sunnuntai 29. toukokuuta 2016

The Doodler

The Doodler -knit-a-longin kanssa kävi ihan samoin kuin muitaihaniatalvisukkien kanssa. Huomasin KAL:in heti lokakuussa sen alkaessa, mutta jäin tuumailemaan, ja loppujen lopuksi otin oman doodlerini puikoille vasta maaliskuussa. Lankoja valikoin pitkään ja hartaasti, ja lopulta päädyin Uncommon Threadin Everydayhin (vaalea harmaa), Handun Perussukkalankaan (tumma harmaa) ja Hedgehog Fibresin Sockiin värissä Oracle, jonka olin purkanut aiemmin tekemästäni huivista. Ja hyvä että purin, sillä tässä se tulee kyllä paljon paremmin oikeuksiinsa!


Raidoitin alkuun A-osiota niin, että harmaat olivat eri päin, mutta jonkun matkaa neulottuani jouduin toteamaan, ettei tumma harmaa tulisi riittämään (vaikka ohjeen arvion mukaan olisi pitänytkin). Purin siis koko tekeleen ja aloitin alusta vaihtaen harmaat päittäin. Silloin otti päähän, mutta lopputulokseen olen tosi tyytyväinen - jälleen siis kannatti purkaa!


Minun doodleristani tuli ihanan iso, pehmoinen ja lämmin. Siihen on ihana kääriytyä viileinä iltoina ja melkein (mutta vain melkein) jo odotan syksyä, kun voin kiepauttaa sen kaulaani nahkatakin kaveriksi.


Olen seurannut Stephen Westin tekemisiä jo pidemmän aikaa sekä Ravelryssä että Instagramissa, ja hän on ehdottomasti yksi lempisuunnittelijoistani, vaikka tämä huivi olikin hänen ohjeistaan ihka ensimmäinen työ jonka neuloin. Stephenin ohjeet ovat oivaltavia ja inspiroivia, ja hänen värien käyttönsä on upean ennakkoluulotonta ja rohkeaa. Hän myös yhdistelee onnistuneesti eri neuletekniikoita, tästäkin huivimallista löytyy mm. palmikkoa, lyhennettyjä kerroksia ja i-cordia, eli neuloessa ei todellakaan ehdi tylsistymään.


Lyhyesti sanottuna tämä on uusi lemppari ja pääsee varmasti paljon käyttöön. Värivalintoihini olen myös tosi tyytyväinen, harmaat tasapainottavat iloittelevaa Oraclea hyvin ja huivi sopii hyvin yhteen monen vaatteen kanssa. 

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Suklaata suklaalla

Enoni muutti puolisoineen uuteen kotiin. Tuparilahjatoiveena oli ainoastaan, että jokainen toisi jotain syötävää. Aina yhtä yllättäen minun nakikseni osui kakun tekeminen. (Älkää käsittäkö väärin, tykkään edelleen kakkujen tekemisestä, ja minusta on hauskaa että se on jo itsestäänselvää että minä teen aina kakun!) Koska överit on paremmat kuin vajarit, tässä kakussa on suklaata sisällä, päällä ja koristeissa.


Kaakaopohjien välissä on suklaamousse, jonka sekaan ripottelin viime kesän mustikoita vähän raikkautta tuomaan. Kuorrutin kakun kaakaovoikreemillä ja tein päälle vielä valuvan suklaaganachen. Koko komeuden kruunasin Suffeli Puffeilla. Tuo valuva kuorrute on kyllä niin kivan näköinen, että teen sitä varmasti vielä uudestaan.


Harmi kyllä itse olin tuparipäivänä niin päänsärkyinen, että pysyttelin lähinnä sohvalla yhteen asentoon käpertyneenä, rapsutellen kahta koiravaaria, enkä maistanut kakkua ollenkaan. Muut vieraat ja illan isäntäpari kyllä kehuivat makua. Täytyy joihinkin juhliin kokeilla mustikka-suklaayhdistelmää vielä uudestaan, että pääsen itsekin testaamaan!

♥ Harrille ja Monnalle vielä kerran onnea uuteen kotiin! ♥

maanantai 23. toukokuuta 2016

ARVONTA!

Nyt kaikki rummut soikoon!

PIENI IHANA täytti VIISI VUOTTA
Sen lisäksi INSTAGRAMISSA rikkoutui 500 seuraajan raja!
Upeeta, mahtavaa!

Senpä kunniaksi pyöräytetään käyntiin ARVONTA än-yy-tee-NYT ja palkintojakin on
KOLME KAPPALETTA!

Arvontapalkinnot ovat itse ostamiani, näitä ei ole kukaan sponsoroinut mitenkään.


YKKÖSPALKINTONA
on kaksi 50x150 cm palaa Lillestoffin luomutrikoota


KAKKOSPALKINTONA
vyyhti Kaleidoscope Dyeworksin BFL-sukkalankaa!
(115 g / 372 m, fingering, 80 % BFL-villa, 20 % nylon)


KOLMOSPALKINTONA
Ihanimmat piirakat -kirja
joka sisältää 100 erilaista suolaista ja makeaa piirakkareseptiä!


SÄÄNNÖT:

· Arvonta on kaikille avoin ja kaikki saavat yhden arvan
· Saat osallistua kaikkien kolmen, kahden tai vain yhden palkinnon arvontaan
· Osallistuminen tapahtuu kommentoimalla tähän postaukseen
· Mainitse kommentissasi, tavoitteletko palkintoa 1, 2 ja/vai 3
· Arvonnan suoritettuani odotan yhteydenottoa yhden viikon ajan, jonka jälkeen suoritan arvonnan uudestaan
· Saa jakaa, mutta ei oo pakko!
· Osallistumisaikaa on 4.6.2016 klo 23:59 asti, ja sen jälkeen tulleita kommentteja ei enää huomioida


♥♥♥ ARPAONNEA! ♥♥♥


HUOMHUOMHUOMHUOMHUOM
Allergiatiedote:
Olemme kissa- ja koiratalous! Lemmikit eivät ole suorassa kosketuksessa varastoituihin lankoihin tai kankaisiin, mutta muutama karva saattaa tulla mukana!

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

#muitaihaniatalvisukat

Se taisi olla tammikuuta, kun Muita ihanian Tiina julkaisi ensimmäisen ohjepalasen muitaihaniatalvisukkiin. Ihastuin ideaan ihan heti, mutta koska neulon yleensä aina suunnilleen fingering-paksuisilla langoilla, ei kätköstäni löytynyt mitään ohjeeseen sopivaa. Muutaman päivän seurasin muiden sukkien edistymistä aina uuden ohjepalasen julkaisun jälkeen, ja lopulta tilasin muutaman kerän teetee Pallasta, että pääsin itsekin mukaan, vaikka vähän myöhässä.


Minun sukkani valmistuivat lopulta helmikuun alkupuolella, vaikka jouduin purkamaankin varren kertaalleen liian tiukkojen langanjuoksujen takia. Onneksi purin, koska ne ovat nytkin napakat (vaikkeivät olisikaan lahkeiden päällä).


Väritykseen olen hurjan tyytyväinen, näistä tuli ihanat. Jätin kärjen tarkoituksella tosi naftiksi, koska kokemus on osoittanut, että villasukilla on aina taipumus lörpähtää käytössä, vaikka ne olisivat juuri valmistuttuaan ja pingotuksen läpikäyneinä aivan sopivat.


Luulen, että näistä tulee ensi talven työpaikkalempparit ja hiihtelen näissä onnellisena menemään pitkin toimistoa. Nyt ne saavat kyllä vielä muutaman kuukauden rauhassa hilloutua villasukkalaatikossa, koska tänne on tullut kesä!

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Musta tuntuu

Tuntuu siltä, että päivät, viikot ja kuukaudet vaan sujahtelee ohi kiihtyvällä tahdilla. Nyt ollaan yhtäkkiä jo toukokuun puolivälissä, vaikka vasta äsken oli vielä helmikuu ja jännitin uuden työn aloittamista. Mitä ihmettä tapahtui maalis- ja huhtikuulle?

Mitäs kaikkea tässä onkaan tapahtunut... No aloitetaan vaikka siitä työstä. Tykkään siitä ihan tosi paljon, samoin työkavereista. Tuntuu, että olen nyt löytänyt sen oman paikkani, ja että työpanoksellani on ihan oikeasti merkitystä. En vielä osaa sanoa, palaanko joskus kakkujen ja leivosten pariin ihan ammattimielessä, mutta ainakin juuri tällä hetkellä näin on todella hyvä.

Vähän pienempänä asiana, hiusteni väri muuttui. Tai onhan siellä sitä omaa tummaa ruskeaa vielä paljon seassa ja koko ajan kasvaa lisää, mutta vaaleanpunainen seassa piristää ilmettä. (Toinenkin ulkonäkömuutos on tulossa ensi viikolla, saan nimittäin silmälasit.)


Tämä kevät on ollut myös kokoontumisten ja juhlien aikaa. Tässä on ollut hautajaiset, synttäreitä (pikkuveljeni syntymäpäivää juhlittiin isommalla porukalla, meidän koiran ja kissan ihan vaan oman perheen kesken), tuparit ja äitienpäivä. Tein myös kesän ensimmäiset mansikkakakut.


Niin ne viikonloput sitten vierähtääkin. Pitkin viikkoa mietin, että NYT tänä viikonloppuna otan ja kuvaan ne valmiit, odottavat työt, ja sitten päivitän ne blogiin. Yhtäkkiä ollaankin taas maanantaiaamussa. Ihmettelen, mihin se aika ja aikomukset taas katosivat - ja päätän vakaasti korjata asian seuraavana viikonloppuna. Huomaatteko kierteen?


Jonossa olisi ainakin pari kakkujuttua, kaksi huivia ja yhdet sukat. Ainakin kahdet lapaset ja yhdet villasukat ovat olleet käytössä ja kuvaamatta jo joulusta asti. Kuka antaisi vuorokauteen lisää tunteja? Tätä ne ruuhkavuodet taitavat tarkoittaa. Aamulla lapset päiväkotiin, itse töihin, työpäivän jälkeen kotiin, pari tuntia lasten kanssa, iltatoimet ja lapset nukkumaan, itse hengähtää pari tuntia ennen unia ja seuraavana päivänä sama kuvio uudestaan. Omat iltahetket käytän yleensä mieluummin neulomiseen kuin blogin päivittämiseen, ja niin Pieni ihana jää vähän kaiken muun jalkoihin.

Kaiken normaalin elämän lisäksi olemme ahtaneet aikatauluihimme myös asuntonäytöissä käymisen. Kyllä, nyt se on edessä, vuokralta ihan omaan asuntoon muuttaminen. (Tai pankinhan se sitten on, mutta kyllä te tiedätte.) Kunhan ensin löydämme sen asunnon. Jossain se odottaa.

Olen vähän stressaantunut, mutta enimmäkseen tuntuu onnelliselta ja innostuneelta. Elämässäni tapahtuu paljon ja on paljon ihania asioita. Muiden muassa nämä mussukat.



Kaiken tämän lisäksi tajusin, että Pieni ihana on ollut olemassa jo viisi vuotta. Sen lisäksi Instagramissa paukkui rikki 500 seuraajan raja. Aika hurjaa! Näiden kunniaksi aion järjestää lähiaikoina arvonnan, pysykää siis kuulolla...