lauantai 27. helmikuuta 2016

Kevätasusteita

Otin ja neuloin ihanan pipon! Törmäsin Ravelryssä Kongleluan ohjeeseen ja se oli menoa saman tien. Mutta voi yhden kerran miten paljon jouduin säätämään ohjeen kanssa! On kamalan turhauttavaa maksaa ohjeesta yli viisi euroa, ja todeta sitten että se ei vaan toimi mitenkään. Jos olisin ollut fiksu, olisin lukenut muiden neulojien kommentit, mutta oli niin kiire neulomaan ihastuttavaa pipoa ettei sellainen käynyt mielessä. Opinpahan kantapään kautta tekemään sen.


Ensinnäkin, alkuperäisessä ohjeessa käsketään luomaan 160 silmukkaa 3,25 mm pyöröllä. Käsialani on sen verran tiukkaa, että tarvitsen yleensä hieman isommat puikot kuin ohjeessa, joten tartuin suoraan 3,5-millisiin. Neuloin joustimen telkkaria katsellen ja sitten tajusin, että tämän kokoiseen pipoon mahtuisi minun pääni lisäksi yhtäaikaa myös mieheni pää. Purkuun siis ja uusi yritys 2,75 mm pyöröllä ja käsialaa entisestään tiukentaen. Vaan eipä toiminut sekään, edelleen pipo oli aivan liian iso. Kiukkua puhisten vaihdoin pyörön 2,25-milliseen ja vähensin silmukoiden määrän 128:aan.


No siitä tuli sopiva joustin, mutta silmukkamääräpä ei täsmännytkään kuvioon, joten lisäilin sitten vielä 12 silmukkaa joustimen jälkeen. Ja johan alkoi lyyti kirjoittaa! Loppu pipo neuloutuikin sitten jouhevasti. Olin ohjeelle niin kiukkuinen, etten edes yrittänyt tehdä kavennuksia sen mukaan, vaan tein ne ihan omasta päästä. Neuloin pipon myös pidemmäksi, koska minulla on paljon tukkaa ja sen täytyy mahtua pipon alle.


Mutta voi tätä tukka aukikin pitää, kunhan vaan vetää pipon vähän ryppyyn tuolta niskasta. 


Lopputuloksesta tuli alun takkuilusta huolimatta huikean ihana, ihan lempipipo! Lanka on kässämessuilta mukaan tarttunut vyyhti Fyberspatesin Vivacious 4 plyta, 100 % merinolankaa huikean kauniissa ja eläväisessä harmaan sävyssä nimeltä Dove stone. Siinä on kauniin himmeä kiilto ja kevyesti eläväinen, kaunis neulepinta. Aivan ihanan pehmeää ja kutittamatonta lankaa. Alkupää vyyhdistä värjäsi käsiä, loppupää ei?! Kummallista. Ihana lanka silti, eikä päästänyt yhtään väriä pesussa vaikka pelkäsin sitä värjäytymisestä johtuen.



Loppuvuodesta 2015 silloisen työpaikkani lähistöllä oleva Lentävä lapanen ilmoitti Hedgehog Fibres -kuorman tulleen. Minua oli vähän jäänyt harmittamaan, etten raaskinut ostaa sitä yhtään vyyhtiä kässämessuilta, ja niinpä ryntäsin heti työpäivän jälkeen Lentävään lapaseen penkomaan uutta vyyhtikasaa. Ja voi juku mitä ihanuusvärejä se oli pullollaan! Valikoin lopulta vyyhdin värissä Oracle ja otin puikoille Reyna-huivin


Tässä on periaatteessa kaikki kohdallaan, ihana lanka ja väri ja kiva huivimalli, jossa lanka pääsee oikeuksiinsa. Mutta lopputulos on silti vähän plääh. Huivista jäi pingotuksen jälkeenkin vähän liian pieneksi. Ja röpeliäinen reuna harmittaa, taitaisi olla vihdoin aika hankkia jotkut sellaiset pingotusvaijerit. (Tiedättekö mistä puhun? Olisiko suosituksia?)


En oikein tiedä mitä tämän kanssa tekisin. Pitäisikö vaan pingottaa uudestaan ja toivoa sen kasvavan kokoa vai ihan neuloa uusiksi ja pidemmälle? Lankaakin kun jäi 1/4 vyyhdistä, vaikka tein tästä jo muutamaa kerrosta isomman kuin ohjeessa.


Vai laitanko purkuun koko tekeleen ja neulon jotain ihan muuta?

tiistai 23. helmikuuta 2016

Ihan parhaat mustikkamuffinit

Vietin eilen vapaapäivää kotona kevyesti flunssaisten lasten kanssa. Päätimme tehdä mitä-kaapista-löytyy-muffineja ja kehitin samalla vahingossa nopean, superhelpon ja mikä tietysti tärkeintä, herkullisen muffinireseptin! (Alunperin ideana oli tehdä puolukka-valkosuklaamuffineja, mutta ilmeisesti miehelleni oli jossain vaiheessa iskenyt akuutti makeanhimo, sillä valkosuklaa oli mystisesti kadonnut kaapista johonkin...) Leipominen on ihan parasta kivaa ja rauhallista sisätekemistä! Huitula osaa jo hienosti laskea ja mitata aineksia sekä rikkoa kananmunat, ja Sipuliina saa sekoittaa.


Näissä muffineissa on pehmeä ja herkullinen vaniljainen mustikkapohja ja ihana rapea kaura-kanelimuru päällä. Ensi kerralla taidan kokeilla kanelin tilalla lakritsijauhetta! Uu, sitruuna-lakritsiversio näistä voisi toimia älyhyvin! Ehkä joudun vielä tänä iltana leipomaan...


Mustikkamuffinit kaura-kanelimurulla (12 kpl)

3-4 dl vehnäjauho
1,5 dl sokeri
2 tl leivinjauhe
0,5 tl vaniljajauhe
1 dl luonnonjogurtti
2 kananmunaa
100 g voisula
reilu 2 dl mustikoita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jogurtti, kananmunat ja voisula. Sekoita tasaiseksi. Lisää mustikat ja pyöräytä sekaisin. Jaa tasan 12-koloiselle muffinivuoilla vuoratulle muffinipellille.

40 g kylmä voi
40 g (n. 0,5 dl) sokeri
40 g (n. 0,75 dl) vehnäjauho
40 g (n. 1 dl) kaurahiutale
1-2 tl kaneli

Valmista kaura-kanelimuru sekoittamalla kaikki ainekset murumaiseksi seokseksi joko käsin tai monitoimikoneessa. Ripottele muffinien päälle. Paista muffineja 200 °C 20 min.


Ja sitten vain herkuttelemaan! Meillä nämä menivät kuin kuumille kiville! 

maanantai 22. helmikuuta 2016

Salakähmäiset

Viivin ja Joonan sukkalankojen lisäksi kässämessusaaliista löytyi lankavyyhti myös siskoni jalkoja ajatellen. Sukkamalliksi valitsimme yhdessä Cookie A:n Clandestinen. (Totta puhuakseni valintaprosessi tapahtui niin, että lähetin siskolleni kuvan kaikista sukkamalleista, joita en kahdesta omistamastani Cookie A:n sukkakirjasta ollut vielä neulonut, ja siskoni valitsi niistä pitkän pohdinnan jälkeen tämän.)


Lanka on Puffalan Sukka-Puffaa värissä hedelmäsmoothie ja näihin sukkiin kului kerästä reilu 90 %, jäljelle jäi vähän vajaa 40-metrinen nöttönen. Käytin Puffalan lankoja ensimmäistä kertaa ja kokemus oli miellyttävä. Mielestäni lanka muistuttaa hyvin paljon Väinämöistä, ja villan ja nylonin suhde onkin niissä tismalleen sama. Toivottavasti kestää myös käyttöä yhtä hyvin!


Kuvat on otettu perunalla... No ei vaan ihan järkkärillä kyllä, mutta karseassa keinovalossa. Ei se toivottavasti särje kenenkään muun kuin minun silmiäni. Sain sitä paitsi värit silti muokattua aika hyvin kohdilleen, vaikka langan sävyissä on oikeasti mukana häivähdys pinkkiä, joka ei nyt tässä näy mihinkään.


Ja kyllä mä vaan niin tykkään Cookie A:n malleista! Olen vähän sellainen näpertäjä ja masokisti itseni haastaja, että tykkään monen sivun ohjeista ja kaavioista, vaikka aikaa näiden neulomiseen kuluukin moninkertaisesti perussukkia enemmän. 


Mutta enhän itse asiassa neulokaan siksi, että saisin valmista mahdollisimman nopeasti, vaan siksi, että nautin siitä itse tekemisestä ja se toimii samalla ikään kuin terapiana. Monet kiukut ja surut ja hämmennykset on vuosien varrella vuodatettu silmukoihin ja laitettu ajatuksia järjestykseen neulomisen avulla. Onko muilla neulojilla samanlaisia fiiliksiä?

Kuva: someecards

perjantai 19. helmikuuta 2016

Parit pertsasukat

Ennen joulua neuloin siskonlapsilleni villasukat. Niin perusvillasukat kuin olla voi, joustinta sukan suussa ja nilkassa, muuten sileää neuletta. Joonan sukissa on ristiin vahvennettu ja Viivin sukissa tavallinen vahvistettu kantapää. Langat on ostettu marraskuussa Tampereen kässämessuilta, Louhittaren luolan Väinämöistä väreissä klovni ja piparminttu. Aika herkut!


Pienemmät sukat ovat suunnilleen kokoa 30 ja suuremmat noin 36, ja tarkoitus olisi että menisivät vielä ensi talvenakin. Silmukkamääriä en yhtään muista, ne on neuloessa sovellettu ja jouduin aloittamaan isommat sukat useampaan otteeseen alusta ja säätämään silmukoiden kanssa. Ihan tyypillistä minua siis, se moneen kertaan purkaminen ja uudelleen neulominen. Mutta tulipahan just hyvät!

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

27

Minun syntymäpäivääni ei ole varsinaisesti juhlittu enää moneen vuoteen, mutta koskaan ei ole liikaa syitä kutsua perhettä ja sukulaisia kakulle ja kahville. Siitä sain sitä paitsi hyvän syyn testata punaherukka-valkosuklaakakun reseptiä joululahjakirjasta. Oli muuten ihan törkeän hyvää!



On jotenkin ihanaa olla tällaisessa vaiheessa parisuhdetta. Keskustelu miehen ja minun välillä:

Mies: Mitä haluat synttärilahjaksi?
Minä: Lahjakortin lankakauppaan tai johonkin ihanaan hoitoon.
Mies: Osta vaikka kuudellakympillä lankoja mistä haluat.
Minä: (naureskellen) No olisit voinut vähän enemmän panostaa!
Mies: Jos lähetän sulle ton viestillä WhatsAppissa, onko tarpeeksi panostettu? Siinä sulle lahjakortti!

Tein työtä käskettyä ja tilasin ihanuuksia Lanitium ex Machinalta.


Kaiken kaikkiaan oikein hyvä ja odotukset ylittävä syntymäpäivä. En todellakaan osannut odottaa lahjoja keneltäkään, mutta sain niitä monta, ja kaikki aivan ihania.


Valmiiden korikin on vähän tyhjentynyt, vaikka aika moni neulomus edelleen odottelee kuvaamista... Vähitellen alkaa valo lisääntyä ja monta kuukautta kadoksissa ollut kuvaushalu palata. Kai se taas tästä!

tiistai 2. helmikuuta 2016

Sukkavaihtosukat

Viime kesänä osallistuin Facebookin Knitting Socks in Finland -ryhmän villasukkavaihtoon. Koska vaihtarikaverini asui Ruotsissa, missä on talvisin tarvetta paksummille villasukille, ja koska minulla oli korkkaamaton kerä oranssia seiskaveikkaa, joka kävi loistavasti useampaankin Niina Laitisen ihanista sukkamalleista, päädyin neulomaan September-sukat.


Omat sukkani valmistuivat ajoissa ja lähtivät matkaan lähes heti, kun ne sai elokuun alussa lähettää. Sitten jäinkin kutkuttavan jännityksen vallassa odottamaan minulle tulevia sukkia ja sitä, että vastaanottaja ilmoittaa sukat saapuneiksi.


Sitä sainkin sitten odottaa, odottaa ja odottaa. Lopulta sukkavaihdon järjestäjältä tuli tieto, että sukat ovat tulleet perille. Kuvaa niistä ei kuitenkaan koskaan tullut, eikä myöskään sukkapakettia minulle. Tästä jäi aika paha mieli, koska lähdin itse innoissani vaihtoon mukaan ja neuloin omat sukkani ajatuksella, ja näistä tuli mielestäni kauniit.



Sitten unohdin koko asian. Yllättäen tammikuun alkupuolella postilaatikkoon oli ilmestynyt omituinen, muhkurainen kirjekuori vieraalla lähettäjän osoitteella. Kuoresta paljastui kauniit kirjoneulesukat ja postikortti, jossa kerrottiin näiden olevan lohdutussukat, kun en niitä alkuperäisiä koskaan saanut. Näistä sukista ei valitettavasti ole tämän parempaa kuvaa, mutta tässä ne lämmittävät ja lohduttavat jaloissani, kun kärsin oksennustaudista...


Tylsästä parista huolimatta aion osallistua sukkavaihtoon uudestaankin, toivottavasti paremmalla onnella! Kiitos vielä kerran Solille ihanasta lohdutusyllätyksestä!