maanantai 31. joulukuuta 2012

Köynnössukat

Ihastuin näihin kärjestä aloitettuihin sukkiin jo heti ensimmäisellä kerralla kun selailin Novitan vuoden 2011 Sukkalehteä! Nämä itse asiassa valmistuivat jo keväällä, mutta jäivät kesän ja syksyn ajaksi jemmaan odottamaan parempia villasukkakelejä. Tulihan se jouluaatto lopulta ja sukat löytyivät äitini paketista.


Jälleen kerran sama laulu...

...sukat ovat omiin jalkoihini aivan liian isot...

...mutta istuvat äidille paljon paremmin, vaikka toinen onkin ihan rutussa.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Parit kämmekkäät

Isäni vaimon joulupaketista löytyivät nämä harmaat pitsineulekämmekkäät. Tuo pitsikuvio on hirmu nätti vaikka ei nyt pääse ihan oikeuksiinsa näissä kuvissa. Niin kuin näkyy, nämä ovat minulle aika reilut, mutta käteni ovatkin tosi pienet. Toivottavasti istuvat saajalleen paremmin!



Näitä kuvaillessa huomasin valo- ja kameraongelman lisäksi myös, että taitaa olla aika pestä sohvanpäälliset.


Siskolleni tein valepalmikolliset kämmekkäät. Myös nämä olivat ihan tarkoituksella omaan käteeni reilut. Tuo kuvio oli tosi helppo, nopea ja kivannäköinen, sopisi varmasti myös sukkiin!


Jostain syystä peukalosta tuli tuolla ohjeella hassu möykky... Ja oikein korostuu minipeukalossani, ei se kyllä näyttänyt yhtään noin hassulta siskoni kädessä, kuten alemmasta kuvasta näkyy!


keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Simppeli kauluri

Jee, nyt on uusi kone! Hups, uusi näyttökin. Kyllä nyt kelpaa taas kirjoitella blogia. Toivottavasti teillä kaikilla oli yhtä kiva joulu kuin meillä!

Tästä alkaa katsaus muutamien joulupakettien sisältöön, kuten tätä aiemmassa postauksessa lupailin. Ensimmäisenä vuorossa isäni paketista löytynyt peruskauluri. Pahoittelen jo etukäteen kuvien superhuonoa laatua - kameraa ei löytynyt mistään ja muistin kuvailla vasta illalla valon jo häivyttyä... Mutta kai niistä jotenkuten selvän saa... 

Mallinukkena toimi elävän mallin akuutissa puutteessa Huitulasen tälle kaulurille ehkä hieman liian pitkä- ja paksukaulainen keppihevonen. 

Saajansa päällä kauluri tulee olemaan enemmän rutussa mm. sellaisten fyysisten rajoitteiden kuin olkapäät takia.

 Tämä kauluri onkin siitä hauska että sitä voi pitää useammalla tavalla. Vaikka näin.


Oho, heppa otti vähän osumaa kuvausassistentin toimesta

Tai sitten vaikka näin, jolloin se leviää suojaamaan niskaa ja hartioita.


Mallin kehitin neuloessa, kun en netistä löytänyt sopivaa. Vitosen puikoilla muistaakseni 35 silmukkaa Dropsin Eskimo-langasta, ja sitten vaan neuloin ainaoikeaa niin pitkälle että kauluri oli aika napakan kokoinen, se kun luultavasti venyy käytössä.

Lulukin hyväksyi designin.

Loppuun vielä suttuista lähikuvaa ihanista kulutetuista napeista, jotka ovat ihan isäni tyyliset ja jotka saivat minut niiiiin onnelliseksi kun ne löysin!



tiistai 11. joulukuuta 2012

Hetken hiljaisuus

Tietokoneemme sanoi itsensä irti ilman ennakkovaroitusta. Melko hävytöntä käytöstä, etten sanoisi. Pieni ihana vetäytyy siis pienelle joululomalle kunnes korvaava yksilö löytyy.

Joulun jälkeen tulossa paketeista löytyviä juttuja ja herkkuja!

Ihanaa joulunalusaikaa kaikille!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Vauvamahakakku (ja unohdettu pieni hääkakku)

Voi että välillä voikin olla vaikeaa keksiä otsikkoa, joka kuvaisi kakkua parhaiten. Vauvakutsukakku? Mahakakku? Raskausmahakakku? Vauvakakku? Tissimahakakku?... (Ja voi vitsi miten tyhmältä alkaa sana "maha" kuulostaa, kun sitä pyörittelee tarpeeksi monta kertaa mielessään.)

Joka tapauksessa! Siskoni ystävä Heidi saa hartaasti odotetun vauvan helmikuussa. Kun kuulin yllärivauvajuhlista, varasin heti innoissani kakuntekijän paikan. Olen jo piiiitkään pitkään halunnut päästä tekemään varsinkin Yhdysvalloissa niin suosittuja tissimaha... vauvamaha... vauvakutsu... no näitä kakkuja, ja viimein siihen tuli tilaisuus. Tämä oli taas näitä kakkuja, josta olisi vissiin pitänyt ensin tehdä harjoituskakku, jotta olisi osannut sitten varsinaista kakkua tehdessä välttää virhepaikat. Ensi kerralla sitten taas paremmin.

Sisällä kakussa on yksinkertainen valkosuklaamousse (50 % valkosuklaata ja 50 % kermaa) ja itse keitetty mansikkahilloke. Mousse jäi niin pehmeäksi, että muotoillessani kakkua ja kuorruttaessani sitä voikreemillä kerrokset tahtoivat liikkua edestakaisin. Siksi kuorrutuskin jäi melko muhkuraiseksi.


Huomasin myös vasta päällystysvaiheessa, että tällehän tuli melkoiset tykit... Rusketuskin on sitä luokkaa, että jossain etelämmässä se on taidettu hankkia.


Vaikka miten koitin vanhoista teksteistä etsiä, en löytänyt postausta elokuussa naimisiin menneen Heidin työkavereille tekemästäni pienestä hääkakusta. Olin ihan varma, että olin kirjoittanut siitä, mutta en kai sitten. Se on siis puhtaasti päässyt unohtumaan. Onneksi kuvat ovat kuitenkin tallella! Tämäkin kakku on kuorrutettu ja koristeet on tehty sokerimassasta, ja teksti on maalattu elintarvikevärillä.


Paljon onnea ja oikein ihanaa loppuodotusta Heidille ja Eelille!

tiistai 20. marraskuuta 2012

Huitulan villatakki

Olen noin yleisesti ottaen sitä mieltä, että tytöille on jostain syystä paljon kivempia neule- ja ompeluohjeita kuin pojille, ja siitä johtuen Huitulaiseni on jäänyt niin vähälle osingolle tekemisistäni, että omatunto soimaa.  Sitten löysin tämän ihanan villatakin ohjeen ja samantien tiesin, että tässä se nyt oli. Kerta kaikkiaan ihastuttava malli! Vähäisten saumojen määrä ei ollut ainakaan takin ihanuutta vähentävä tekijä.


Pohdiskelen, pitäisikö tuohon eteen tehdä vielä taskut lisää ilmettä tuomaan.


Napit ovat muuten ruskeita, vaikka näissä kuvissa näyttävätkin taittavan reilusti punaiseen. Lankana käytin lankakorista valmiiksi löytyneitä muutamaa kerää tummanharmaata seiskaveikkaa.


Tylsä äiti tälläsi kuuman villatakin päälle kesken parhaan leikin ja poseeratakin pitäisi vielä...


...taidan mieluummin pelata vähän säbää.

Piiloon!
 
Ja sitten tulikin jo päikkäriaika. Kyllä, Vilppu nukkuu päiväunet edelleen vaunuissa parvekkeella - itse asiassa samoissa Emmaljungan kuomuvaunuissa 80-luvun alusta, joissa jo tämä äiti sisaruksineen on uinunut!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Nalle Puh -kakku

Huitulaisen kokonaiset kuusitoista päivää nuorempi serkkupoika Miro täytti (tai oikeastaan täyttää huomenna) kaksi vuotta. Synkkäreitä juhlittiin eilen ja pöytään pääsi Nalle Puh -kakku, Miro kun fanittaa tuota keltaista karhuherraa. Itse en päässyt tänä vuonna juhlimaan, mutta jälkeenpäin kuulin, että kakku oli herättänyt ihastusta erityisesti lasten keskuudessa. Tällaisista uutisista tulee aina vaan niin hyvä mieli!

Kakun päällys ja yksityiskohdat on jälleen kerran tehty sokerimassasta. Sisällä oli kovasti kiitosta saanut banaani-suklaatäyte, ja sokerimassan ja kakkupohjan välissä eristeenä maitosuklaa-voikreemi.


Onnitteluhalit Mirolle tätäkin kautta!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Raa Raa -kakku

Sunnuntaiaamuisin Kakkoselta tuleva Raa Raa, leikkisä leijona on poikani lempiasioita maailmassa. Kymmenen minuutin pituista jaksoa odotetaan hartaasti koko viikon ajan. Kakkuaihetta ei ollutkaan vaikeaa valita viime viikonloppuna juhlituille 2-vuotissynttäreille, vaikka Vilppu ei itse vielä toiveita osannutkaan esittää. Kakun tullessa pöytään ilmoille kajahti kuitenkin sellainen "RRAAA!"-karjaisu, ettei aiheen mieluisuutta tarvinne pohtia kauempaa.

Kakku on kuorrutettu kokonaan sokerimassalla, ja täytteenä oli valkosuklaamoussea mustaherukkahilloraidan kera. Kyllä näytti sankarin lisäksi vieraillekin maistuvan!


Paljon onnea Huitulalle vielä täälläkin ❤
ja
lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille, tosi kiva että löysitte tänne!

tiistai 30. lokakuuta 2012

Chihuahua- ja Marilyn-korvakorut

Siskoni ystävä oli ihastellut aiemmin tekemiäni mäykkykorviksia. Ystävän synttärit olivat sopivasti nurkan takana ja siskoni pyysi minua askartelemaan hänelle lahjaksi chihukorvikset. Aika södet tuli näistäkin!


Kävinpä innostuttuani ostamassa nappikorviksiin sopivia tappeja. Marilynin siluetti päätyi ensimmäiseksi kokeiluksi, koska Marilyn on Marilyn. Ihana. Uudet lempparit ovat nämä.



maanantai 29. lokakuuta 2012

Kaavojen piirtäminen...

...on toisinaan vähän haasteellista, jos perheeseesi sattuu kuulumaan kissa, joka rakastaa rapisevaa silkkipaperia ehkä jopa vielä enemmän kuin lankakeriä.




sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Aristokattien Marie -koriste

Ninni täytti syyskuun lopussa kaksi vuotta. Yksivuotissynttäreillä oli 101 dalmatialaista -aiheinen kakku - tänä vuonna Aristokatit ovat nousseet suosiossa pilkullisten koirien ohi. Hanna päätti tällä kertaa leipoa kakun itse, mutta pyysi minulta koristetta siihen päälle. Mikäs sen sopivampaa kuin tyttömäinen Marie pikkuneidille!

Maalausta ja korvan sisuksia vaille valmis kissanpentu


Marien korkeus on noin 4 cm


Ninni oli kuulemma kovasti ihastuksissa koristeestaan ja hihkui sen nähdessään "kattii, kattii!". Sen parempaa palautetta ei voi saadakaan!

lauantai 27. lokakuuta 2012

Vaaleanpunainen helmineuleliivi

Tämä liivi roikkui varmaan lähemmäs vuoden verran toivelistalla, kunnes viimein sain aloitettua sen. Koko 86-92 oli vähän reilu hoikalle Viiville, jolle pituuden puolesta menevät jo 98-kokoisetkin vaatteet. Väri on taas turvallista vaaleanpunaista (vai vanhaan roosaanko tuo nyt sitten menee) siitä niin kovasti pitävälle tytölle. Ja pöllönappi, kuinkas muuten!



sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Muita ihania -piparipipo

Viime vuonna Tiinan ihastuttavan Muita ihania -blogin syksyinen pipohaaste meni minulta ihan ohi, ja voi että harmitti. Tänä vuonna ehdin aloittaa piparipipon neulomisen Huitulalle jo ennen kuin edes tiesin tämänvuotuisesta galleriasta, nyt siis pääsin ilokseni osallistumaan!


Turkoosi on kaksinkerroin neulottua Novitan seiskaveikkaa ja harmaa isoveljeä, tupsu on jostain paksusta jämälangasta ja ihanan pehmoinen ja tiivis ja iso!

Pipo ja omistaja vauhdissa

perjantai 5. lokakuuta 2012

Katariina-mekko

Voi että olen rakastunut Mekkotehdas-kirjaan! Viimeinkin kirja, josta voisin ommella jokaikisen mallin. Sehän tietää tietenkin onnellista kaksivuotiasta Viivi-neitiä (ja uskallan veikata, että myöskin onnellista Viivin äitiä), neitokaisen mekkokaappi kun saa näillä näkymin paaaaljon lisää täytettä. Tähän Katariinaan ihastuin heti ensimmäistä kertaa selaillessa ja se valikoituikin sitten ensimmäisenä kokeiltavaksi.


Sitä paitsi hartaasti odottamani Pieni ihana -lappuset tulivat viimein! Oi onnea!



Ja niitäkin oli tietysti päästävä heti kokeilemaan. Olin niin innoissani sekä mekosta että lapusta, että menin sitten tikkaamaan merkin (omasta mielestäni) väärään saumaan, nyt kun teksti kulkee alhaalta ylös. Ai kamala. Mutta ei kerrota kenellekään, niin ehkä kukaan ei huomaa... 



Mekko on täyain samanmallinen etu- ja takaperin, eli täydellinen vaatekappale taaperon harjoitella itse pukemista - se kun ei voi mennä väärinpäin. (Tai mitä nyt sen lapun puolesta, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin.)

Huom. poseeraus!

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Neulontakerho

Meillä on Lulun kanssa vähän erilainen klubi kuin siinä Liviltä tulevassa ällöttävässä erikoisessa ohjelmassa, jossa kaikki on koko ajan niin excellent ja wonderful.



Kokoonnumme yleensä arkipäivisin jossain kohti kahdentoista ja neljän välillä, Huitulan päikkäriaikaan.



Yhtäkkiä koko asunto kummallisesti hiljentyy ja rauhoittuu, koirakin menee nukkumaan.