittuva sävy. Lanka on ihanan pehmoista!


Tässä Novitan Kotiväki Kartanossa on sellainen vihreän sävy, joka vie ajatukset heti alkukesään, kun koivunlehdet eivät vielä ole tummuneet lopulliseen vihreyteensä. Näiden kerien myötä lankalaihissaldo lihoi jälleen 300 grammalla ja tilanne alkaa näyttää uhkaavalta. No, elättelen toiveajatuksia SNY-vapaista ja paljon neulomista sisältävistä kesäkuukausista...!


Kahvipaketti on kaunis ja kieltämättä ihan minun näköiseni! En itse juo peruskahvia oikeastaan ollenkaan, olen "juon maitoni kahvilla" -tyyppi. Kahviloiden maitokahveista pidän! Paketti ei kuitenkaan jää käyttämättä, kyllä se pääsee mieheni ja vierailijoiden kuppeihin. Saatan itsekin maistaa sitten kupillisen. 

Kiitos jälleen salaiselle ystävälleni piristävästä paketista! Jospa tämä flunssakin alkaisi pikkuhiljaa taittua, olisi kiva päästä nauttimaan kevätauringosta ja kunnolla pihahommiin!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Ihan tavalliset pienet sukat

Tammikuussa tein siskolleni sukat ja kuten silloisessa tekstissä mietinkin tekeväni, neuloin jämäkerästä siskontyttärelleni pienet kärjestä aloitetut villasukat. Ihan perussukat jalkaterän päältä alkavalla joustimella ja tiimalasikantapäällä. Varsi jäi aika lyhyeksi mutta ei taida haitata. Langasta ja väreistä tykkään hurjasti edelleen ja niin taisi Viivikin tykätä, kun ei olisi tahtonut riisua sukkia ollenkaan (vaikka ei meinannutkaan suostua poseeraamaan). Näihin meni ihan koko kerän loppu, päättelyn jälkeen jäi vain pari muutaman sentin pätkää jäljelle.


keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Haaste: Millainen äiti olen?

Helyes-blogin Heidi heitti minua jälleen haasteella! Sisältö vähän poikkeaa Pienen ihanan aihepiiristä, mutta minusta oli niin mielenkiintoista lukea muiden kirjoituksia ja pohtia omia vastauksiani, että päätin osallistua.

////\

Minkälainen äiti olet?
Ensimmäisenä adjektiivina mieleen tuli "hassutteleva". Meillä pelleillään ja nauretaan paljon, hassutellaan hölmöillä äänillä ja ilmeillä, pidetään hurjia tanssibileitä musiikki täysillä ja välillä kohdataan kutituskuolema. En todellakaan pelkää tehdä itsestäni hölmöä lasten silmissä! Vastapainona vaadin hyviä käytöstapoja esim. ruokapöydässä. Olen paljon halaava, pussaava ja välillä vähän laiska äiti. En oikein osaa leikkiä leluilla. Otan paljon syliin. Olin yli vuoden molempia lapsia imettänyt äiti. Olin lähes neljä vuotta pahasta univajeesta kärsinyt, hyvin väsynyt äiti. Olen toisaalta rento, toisaalta tiukka, ja toisaalta keskusteleva äiti, joka voi myöntää ettei ole aina oikeassa. Kunnioitan toisten tapoja olla äiti ja olen etsinyt oman tapani olla äiti. Olen tarpeeksi hyvä äiti!

Eroaako se paljon siitä, minkälainen äiti kuvittelit olevasi ennen lapsia?
Aika lailla juuri sellainen. Totta kai jokaisella taitaa olla joitain kiiltokuvaunelmia äitiydestä, jotka eivät vastaa todellisuutta. Olin kuitenkin seurannut läheltä siskoni lasten kasvamista ja saanut jo aika konkreettisen kuvan siitä, mitä tuleman pitää.

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
Voisin kasvattaa pinnaa vähän pidemmäksi ja keskittyä entistä enemmän itsehillintään ja vaikka kymmeneen laskemiseen, kun perheenjäsentemme tuliset luonteet joutuvat törmäyskurssille.

Mitä teet mielestäsi oikein?
Annan lapsilleni paljon läheisyyttä ja läsnäoloa. Kerron heille päivittäin, kuinka ihania ja rakkaita he ovat juuri tuollaisina. Kehun paljon. Olen osannut suurimmaksi osaksi nauttia kotona vietetystä ajasta ilman stressiä. Olen osannut priorisoida rankkoina vauva-aikoina oman jaksamisen tekemättömien kotitöiden edelle. 

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
Olen antanut lasten kiipeillä, opetella ja myös muksahdella. Molemmista muksuista onkin kasvanut taitavia kiipeilijöitä ja he hallitsevat kehonsa hyvin ja tuntevat sen rajat. Portaita on opeteltu ja tankattu menemään niin paljon, että se alkoi jo tulla korvista ulos. Uusi kotimme on kahdessa tasossa ja ensin harkitsimme turvaportin hankkimista Sipuliinaa (1 v 9 kk) varten, mutta typykkä kulkeekin portaissa niin hyvin että ajatuksesta luovuttiin. Olen siis sitä mieltä, että lapsi ei opi liikkumaan ja käyttämään vartaloaan, jos sitä ei anna tehdä. En ole "varovarovaro"-vanhempi, vaan se äiti, joka kiipesi käsi kädessä lapsen kanssa puistossa kiipeilytelineeseen, kun tätä pelotti.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla, kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua, jonka lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
Melkein vastaavia tilanteita on ollut pari kertaa pahimpaan uhma-aikaan ja silloin lapsi on kannettu autoon ja viety kotiin, ja ostokset on myöhemmin hoidettu ilman lasta. En heittäytyisi itse maahan huutamaan, vaan yrittäisin rauhoittaa lapsen kiinnittämällä huomion muualle ja jos mikään muu ei toimisi, kantaisin lapsen kaupasta pois. Muiden kaupassa asioivien katseet ja huokailut eivät tietenkään tunnu mukavalta, mutta eivät ne kyllä paljoa hetkauta. Meille ei kukaan onneksi ole koskaan laukaissut mitään kasvatusneuvoja tai naljailuja!

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)
Esikoisella (ja vanhemmilla) on  herkkupäivä, jolloin Huitula saa oman valintansa mukaan lakun tai suklaapatukan, joka syödään pikkusiskon päiväuniaikaan. Jäätelöäkin on (yleensä) viikonloppuisin, jos on. Juhlissa tai kylässä molemmat lapset saavat syödä herkkuja. Hampurilaisia meillä syödään silloin tällöin ja vähän aikaa sitten Sipuliina sai ensimmäistä kertaa puolet Huitulan hampparista. Pääasiassa meillä syödään ihan tavallista ja terveellistä kotiruokaa, toisinaan herkutellaan.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
On. Se on ollut alusta lähtien selkeintä temperamenttisten ja huonosti yöllä nukkuvien lasten kanssa. Ruokailut ja päiväunet tiettyyn aikaan. Edelleen ruokailut ja Sipuliinan päiväunet rytmittävät päivää. Näistä voidaan tietenkin poiketa kyläillessä jne., mutta peruskotipäivinä rytmi pysyy samana. Se helpottaa sekä lasten että aikuisten arkea, kun tietää tiettyjen asioiden tapahtuvan tiettyyn aikaan.

Mitä luulet ja toivot, että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi? 
Tähän en osaa vastata mitään. Toivottavasti he ajattelevat minun olleen ja olevan riittävän hyvä äiti!

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Tärkeimpänä kasvatusperiaatteenani on, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja ketään ei saa kiusata tai syrjiä. Tämän koen tulleen vahvasti lapsuudenkodistani. Varmasti muitakin kasvatusasioita on tullut paljon toistettua, mutta en osaa nimetä muita yksittäisiä asioita.

Ulkoiletteko päivittäin? 
Ei, riippuu säästä. Hyvällä säällä saatamme käydä kahteen tai kolmeenkin kertaan ulkona, mutta ei sateella jaksa. Riippuu myös mielentilasta. Toisinaan väsyttää lapsia tai äitiä ja silloin on ihan ok löllöillä koko päivä sisällä.

Kuinka paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
Aamulla vaihtelevasti katsellaan Pikku Kakkonen, tarkoittaen siis sitä että ohjelma saattaa pyöriä, mutta lapset olla leikkimässä. Sitten he saattavat hetken päästä tulla katsomaan jonkin pätkän ja kohta taas siirtyä pois. Tai toisina aamuina telkkarin edessä istutaan (tai makoillaan) kuin tatit. Sipuliinan päikkäriaikaan myös Huitulalla on rauhoittumishetki, jolloin hän saa katsella lastenohjelmaa Netflixistä tai joskus pelata DS:llä, Pikku Kakkosen pelejä tietokoneella tai tablettipelejä. Joskus mikään näistä ei kiinnosta ja yksin leikkiminen vie voiton. Iltapäivällä saatetaan vielä katsella Pikku Kakkonen tai jotain muuta lastenohjelmaa Netflixistä.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Hyvin avoimesti kaikki. Olen itsekin temperamenttinen ja impulsiivinen. Olen kuitenkin itkiessänikin selittänyt lapsille, että äidillä on nyt paha mieli ja että se menee kohta ohi, samalla tavalla kuin lapsilla on joskus paha mieli ja sitten se menee ohi. Paljon enemmän meillä kuitenkin nauretaan kuin itketään, vaikka välillä otetaan yhteen kovaäänisestikin! Tärkeintä on sopimisen taito, joka on molemmilla lapsillamme jo aika hyvin hallussa.

/\\\\\

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Oliivikämmekkäät

Säiden lämmettyä iski akuutti tarve viileämmille käsineille, kun paksut fleecesormikkaat alkoivat tuntua liian kuumilta. Olin jo aika pitkään hillonnut jemmassani korkattua kerää Louhittaren luolan Louhitarta, ja viimein löysin langalle Sen Ohjeen. Vihreä oliivin sävy sopii myös täydellisesti yhteen kirkkaanvihreän kevättakkini kanssa!


Ennen kuvien ottoa kämmekkäät olivat palvelleet menestyksekkäästi jo useamman viikon ajan ja pientä nukkaantumista onkin havaittavissa. 


Langan kaunis sävy toistuu kuvissa aika lailla oikeanlaisena, mutta käsinvärjätyn kerän pienet värinvaihtelut eivät näy ihan kunnolla. Luonnossa käsineet ovat kuitenkin eläväisemmät, eivät aivan näin tasasävyiset.


Ohje oli helppo ja hauska neuloa, ja neulepinnasta tuli mielestäni todella kaunis. Tämän voisi toimia hyvin myös sukissa tai pipossa!