tiistai 26. marraskuuta 2013

3D-kirjaimet paperista

Rakastan internetiä! Eräänä päivänä surffaillessani löysin ohjeet paperisten kolmiulotteisten kirjainten tekoon. Idea oli niin kiva, että sitä piti päästä testaamaan ihan saman tien ja niin syntyi idea koristeesta perheen pienimmän sängyn yläpuolelle.


Kuvat piti myös tietysti ottaa heti kirjainten valmistuttua muutamaa tuntia myöhemmin. (Niihin saa menemään uskomattoman kauan aikaa. Ainakin jos samaan aikaan koittaa tehdä jotain muutakin. Kuten imettää, siivota tai kokata. Mutta sen verran tarkkaa taittelua ja liimailua nämä vaatii, etten välttämättä suosittele ensimmäiseksi kokeilemaan askartelua pienten lasten kanssa.) Näistä näkee harvinaisen selvästi, että ne on otettu kännykän kameralla keinovalossa. Mutta ehkä joku näkee niistä myös sen ihanan idean ja inspiroituu itse!


On ne vaan kyllä kivat!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Pufferty-juna -kakku

Jos meillä fanitetaan Oktonautteja, niin lasten serkkujen perheessä junat ovat tämän hetken kovin sana, ja parhaista parhain on Tiketi Tokin koirajuna. Ohjelma oli itselleni aivan uusi tuttavuus, mutta ahkeralla googlettelulla löysin tarpeeksi kuvia voidakseni tehdä kakkuun junakoristeen. Sen sijaan mistään ei löytynyt tietoa, mikä ihme tuon junan nimi on suomeksi! (Muoks. sähköpostitse sain tietää nimen olevan Puuhkuli, kiitoksia!)


Kakku oli supersuklainen Brooklyn Blackout kirjasta Leivonnaisia herkkusuille. Kuorrute ja osa koristeista on vaahtokarkkimassaa, loput koristeista sokerimassaa. Teksti on maalattu elintarvikevärillä (ja pienenee hienosti loppua kohden, kannataisi varmaan joskus tehdä vähän hahmotteluja ennen maalaamista).


Kakku oli kuulemma maistunut synttärisankarille vielä seuraavanakin aamuna aamupalaksi. Taisi olla siis aika mieluinen herkku!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Neuvolakorttien kannet

Neuvolasta saatavat lapsuusiän terveys- eli tuttavallisemmin neuvolakorttien pehmeät, muoviset kannet ovat käytännöllisiä, mutta auttamattoman rumia lääkemainoksineen. Sain vihdoin otettua työn alle mielessä jo pari vuotta muhineet neuvolakorttien kangaskannet. Miten se aloittaminen voikin olla niin vaikeaa?


Löysin jopa ohjeet kansien ompeluun, mutta ainakin minun käyttööni noilla mitoilla kokeilukansista tuli aivan liian suuret. Pienensin mittoja reilusti ja surauttelin juuri passelin kokoiset kannet paitsi omille ipanoilleni myös siskoni lapsille.



Kyllä nyt kelpaa ravata neuvolassa!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Pieni ihana juustokakku

Kaikista leipomistani kakuista (ja niitä mahtuu parisuhteemme historiaan melkoisen monta) tämä itse kehittelemäni täydellisyyttä hipova juustokakku on mieheni suosikki. Ei liene siis yllätys, että meillä juhlistettiin isänpäivää juuri tällä kakulla.



Pieni ihana juustokakku (∅ 20 cm)

Pohja:
100 g vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
30 g sokeria
1 tl raastettua sitruunankuorta
40 g voita
1 kananmuna

Nypi vehnäjauhot, leivinjauhe, sokeri, sitruunankuori ja kylmä, kuutioitu voi murumaiseksi seokseksi. Lisää kananmuna ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääri kelmuun ja anna levätä jääkaapissa tunnin verran. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Kauli massa kylmänä 0,5 cm paksuiseksi levyksi ja nosta vuokaan. Painele massa reunoille ja pohjalle niin, ettei jää aukkoja. Esipaista pohjaa 200 °C 5-10 min, kunnes se on saanut kevyesti väriä. Laske uunin lämpötila 160 °C:een. 

Täyte:
300 g Philadelphia-tuorejuustoa
125 g sokeria
15 g vehnäjauhoja
1 tl raastettua sitruunankuorta
2 kananmunaa
1 dl kuohukermaa
(marjoja)

Vatkaa tuorejuustoa ja sokeria, kunnes juusto on notkistunut. Lisää vehnäjauho ja sitruunankuori, sekoita. Lisää munat yksitellen ja vatkaa välissä huolellisesti. Lisää viimeiseksi kuohukerma, sekoita tasaiseksi ja kaada täyte pohjan päälle. Halutessasi voit lisätä kakkuun tässä vaiheessa (pakaste)marjoja - vadelmat, mustikat ja mansikat toimivat kaikki ihanasti! Paista kakkua noin tunnin ajan, tarkista välillä kypsyyttä. Kakku on valmis, kun se vuokaa heiluttaessa on reunoilta hyytynyt, mutta keskeltä vielä hyllyvä. Ota tässä vaiheessa kakku uunista ja anna jäähtyä viitisentoista minuuttia vuoassaan ritilän päällä. Lämpimänä kakku maistuu munaiselta, mutta yön yli kylmässä säilytettynä kakusta tulee ihanan samettinen ja herkullinen. Tarjoa kylmä kakku sellaisenaan tai marjamelban kanssa!

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Koiranlelukori

Joihinkin ilmiöihin hyppään vähän jälkijunassa. Niin kuin nyt vaikka näihin virkattuihin koreihin. Niitä on näkynyt blogeissa jo monta vuotta, ja ainakin viimeiset pari sellainen on roikkunut myös omalla to do -listallani. Kesällä 2012 sainkin vanhoja lakanoita, joista revin metritolkulla kudetta, ja aloin jopa tekemään koria. (Vai mattokohan niistä piti tulla...) Innostus tyssäsi kuitenkin pian lakanakuteen karheuteen ja epätasaisuuteen sekä katkenneeseen muovikoukkuun. Nyt lähdin taistoon uudella innolla kierrätyspuuvillasta tehdyn ontelokuteen ja bambuisen virkkuukoukun voimin.


Olen todella huono tekemään mitään yksitoikkoista kovin pitkään; neulepinnassa pitää olla tarpeeksi vaihtelua ja pelkkä yksivärisen ainaoikean tai sileän neulominen puuduttaa. Sama ilmiö esiintyy vielä voimakkaammin virkkuuhommissa. Niinpä tähänkin piti saada vähän jotain jujua kaksivärisyydellä ja siksak-kuviolla, jotta jaksaisin virkata kerralla edes vähän enemmän kuin yhden rivin. Reunaa kun kiertää vain 80 silmukkaa.

Ja syntyihän sitä tulosta - ensimmäinen virkattu korini! En tosin ymmärrä, miksi virkkaamani ympyrät joka alkavat joka ainoan kerran lerpattaa niin kuin niihin olisi lisätty liikaa silmukoita, vaikka millä ohjeella virkkaisin. Lerpatusongelman hoidin silittämällä pohjan ennen reunojen virkkaamista.


Nytpä on paikka pitkin olohuoneen lattiaa pyörineille leluille! (Ja on muuten siihen mattoonkin kuteet jo valmiina...)

tiistai 12. marraskuuta 2013

Oktonauttikakku

Huitulaiseni meni ja täytti kolme vuotta! Oktonautit ovat nyt todella in, ja juhlapäivänä nautiskeltiinkin näiden merenpohjan sankareiden tähdittämää kakkua.

Vähän kävi taas moka. Olin täyttänyt kakun valmiiksi pakkaseen hyvissä ajoin. Luonnollisesti unohdin nostaa sen edellisenä iltana jääkaappiin sulamaan, ja vaahtokarkkimassa on siis nostettu jäisen kakun päälle. Kivasti puski sitten kosteus massan läpi, pääsivätpähän Oktonautit uimaan... Päällisen tahmeus ei onneksi vaikuttanut makuun!

Kuorrute ja kaikki koristeet ovat vaahtismassaa, sisältä löytyi vaniljainen voikakkupohja raikkaalla vadelmatäytteellä.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Bling bling -sukat

Oottekos kokeilleet kuvata sukkia omissa jaloissanne? Se on kuulkaas melko haasteellista.



Varsinkin, kun jaloissa pyörii kaksi karvaista ja yksi vähän vähemmän karvainen apuri. Toinen vähemmän karvainen ei vielä hyöri joukon jatkona, mutta huhuili kyllä ahkerasti huomiota itselleen.



Löysin tämän langan ruokakauppareissulla. Sieltä se vain hyppäsi koriin melkein itsestään. Ajatuksena oli, että siitä syntyisi minulle jotain ihanaa. Sukkamalli on aina ihastuttavan Cookie A.:n Pointelle kirjasta Sukkia. Rakkaudella. Vielä neulomisen alkuvaiheessa ajatuksena oli tosiaan tehdä nämä omia jalkoja lämmittämään.


Mutta niin sitä vaan mieli muuttuu. Neulomisen edetessä sukat alkoivat koko ajan tuntua enemmän ja enemmän erään ystäväni omilta, enkä sitten osannut enää ajatella niitä itselleni. Tämä nimenomainen ystäväni opiskelee tällä hetkellä Sheffieldissä, ja toivoin pehmoisen ylläripaketin koto-Suomesta lämmittävän jalkojen lisäksi myös mieltä Englannin sateisen syksyn keskellä.



Siellä ne nyt sitten tallustelevat Iso-Britannian maaperällä! Mielikuvissani Emmi siemailee Earl Greytä, mutustelee skonsseja ja tekee kaikkea muutakin peribrittiläistä sukat jaloissaan.


Paketti kuulemma pelasti pitkän kirjastossa vietetyn päivän jälkeisen illan, ja sen parempaa kiitosta en olisi voinut saadakaan. Kauheesti pusuja sinne meren taakse!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Karjalanpiirakat

Ah, karjalanpiirakat! Suomalaista ruokaperinnettä parhaimmillaan! Marttaliiton sivuilta löytyy näihin herkkuihin hyvä resepti. En ollutkaan aiemmin tehnyt puurotäytettä ilman maitoa, mutta nytpä pääsin testaamaan täytevaihtoehto kakkosta. Lisäsin tosin suolaa ja valmiiseen puuroon nokareen voita makua antamaan. Ero maitoon tehtyyn puuroon oli pienempi kuin luulin ja oikein hyvät piirakat tuli näin!


Esimerkiksi täältä näkee, miten rypytys tehdään. Ryppyjä ei nipistetä (vaikka se siltä saattaa näyttääkin), vaan painetaan etusormella. Oma tekniikkani on erilainen, mutta siitä en ohjevideota kovasta etsimisestä huolimatta löytänyt... Eikö kukaan muu oikeasti pidä etusormia lappeellaan ryppyjä painettaessa?



Kolmella syöjällä ei mennyt kovin kauaa parin pellillisen syömisessä, tietenkin munavoin kanssa herkutellen.


Taitaapa tästäkin tulla taas leivontapäivä, eihän näitä ihanuuksia voi katsella koneen näytöltä veden herahtamatta kielelle! Tällä kertaa taitaakin tulla porkkanapiirakoita.


torstai 7. marraskuuta 2013

Korvapuustipäivän korvapuustit

Jos leivon pullaa, teen lähes poikkeuksetta korvapuusteja tai pitkoja. Äitini tekee maailman parhaat voisilmäpullat, enkä jaksa enää edes yrittää samaan tulokseen pääsemistä. Korvapuusteja äiti ei kuitenkaan ikinä leivo, ja ne ovatkin minun bravuurini. 

Korvapuustipäivä oli ja meni jo 4.10., ja silloin piti tietysti leipoa, ja ajatus oli saada kuvat pullista tänne blogiinkin jo saman vuorokauden aikana. Pullataikina oli tarkoitus tehdä jo hyvissä ajoin päivällä, mutta hiivan puuttuminen esti suunnitelmat. En enää muista, miksi en päässyt hakemaan sitä päivällä kaupasta. Joka tapauksessa jouduin odottelemaan mieheni kotiintuloa, jotta pääsin pullahommiin. No, kaikki leipomista harrastavat varmaan tietävätkin, miten siinä käy, kun taikinan tekeminen aloitetaan vasta viiden jälkeen, ja sitten kohotellaan, muotoillaan ja paistetaan pari pellillistä pullia. Myöhäänhän siinä menee, ja bloggaamisen piti siirtyä seuraavalle päivälle.


Ja kuinkas sitten kävikään. Seuraavana päivänä ei enää huvittanutkaan istua tietokoneen ääreen.


Eikä sitä seuraavana. Ja sitten olinkin tosi kiireinen, joo-o. Tai sitten vain saamaton.



Mutta nytpä onkin sitten tiedossa monta postausta muutaman päivän sisään, kun nyt kerran sain itseäni niskasta kiinni. Täällä ei meinaan olla levätty laakereillaan, vaikka blogi onkin ollut kuolemanhiljainen, vaan vaikka mitä on ehtinyt valmistua. Osa tosin menee pukinkonttiin, joten niiden julkaisua täytyy odotella vielä pari kuukautta. (Jouluun on enää puolitoista kuukautta!!)


Täältä poimit entisen leipuriopettajani vinkit kunnon korvapuustien tekoon. Pullaohjeita on netti pullollaan. Näitä kuvia katsellessa alkoi kyllä tehdä taas mieli puusteja, pitäisiköhän sitä...