tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulufiilis

Tässä tämä aatto menee rattoisasti serkkupoikien riehuessa keskenään ja anopin joulupöydästä ja neulomismahdollisuudesta nauttien.


Joulun jälkeen palataan herkkujen ja lahjojen kanssa! Oikein tunnelmallista joulua kaikille!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Nakinlämmitin

Olen koittanut tehdä koiralleni villapaitaa vaikka kuinka monta kertaa, mutta joka kerran olen päätynyt turhautuneena purkamaan tekeleet valmiina tai puolivalmiina - ne kun eivät kerta kaikkiaan istu, tai sitten tuo ryökäle on onnistunut riisumaan ne päältään. Mäyräkoiran ruumis asettaa vaatteille muutamia haasteita; rintakehä on tosi leveä, etujalat lähes vartalon sivuilla, ja selkä on pitkä. Vihdoin löysin aivan täydellisen, erityisesti näille maastonakeille tehdyn ohjeen: wurstwärmer!


Olen aivan myyty! Paita istuu ihan täydellisesti Nuka-nakkini päälle. Tästä ei niin vain kiemurrellakaan ulos, hähää!


Suosittelen tätä kyllä lämpimästi kaikille mäyrä- tai muiden pitkulaisten koirien omistajille ja muulle lähipiirille! Ohje maksaa pari euroa, ja kaikki siitä saadut rahat menevät lyhentämättömänä Michiganin eläinpelastuspartiolle, mikä sekään ei ole lainkaan huono juttu!


Joko tän sais pois, pliiiiiis...

maanantai 16. joulukuuta 2013

Kuumailmapallobody

Ekan bodyn jälkeen piti päästä kokeilemaan toista Lillestoffin söpöstä kuumailmapallotrikoosta ja toisenlaisella kaula-aukolla. Tähän piirsin kaavan kaupasta ostettua bodya mallina käyttäen. Lisäsin pituutta muutaman sentit ja piirsin etu- ja takakappaleisiin tuon kirjekuorikaula-aukon. Helppo pukea päälle, kivannäköinen eikä neppareita kulu niin paljoa! Huolittelussa käytin raitabodysta tuttua vinokaitaletta, kun se sattui sopimaan tähän täydellisesti0.



Hihoihin tein pienet kääntövarat, ettei bodyn sopivuus jää heti hihanpituudesta kiinni.


Isoveljen sängyllä oli hyvä mallailla vaatetta ja yrittää poseerata, mutta tällaiseksihan se touhu taas meni. Tästä kuitenkin näkee hyvin, että sekä tyttäreni että body ovat molemmat vähän tällaista slimmimpää mallia. Ja pituudesta tosiaan löytyy sitä kasvunvaraa.



Tästä taisi tulla lempparivaate!

torstai 12. joulukuuta 2013

Kissakakku

Kissarakkaan tyttösen syntymäpäiville toivottiin kissa-aiheista suklaakakkua. Pääsin taas tekemään tätä ihanaa ihanaa, supermehevää ja -suklaista Brooklyn Blackoutia, ja tällä kertaa muistin napata siitä kuvankin ennen kuorrutteita! Todellinen suklaanystävän unelma, vai mitä?


Synttärisankarin lempiväreiksi paljastuivat (yllättäen) pinkki ja vaaleanpunainen, ja niitäpä käyttäen tein sitten koristelut. Kuorrute on vaahtismassaa ja koristeet tein sokerimassasta.

Kissa vähän karsastaa...

maanantai 9. joulukuuta 2013

Raitabody ja pisaramekko

Olen arastellut bodyjen ompelua. Ne ovat tuntuneet kamalan suuritöisiltä ja vaikeatekoisilta kovin lyhkäiseen käyttöikään nähden. Nyt päätin kuitenkin kokeilla tehdä bodyn, koska en käyttänytkään tätä Eurokankaasta ostettua trikoota alkuperäiseen tarkoitukseensa ja varastoissani oli sitä iso, ylimääräinen pala.


Usein käy niin, että se ryhtyminen onkin homman vaikein osa. Niin myös tällä kertaa. Ei se bodyn ompelu ollut yhtään sen hankalampaa kuin muidenkaan perusvaatteiden. Mitä nyt nappilistan kanssa sekoilin ja kiinnitin sen ensin väärinpäin, josta harmittavasti muistuttaa pieni reikä etukappaleessa.


Viisikuisen vauvan kuvaaminen alkaa olla melko haastavaa, liikkumaan on kova kiire!


Body on ommeltu Ottobre 6/2012 kaavalla Kisuliini koon 62 leveydellä ja 68 pituudella, neitokaisemme kun meinaa olla hoikanpuoleinen. Alkuperäisessä ohjeessa huolittelut tehtiin resorilla, mutta koska varastoistani löytyi resoria vain pinkkinä ja ompelemaan oli päästävä nyt, päädyin tekemään kanttaukset trikookaitaleella ja pääntielle napitushalkion.


Niin paljon kuin vasaroimisesta pidänkin, seuraavana ostoslistalla on nepparipihdit. Nopeutuu sitten se nappien asettelukin. Raitoja ei ole mitenkään kohdistettu, kappaleet on leikattu summamutikassa ja sitten vain huristeltu kasaan.


Tilasin vähän aikaa sitten muutamia ihania Lillestoffin trikoita. En vaan millään meinaa raaskia pilkkoa niitä! Aikani kankaita hypisteltyäni päädyin kuitenkin saksimaan ihanista ihanimmasta pisarakankaasta mekon osat.

Tässä vaiheessa poseeraaminen alkoi toden teolla kyllästyttää.

Mekon kaava on samasta lehdestä kuin bodynkin, nimeltään Talvikki, ja samoilla mitoilla leikelty. Rinnuksesta tuli kuitenkin hassun leveä ja taidan kyllä ottaa mekkoa vähän sisään kainaloiden kohdalta. Mutta on tuo kangas vaan niiiin ihanaa!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Jouluisia washi-juttuja

Ihan ekana: tänne on tupsahtanut monta uutta lukijaa, iiks, ihanaa kun löysitte ja oikein lämpimästi tervetuloa messiin! Lentopusu just sulle!

○○○

Joulukuun ensimmäisenä päivänä keittiöön ilmestyi joulukuusi!




Idea oli täältä, mutta toteutuksesta tuli ihan omannäköinen. Idean äitiin yhdyn täysin kuvauskohteen haastavuudessa! Teipit löysin sattumalta Claes Ohlsonilta ja pallot sekä viirit leikkelin kätköistä löytyneistä origami-papereista.

No sitten tänään kolmantena joulukuuta piti saada jotain muutakin jouluista. Olohuoneen seinälle teippailin poron. (Muokattu aamulla 3.12.: Siis mitähän ihmettä mun päässä on liikkunut eilen tätä tekstiä kirjoittaessa?! Ihan tosissani luulin että silloin oli jo 3. päivä... Aivot ovat ilmeisesti jo joululomalla...)

Lulu ei ole ihan vakuuttunut.

Talvivalo ja kännykkäkamera, jaadilaadilaa...

Ehdin tässä jo pohtia, että jos teippi-innostus jatkuisi tähän tahtiin, jouluun mennessä meillä olisi 12 erilaista jouluteippausta ympäri kämppää. Voin kertoa, ettei jatku. Poro ei oikein jaksa roikkua seinällä vaan yrittää sinnikkäästi lähestyä lattiaa, ja into teippailla enemmän lopahti siihen. Paperiaskarteluun nämä Clasun teipit ovat varmasti ihan hyviä, mutta tähän hommaan en voi niitä suositella.

tiistai 26. marraskuuta 2013

3D-kirjaimet paperista

Rakastan internetiä! Eräänä päivänä surffaillessani löysin ohjeet paperisten kolmiulotteisten kirjainten tekoon. Idea oli niin kiva, että sitä piti päästä testaamaan ihan saman tien ja niin syntyi idea koristeesta perheen pienimmän sängyn yläpuolelle.


Kuvat piti myös tietysti ottaa heti kirjainten valmistuttua muutamaa tuntia myöhemmin. (Niihin saa menemään uskomattoman kauan aikaa. Ainakin jos samaan aikaan koittaa tehdä jotain muutakin. Kuten imettää, siivota tai kokata. Mutta sen verran tarkkaa taittelua ja liimailua nämä vaatii, etten välttämättä suosittele ensimmäiseksi kokeilemaan askartelua pienten lasten kanssa.) Näistä näkee harvinaisen selvästi, että ne on otettu kännykän kameralla keinovalossa. Mutta ehkä joku näkee niistä myös sen ihanan idean ja inspiroituu itse!


On ne vaan kyllä kivat!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Pufferty-juna -kakku

Jos meillä fanitetaan Oktonautteja, niin lasten serkkujen perheessä junat ovat tämän hetken kovin sana, ja parhaista parhain on Tiketi Tokin koirajuna. Ohjelma oli itselleni aivan uusi tuttavuus, mutta ahkeralla googlettelulla löysin tarpeeksi kuvia voidakseni tehdä kakkuun junakoristeen. Sen sijaan mistään ei löytynyt tietoa, mikä ihme tuon junan nimi on suomeksi! (Muoks. sähköpostitse sain tietää nimen olevan Puuhkuli, kiitoksia!)


Kakku oli supersuklainen Brooklyn Blackout kirjasta Leivonnaisia herkkusuille. Kuorrute ja osa koristeista on vaahtokarkkimassaa, loput koristeista sokerimassaa. Teksti on maalattu elintarvikevärillä (ja pienenee hienosti loppua kohden, kannataisi varmaan joskus tehdä vähän hahmotteluja ennen maalaamista).


Kakku oli kuulemma maistunut synttärisankarille vielä seuraavanakin aamuna aamupalaksi. Taisi olla siis aika mieluinen herkku!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Neuvolakorttien kannet

Neuvolasta saatavat lapsuusiän terveys- eli tuttavallisemmin neuvolakorttien pehmeät, muoviset kannet ovat käytännöllisiä, mutta auttamattoman rumia lääkemainoksineen. Sain vihdoin otettua työn alle mielessä jo pari vuotta muhineet neuvolakorttien kangaskannet. Miten se aloittaminen voikin olla niin vaikeaa?


Löysin jopa ohjeet kansien ompeluun, mutta ainakin minun käyttööni noilla mitoilla kokeilukansista tuli aivan liian suuret. Pienensin mittoja reilusti ja surauttelin juuri passelin kokoiset kannet paitsi omille ipanoilleni myös siskoni lapsille.



Kyllä nyt kelpaa ravata neuvolassa!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Pieni ihana juustokakku

Kaikista leipomistani kakuista (ja niitä mahtuu parisuhteemme historiaan melkoisen monta) tämä itse kehittelemäni täydellisyyttä hipova juustokakku on mieheni suosikki. Ei liene siis yllätys, että meillä juhlistettiin isänpäivää juuri tällä kakulla.



Pieni ihana juustokakku (∅ 20 cm)

Pohja:
100 g vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
30 g sokeria
1 tl raastettua sitruunankuorta
40 g voita
1 kananmuna

Nypi vehnäjauhot, leivinjauhe, sokeri, sitruunankuori ja kylmä, kuutioitu voi murumaiseksi seokseksi. Lisää kananmuna ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääri kelmuun ja anna levätä jääkaapissa tunnin verran. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Kauli massa kylmänä 0,5 cm paksuiseksi levyksi ja nosta vuokaan. Painele massa reunoille ja pohjalle niin, ettei jää aukkoja. Esipaista pohjaa 200 °C 5-10 min, kunnes se on saanut kevyesti väriä. Laske uunin lämpötila 160 °C:een. 

Täyte:
300 g Philadelphia-tuorejuustoa
125 g sokeria
15 g vehnäjauhoja
1 tl raastettua sitruunankuorta
2 kananmunaa
1 dl kuohukermaa
(marjoja)

Vatkaa tuorejuustoa ja sokeria, kunnes juusto on notkistunut. Lisää vehnäjauho ja sitruunankuori, sekoita. Lisää munat yksitellen ja vatkaa välissä huolellisesti. Lisää viimeiseksi kuohukerma, sekoita tasaiseksi ja kaada täyte pohjan päälle. Halutessasi voit lisätä kakkuun tässä vaiheessa (pakaste)marjoja - vadelmat, mustikat ja mansikat toimivat kaikki ihanasti! Paista kakkua noin tunnin ajan, tarkista välillä kypsyyttä. Kakku on valmis, kun se vuokaa heiluttaessa on reunoilta hyytynyt, mutta keskeltä vielä hyllyvä. Ota tässä vaiheessa kakku uunista ja anna jäähtyä viitisentoista minuuttia vuoassaan ritilän päällä. Lämpimänä kakku maistuu munaiselta, mutta yön yli kylmässä säilytettynä kakusta tulee ihanan samettinen ja herkullinen. Tarjoa kylmä kakku sellaisenaan tai marjamelban kanssa!

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Koiranlelukori

Joihinkin ilmiöihin hyppään vähän jälkijunassa. Niin kuin nyt vaikka näihin virkattuihin koreihin. Niitä on näkynyt blogeissa jo monta vuotta, ja ainakin viimeiset pari sellainen on roikkunut myös omalla to do -listallani. Kesällä 2012 sainkin vanhoja lakanoita, joista revin metritolkulla kudetta, ja aloin jopa tekemään koria. (Vai mattokohan niistä piti tulla...) Innostus tyssäsi kuitenkin pian lakanakuteen karheuteen ja epätasaisuuteen sekä katkenneeseen muovikoukkuun. Nyt lähdin taistoon uudella innolla kierrätyspuuvillasta tehdyn ontelokuteen ja bambuisen virkkuukoukun voimin.


Olen todella huono tekemään mitään yksitoikkoista kovin pitkään; neulepinnassa pitää olla tarpeeksi vaihtelua ja pelkkä yksivärisen ainaoikean tai sileän neulominen puuduttaa. Sama ilmiö esiintyy vielä voimakkaammin virkkuuhommissa. Niinpä tähänkin piti saada vähän jotain jujua kaksivärisyydellä ja siksak-kuviolla, jotta jaksaisin virkata kerralla edes vähän enemmän kuin yhden rivin. Reunaa kun kiertää vain 80 silmukkaa.

Ja syntyihän sitä tulosta - ensimmäinen virkattu korini! En tosin ymmärrä, miksi virkkaamani ympyrät joka alkavat joka ainoan kerran lerpattaa niin kuin niihin olisi lisätty liikaa silmukoita, vaikka millä ohjeella virkkaisin. Lerpatusongelman hoidin silittämällä pohjan ennen reunojen virkkaamista.


Nytpä on paikka pitkin olohuoneen lattiaa pyörineille leluille! (Ja on muuten siihen mattoonkin kuteet jo valmiina...)

tiistai 12. marraskuuta 2013

Oktonauttikakku

Huitulaiseni meni ja täytti kolme vuotta! Oktonautit ovat nyt todella in, ja juhlapäivänä nautiskeltiinkin näiden merenpohjan sankareiden tähdittämää kakkua.

Vähän kävi taas moka. Olin täyttänyt kakun valmiiksi pakkaseen hyvissä ajoin. Luonnollisesti unohdin nostaa sen edellisenä iltana jääkaappiin sulamaan, ja vaahtokarkkimassa on siis nostettu jäisen kakun päälle. Kivasti puski sitten kosteus massan läpi, pääsivätpähän Oktonautit uimaan... Päällisen tahmeus ei onneksi vaikuttanut makuun!

Kuorrute ja kaikki koristeet ovat vaahtismassaa, sisältä löytyi vaniljainen voikakkupohja raikkaalla vadelmatäytteellä.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Bling bling -sukat

Oottekos kokeilleet kuvata sukkia omissa jaloissanne? Se on kuulkaas melko haasteellista.



Varsinkin, kun jaloissa pyörii kaksi karvaista ja yksi vähän vähemmän karvainen apuri. Toinen vähemmän karvainen ei vielä hyöri joukon jatkona, mutta huhuili kyllä ahkerasti huomiota itselleen.



Löysin tämän langan ruokakauppareissulla. Sieltä se vain hyppäsi koriin melkein itsestään. Ajatuksena oli, että siitä syntyisi minulle jotain ihanaa. Sukkamalli on aina ihastuttavan Cookie A.:n Pointelle kirjasta Sukkia. Rakkaudella. Vielä neulomisen alkuvaiheessa ajatuksena oli tosiaan tehdä nämä omia jalkoja lämmittämään.


Mutta niin sitä vaan mieli muuttuu. Neulomisen edetessä sukat alkoivat koko ajan tuntua enemmän ja enemmän erään ystäväni omilta, enkä sitten osannut enää ajatella niitä itselleni. Tämä nimenomainen ystäväni opiskelee tällä hetkellä Sheffieldissä, ja toivoin pehmoisen ylläripaketin koto-Suomesta lämmittävän jalkojen lisäksi myös mieltä Englannin sateisen syksyn keskellä.



Siellä ne nyt sitten tallustelevat Iso-Britannian maaperällä! Mielikuvissani Emmi siemailee Earl Greytä, mutustelee skonsseja ja tekee kaikkea muutakin peribrittiläistä sukat jaloissaan.


Paketti kuulemma pelasti pitkän kirjastossa vietetyn päivän jälkeisen illan, ja sen parempaa kiitosta en olisi voinut saadakaan. Kauheesti pusuja sinne meren taakse!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Karjalanpiirakat

Ah, karjalanpiirakat! Suomalaista ruokaperinnettä parhaimmillaan! Marttaliiton sivuilta löytyy näihin herkkuihin hyvä resepti. En ollutkaan aiemmin tehnyt puurotäytettä ilman maitoa, mutta nytpä pääsin testaamaan täytevaihtoehto kakkosta. Lisäsin tosin suolaa ja valmiiseen puuroon nokareen voita makua antamaan. Ero maitoon tehtyyn puuroon oli pienempi kuin luulin ja oikein hyvät piirakat tuli näin!


Esimerkiksi täältä näkee, miten rypytys tehdään. Ryppyjä ei nipistetä (vaikka se siltä saattaa näyttääkin), vaan painetaan etusormella. Oma tekniikkani on erilainen, mutta siitä en ohjevideota kovasta etsimisestä huolimatta löytänyt... Eikö kukaan muu oikeasti pidä etusormia lappeellaan ryppyjä painettaessa?



Kolmella syöjällä ei mennyt kovin kauaa parin pellillisen syömisessä, tietenkin munavoin kanssa herkutellen.


Taitaapa tästäkin tulla taas leivontapäivä, eihän näitä ihanuuksia voi katsella koneen näytöltä veden herahtamatta kielelle! Tällä kertaa taitaakin tulla porkkanapiirakoita.