tiistai 31. maaliskuuta 2015

Lankalaihis 2015: 3/12

Kuluvaa vuotta ja samoin tämän vuoden lankalaihista on takana jo neljäsosa! Kuten viime kuussa ennustin, maaliskuun miinussaldo ei ole kummoinen, mutta ainakin minut tulos yllätti silti positiivisesti, sillä kokonaisplussat jäivät alle puoleen kiloon vaikka ensimmäinen SNY-paketti oli lankakeriä pullollaan. Alkukuusta sorruin myös itse ostamaan yhden vyyhdin (vuoden ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa!), mutta KATSOKAA NYT MITEN KAUNIS SE ON!

Vivid Yarn Studio - Retro Daisy

Vastapainoksi olen kuitenkin ollut melkoisen tuottoisa, vaikka muuttaminen tosiaan neulomisaikaa ja -energiaa melko lailla veikin. Tein parit tiskirätit, siskontytölle sukat, itselleni kämmekkäät ja tänä aamuna päättelin toukokuisiin häihin asusteeksi tekemäni huivin viimeiset silmukat. Linkittömistä töistä tulee postaukset, kunhan saan kuvat otettua.

Seuraavaksi otan työn alle kaitaliinan tädilleni. Se ei tosin heilauta lankalaihista mihinkään suuntaan, koska langat on hän ostanut ja yritän käyttää liinaan kaiken. Sen jälkeen palaankin taas oman lankajemmani kimppuun ja koitan ahkeroida kunnolla, jotta vuoden lopussa olisin tavoitteessani eli alle neljässä kilossa!

Selkeytin myös laihistelutaulukkoani hieman. Nyt siitä puuttuu lähtötilanne (4777 g) sekä tämänhetkinen tilanne (4500 g), mutta mielestäni sitä on kuitenkin selkeämpi lukea näin.

Puhtain ja puhkuvin purjein huhtikuuta kohden! Tsemppiä kaikille lankavaraston laihduttajille!



ostettu/saatu käytetty erotus
tammi 0 -411 -411
helmi 0 -334 -334
maalis 650 -182 468
huhti

0
touko

0
kesä

0
heinä

0
elo

0
syys

0
loka

0
marras

0
joulu

0
yhteensä 650 -927 -277

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Vuoden ensimmäinen SNY-paketti

Viime perjantaina sain tämän kevään SNY-pariltani kommentin, jossa hän kertoi paketin lähteneen vihdoin matkaan. Kuten jo kommenttiin vastasinkin, oli itse asiassa vain hyvä juttu, että paketti tuli vasta näin loppukuusta eikä osunut pahimpien muuttorytäköiden keskelle! Pakettikortti saapui eilen ja noudin lähetyksen saman tien. Maltoin jopa odottaa avaamista uutta kotia katsomaan tulleiden vieraiden lähtemiseen asti, jotta sain tutkia sisältöä ihan rauhassa.

Paketista löytyi sekä kaunis kortti että lakuja (lempiherkkuani suklaan lisäksi), joita tuli tänään napsittua muutama akuuttiin makeanhimoon.


Syvemmältä aatikon uumenista paljastui kerät Schachenmayr Regia Adventure Color- ja Schoppel-Wolle Zauberball -lankoja sinisissä sävyissä (tiesittekös muuten, että Zauberball on suomeksi taikapallo?) Nämä ovat molemmat minulle ihan uusia neulottavia, mutta molemmille keksin jo käyttöä... 


Tämän kuun paketin teema oli jin ja jang, ja sinisen vastaväriksi parini oli laittanut oranssia seiskaveikkaa ja vielä kerän keltaista päälle. Näidenkin käyttöön sain heti ideat, nyt täytyy vaan pistää puikot sauhuamaan ja neulaista pari vähän isompaa työtä alta pois jotta pääsee aloittamaan uusia juttuja - itse kun en osaa neuloa kuin yhtä työtä kerrallaan!


Ja tässä kuulemma paketin myöhäisen lähetyksen syy: ihana parini oli neulonut minulle sukat! Jos tunnistan oikein, malli taitaa olla piirakkasukka.


Sukka on juuri sopiva ja istuu 36/37-kokoiseen jalkaani kuin valettu.


Tässä vielä ensimmäisen paketin sisältö kokonaisuudessaan. Kiitos sinulle Salainen Ystäväni runsaasta, ihanasta paketista! Kyllä piristi ja ilahdutti. Ja nyt alkaa olla kotikin jo siinä kunnossa, että ehtii jälleen neuloa! Tämä yli puoli kiloa lankaa pisti lankalaihikseni niin plörinäksi, että jos mielin päästä tavoitteeseeni, pitää tosiaan pistää reippaasti neuloen!

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Pellavaisia tiskirättejä

Ennen muuttoa meinasi toisinaan iskeä pieni ahdistus ja paniikki. En ilmeisesti ole yksinäni tunteen kanssa, sillä huomasin Instagramista löytyvän useita kuvia #muuttoahdistus-tunnisteen takaa. Niinä hetkinä tarvitsin aivot nollaavaa toimintaa ja tiskirättien helppoina toistuvat kuviot olivat juuri sitä. Kummankin rätin neuloin yhdessä illassa ja molempiin meni BC Garnin Allino-jämänöttöset niin tarkkaan, että meinasin olla ihan ongelmissa päättelyn kanssa, kun jäljelle jäänyt pätkä oli niin lyhyt.


Tämä siksak-kuvioinen on ihan omasta päästä neuloessa sovellettu.


Tähän oranssiin käytin ihan ohjetta.


Molemmat räbät ovat päässeet jo ahkeraan käyttöön ja toimivat oikein hyvin. Pellavalanka ajaa rätissä asiansa mainiosti, mutta ei ehkä kuitenkaan vertailussa yllä ihan samalle tasolle bambuisten serkkujensa kanssa. Jämäpellavat päätynevät silti jatkossakin rätteihin, niiden tarve kun ei koskaan lopu!

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Ihan kesken

En ole neulonut silmukkaakaan viime tiistain jälkeen. Sen sijaan olen purkanut, kasannut, kantanut, nostanut, silittänyt ja pessyt. Ja varmaan montaa muutakin asiaa, jotka eivät juuri nyt tule mieleen. Iltaisin olen ollut niin poikki, että lasten nukahdettua on oman sängyn kutsu kuulostanut ylivoimaiselta. Yhden kirjan olen saanut luettua, aina muutama sivu kerrallaan ennen nukahtamista.



Elämme tällä hetkellä vaiheessa, jossa lähes jokaiselta tasolta löytyy jonkinnäköinen epämääräinen kasa jotain, jolle pitäisi tehdä jotain. Lavuaarin reunalta saattaa löytyä yhtä hyvin hampaidenpesuaikaa mittaava tiimalasi kuin ruuvimeisseli.



Pikku hiljaa koti alkaa muokkaantua meidän näköiseksi. Miehellä olisi kova halu saada kaikki Heti Nyt Valmiiksi, itse ottaisin rauhallisemmin ja antaisin tavaroiden hakea oman paikkansa ajan kanssa.



Lulu rakastaa uutta kiipeilypuutaan ja sen suomaa naapureiden kyttäysmahdollisuutta, mies rakastaa television uutta seinätelinettä.



Tänään olisi tarkoitus vielä saada verhot loppuihinkin ikkunoihin. Yksi verhonipsupussi tosin seilaa jossain teillä tietymättömillä. Mutta eiköhän se vielä löydy, kun asetutaan.


Ja arvatkaas mitä: tästä tulee minun oma nurkkani. Tähän minä tulen iltaisin asettumaan neulomuksen ja kaakaomukillisen kanssa. Kunhan ensin vielä löydän jostain laatikosta tai kassista sen tällä hetkellä kesken olevan neuletyön...

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Ilahduttelua

Jonkin aikaa takaperin sain Helyes-blogista ihanan haasteen. Heidin ilahdutuspaketti tuli perille jo pari viikkoa sitten, mutta luulin tohinoissani pakanneeni sen johonkin muuttolaatikoista ja ajattelin kuvailevani paketin sitten muuton jälkeen. No enpäs sitten ollutkaan, vaan kirje löytyi laatikon perältä. Sisältö oli ihastuttava!


Kortin ja lakun lisäksi ilahdutuspaketista löytyi suloisia ja aina niin tarpeellisia pieniä silmukkamerkkejä...


...sekä kaunis avaimenperä, joka pääsi nyt heti avaimiini roikkumaan.


Kiitos Heidi ihanasta paketista, joka tosiaan kyllä ilahdutti, juuri kuten haasteen tarkoituskin oli! 2/3 omista paketeistani lähti liikkeelle perjantaina, eli Sini ja Mari voivat odotella postia saapuvaksi ihan lähipäivinä!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Kambur eli pieni islantilainen villapaita

Kuluneen talven aikana olen ihastellut Karkelot-blogissa vilahdelleita toinen toistaan ihanampia Loki-neuletakkeja. Rakkauteni islantilaisneuleisiin sinetöitiin, kun näin Tiukupuussa neulotun villapaidan. Tilasin Islantilaisia neuleita -kirjan samalta istumalta ja selailin sitä monta iltaa onnellisena sen ilmestyttyä postilaatikkoon. Ensimmäiseksi neulemalliksi valitsin Kamburin.


Paita valmistui yllättävän nopeasti, vaikka siinä oli aika iso pätkä tuota pelkkää sileää neuletta, jota yleensä neuletöissä välttelen. Harmaa lanka on Ören Bayanin Cashmere Goldia, villa-akryyli-kashmirsekoitetta. Vaaleanpunainen ja keltainen lanka ovat Schachenmayrin ja Sandnes Garnin unelmanpehmoisia alpakkalankoja. Vaaleansininen on Picklesin Thin Organic Cottonia, pehmoista puuvillalankaa. Vyötteen tiedoista huolimatta se paljastui rakeenteeltaan paksummaksi kuin muut, mikä vähän harmittavasti näkyy vaaleansinisissä kirjoneulekohdissa.


Sipuliina on jo viikon ajan ollut nuhainen ja köhäinen enkä ole viitsinyt edes yrittää kuvaamista kärttyisen tytön kanssa. Pari iltaa sitten iltaa sitten hyödynsin hyväntuulisen hetken kuvailuun keinovalosta välittämättä. 



Sipuliina alkoi riisumaan paitaa välittömästi, kun laitoin kameran pois, eikä ole sen jälkeen halunnut sitä päälleen. Voisikohan paita kuitenkin kutittaa, vaikka koitin valita pehmoiset langat? Olen kyllä itsekin todella kriittinen omien asusteiden lankojen suhteen herkän ja atooppisen ihoni takia, lähes kaikki kutittaa. Nyt mietinkin, pitäisikö sittenkin koittaa tehdä tästä neuletakki... Onko kellään kokemuksia valmiin neuleen steekkaamisesta? Ottaisin mielelläni kaikki vinkit vastaan!


Jottei totuus pääsisi unohtumaan, paljastan seuraavan kuvan. Tällaisia on kuvista yleensä noin 75 %. Lasten kuvaaminen vaatii herkkää liipaisinsormea ja paljon tilaa muistikortilla!


Otin seuraavana päivänä kuvia paidasta vielä luonnonvalossa. Instagramissa tätä jo pohdin ja olen edelleen vähän kahden vaiheilla näiden värien suhteen, olisiko vaaleansininen sittenkin ollut parempi vaihtaa johonkin muuhun... No, turha sitä kai on enää tässä vaiheessa miettiä.




Kaiken kaikkiaan olen kyllä lopputulokseen oikein tyytyväinen. Sitä neuletakkia nyt vaan edelleen mietin, sille olisi ehkä kuitenkin enemmän käyttöä. Steekkausvinkit siis tänne suuntaan, kiitos! Onnistuuko ylipäätään kirjoneuleen steekkaus ilman sitä varten neulottua osiota?

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Hurmuripoika

Poden välillä huonoa omatuntoa siitä, että minun tulee ommeltua tai neulottua paljon enemmän tyttöjen kuin poikien juttuja ja näin ollen Huitulaiseni tuntuu jäävän turhan vähälle huomiolle käsitöiden suhteen. Seikka johtuu pääasiassa siitä, että a) neulon lähes aina pitsi- tai palmikkoneuleita ja ne ovat yleensä (ainakin minusta) kovin tyttömäisiä b) useimmat poikamaisemmat kankaat eivät omaa silmääni miellytä. Jonkin aikaa sitten löysin kuitenkin iki-ihanasta Verson puodista pari valloittavaa kuosia ja päätin välittömästi korjata äidin tekemien vaatteiden puutteen Huitulan kaapissa. 

Ensimmäiseksi saksin ihastuttavan Hurmurin serkku -joustocollegen raglanpaidan muotoon jonkun lähivuosien Ottobren kaavoilla. Nyt en valitettavasti pääse tarkistamaan, mistä lehdestä on kyse, ne kun on jo pakattu muuttolaatikkoon...


Aika hurmuri tuo poikakin on kiharapilvensä kanssa! Tämä ei ole pelkästään äidin mielipide, vaan niitä ihastellaan kyllä ihan joka puolella kauppakeskuksista ja kerhoista lähtien. Huitula ei onneksi tunnu kehuista häiriintyvän, mitä nyt välillä vähän ihmettelee hassuja mummeleita!


Meinasin ensin olla paidasta vähän yökkärifiiliksissä, mutta se on väistynyt kun olen nyt jo pariin otteeseen nähnyt paidan Huitulan päällä. Kasvunvaraa löytyy niin kuin pitääkin, mutta puseron malli on mukavan kapea ja helman resori ryhdistää kokonaisilmettä, eikä paita jää rumasti roikkumaan.

Pikkusiskonkin piti päästä kuvaan

College on ihanan pehmoista ja kuosi on - no - aivan hurmaava! Kaavoja piirtäessäni ehdin vähän jo säikähtää tehneeni mokan tilatessani kangasta vanhasta tottumuksesta puoli metriä. 116-kokoiset kaavat onneksi kuitenkin mahtuivat siihen juuri ja juuri, kun oikein tarkkaan asetteli, mutta taitaa olla aika tajuta, ettei minun pieni poikani enää olekaan ihan niin kovin pieni!