lauantai 2. joulukuuta 2017

Unohtuneita kakkuja

Kun eletään jo joulukuuta, voisi olla korkea aika julkaista tokaa kertaa tänä vuonna... Kliseisesti totean, että tässä on ollut vähän kaikenlaista, ja se siitä. Sen enempää en selittele. Jokainen työssäkäyvä pienten lasten vanhempi varmasti tietää, mihin se kaikki aika hupenee, ja ne ketkä eivät tässä elämäntilanteessa ole olleet, osaavat varmasti kuvitella. Ja okei, on tässä tapahtunut aika lailla kaikkea muutakin kuin pelkkä perusarki. Jotenkin olen nyt keskittänyt ajatukseni vuodenvaihteeseen, vuoden 2018 on pakko olla parempi!

No mutta, monen kuukauden "pitäis-pitäis-pitäis"-jahkaamisen ja valmistuneiden neuleiden korin pursuamisen tuijottelun jälkeen tänään osuivat tähdet kohdalleen ja sain muutamat valokuvat otettua. Niitä koneelle siirtäessäni huomasin, että täällähän on muuten aika paljon kaikkea muutakin jäänyt unohduksiin. Purkamisen aloitan kakkuhommilla.

Tämä ensimmäinen taisi olla äitienpäivän kakku viime vuonna - siis keväällä 2016, kyllä, puolitoista vuotta sitten. Taisi olla ihan perusmansikkakakku, ihan vaan kermavaahtoa ja mansikkaa täytteenä. Parasta, nam, vähänkö on kesää ikävä!

strawberry cake

Alkukesästä 2016 Sipuliinan kummisedän pikkusisko valmistui ja tilasi mekkoonsa sopivan värisen kakun. Täytteistä en muista mitään, olisiko ollut ehkä suklaata? Koristeet ja kuorrute on sokerimassaa, spritsaukset tummalla suklaalla.

graduation cake

Sitten marraskuussa 2016 Huitula täytti kuusi vuotta ja suunnitteli itse oman kakkunsa. Syntymäpäivä on halloweenin tienoilla, joten synttärijuhlatkin vietettiin sankarin toiveesta sillä teemalla. Täytteistä minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Kuorrute on värjättyä voikreemiä.

halloween cake

Sitten hypätäänkin jo tämän vuoden puolelle. Käytin koko ystävänpäivää edeltävän illan tämän överikakun leipomiseen työkavereitani varten. Keskellä yötä heräsin siihen, että toinen lapsista oksensi. (Miksi oksennustauti alkaa aina yöllä?) En sitten vienyt kakkua seuraavana päivänä töihin. Tässä kuorrute on mansikkavoikreemiä ja päällä suklaaganache, sisällä oli suklaatäyte.

candy cake

Serkkuni lapsi täytti keväällä kolme vuotta ja kovana Ryhmä Hau -fanina toiveena oli Samppa-kakku. Täytteitä en kyllä tästäkään muista.

paw patrol cake marshall cake

Kaikki kakun päällä oleva on sokerimassaa.

paw patrol cake marshall cake

Toukokuun lopussa siskontyttäreni täytti seitsemän ja toiveena oli ehdottomasti Bambi-kakku. Täytteitä en muista yhtään.

bambi cake

Tämänkin kakun koristeet tein sokerimassasta. Kuorrute on pastellisen vihreäksi värjättyä voikreemiä.

bambi cake

Sipuliina täytti juhannuksena neljä vuotta. Kakkuaihetta ei kauaa tarvinnut miettiä. Rainbow Dash ja sateenkaaret sopivat muutenkin hienosti silloin olleen Pride-viikon teemaan! Tein alun perin poninkin sokerimassasta, mutta oli aika lämmintä ja kosteaa, ja Rainbow Dashille kävi siksi kuivumisvaiheessa vähän köpelösti - jalat taittuivat mutkalle ja pää valui irti ruumiista... Onneksi hätäratkaisu löytyi juuri edellisenä päivänä saadusta lahjapaketista. Täytteitä en taaskaan muista. Kuorrute on voikreemiä, sateenkaari ja pilvet sokerimassaa ja reunoille heittelin lasten kanssa sopivan väristä confettiströsseliä.

my little pony cake rainbow dash cake

Kesällä ystäväni halusi yllättää juuri uuden työpaikan saaneen miehensä ja pyysi minua tekemään suklaakakun vadelmatäytteellä.

chocolate raspberry cake

Kummipoikani täytti heinäkuun lopussa 10 vuotta ja toivoi Minecraft-kakun. Kiireisen aikataulun vuoksi menin vähän siitä missä aita on matalin, mutta lopputuloksesta tykkäsin yllättävän paljon. Arvatkaa muistanko täytteitä? Kuorrute ja koristeet sokerimassaa.

minecraft cake

Ja sitten tullaankin jo tähän syksyyn. Huitula aloitti ekaluokan elokuussa ja täytti marraskuun alussa seitsemän. Juhlat vietettiin jälleen halloween-tunnelmissa. Kakku on täysin Huitulan suunnittelema. Sisällä oli suklaata ja mansikkaa, kuorrute on suklaavoikreemiä ja koristeet sokerimassaa. Reunoilta valuu oranssiksi värjättyä valkosuklaata. Taustalla näkyy myös lakritsikuorrutteinen sitruunajuustokakku.

halloween cake

Tässä oli nyt yhtä vaille kaikki julkaisemattomat, jotka arkistoistani löysin. Se yksi on hääkakku, josta haluan kirjoittaa ihan oman postauksensa. Monta kakkua on varmasti jäänyt myös kuvaamatta tai sitten kuvat ovat unohtuneet johonkin, mistä en nyt juuri niitä löytänyt. 

Olen tässä välillä pyöritellyt mielessäni ajatusta jopa blogin lopettamisesta, mutta ei ainakaan vielä tunnu siltä, vaikka tässä on kirjoittamisen saralta pari hiljaista vuotta vietettykin. Olen ollut huomaavinani enemmänkin sellaista trendiä, että varsinainen bloggaaminen on vähentynyt ja mikrobloggaamisen suosio kasvanut. Itsekin suosin paljon enemmän Instagramia ja sinne tuleekin päiviteltyä usein keskeneräisiä töitä. En ole ainakaan toistaiseksi oppinut käyttämään Instagramia valmiiden töiden esittelyyn, enkä jaksa puhelimella kirjoittaa kovin pitkästi, joten ehkä tämä blogikin vielä puolustaa paikkaansa...

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Sukkasadonkorjaus

Koska tavakseni on ilmeisesti kaikista hyvistä aikeistani huolimatta vakiintunut pitää muutaman kuukauden kestoisia erinäisistä syistä (lähinnä saamattomuudesta) johtuvia taukoja bloggaamisesta, päätin ottaa nyt inspiraation iskiessä siitä kaiken irti ja ympätä samaan postaukseen kaikki loppuvuoden 2016 valokuvatut ja kovalevylle asti siirretyt käsityöt. (Nämäkin kuvat olisivat varmasti edelleen kameran syövereissä ilman tammikuista lomamatkaa ja sitä varten tehtyä muistikortin tyhjennystä.)

Työkaverini pyysi minua tekemään tyttärelleen joululahjaksi raitasukat vihreillä korostuksilla. Jouduin käsittelemään kuvaa tosi paljon, että metsänvihreä sävy edes vähän erottuu - alkuperäisissä kuvissa se näytti mustalta. Minun jalkoihini koon 39 sukat olivat liian isot, kuten kuvista näkyy, mutta saajalleen Martalle kuulemma hyvin sopivat. Nämä sukat valmistuivat lokakuussa. Ohje on ihan vaan omasta päästä perussukka tiimalasikantapäällä ja lankana Novitan Nalle.


Näiden seuraavien sukkien kuvaaminen kestikin sitten oikein urakalla. Ne valmistuivat jo heinäkuussa ja onnistuin ottamaan kameran käteen vasta marraskuussa. Heinä-elokuulle sijoittuvalla remontilla ja muutolla oli totta kai osansa, mutta myönnettäköön että suurinta roolia tässä näyttelivät Laiskuus ja Saamattomuus.


Ohje on Cookie A:n Jedi Mind Tricks. Olen huomannut, että Cookie A:n mallit ovat yleensä minun jalkoihini vähän liian väljiä, ja neuloin nämä siksi 0,25 mm suositusta pienemmillä puikoilla. Sukista tulikin sitten niin napakat, etten ole juurikaan käyttänyt niitä. Voisin nyt keväällä ottaa ne aktiivikäyttöön, ehkäpä ne siitä venyisivät, kuten villasukille yleensä käy.


Lankana näissä on pari vuotta sitten joululahjaksi saamani Eiku-kerä Louhittaren luolan Väinämöistä. 


Sitten kävi niin onnellisesti, että saimme kuulla iloisia uutisia: lähipiiriimme oli tulossa vauva! Nyt tuo ihana pikkuinen Isla (josta muuten tuli epävirallinen kummityttäremme) on jo pari päivää yli kuukauden ikäinen, mutta nämä junasukat neuloin heti vauvauutisten jälkeen. Lankana samainen Eiku ja koko aika lailla vastasyntynyt.


Marraskuisilta kässämessuilta kannoin kotiin 11 lankavyyhtiä. Oli sentään kolme niistä siskoni ostamia. Siskontytärtä varten hankitusta kerästä syntyi ensimmäisenä tällaiset sukkaset.


Lanka on Handun Perussukkalankaa ja ohje Ann Kingstonen Socks for Little Witches.


Seuraavaksi neuloin siitä pienet lapaset sukkien kaveriksi. Harmi vaan, että olen aina ollut todella surkea arvioimaan sopivaa lapaskokoa, ja näistä tulikin sopivammat minun silloin-lähes-kolme-ja-puolivuotiaalle-nyt-jo-melkein-neljävuotiaalleni. Viivi otti ne kuitenkin täksi kevääksi käyttöön, ehkä nekin venyvät... Ja lankaa on sen verran jäljellä, että saan ensi syksyksi tehtyä uudet. Näiden ohje oli ihan omasta päästä.


Siskonpojalle valikoitui vihreäsävyinen Handu Perussukkalanka. Sovelsin näihin Niina Laitisen Suklaajoki-sukkien ohjetta, alkuperäinen ohje kun on kirjoitettu paksummalle langalle ja isommalle jalalle. Tuo kummipoikani vaan oli mennyt tekemään sellaisen tempun, että oli mokoma kasvaa hujahtanut enemmän kuin luulinkaan. Mahtaako se olla tavallista tuollaisille melkein kymmenvuotiaille pojankoltiaisille? Sukat olivat joka tapauksessa vähän tai oikeastaan aika paljonkin liian napakat ja sopivat paremmin pikkusiskon jalkoihin. Viivi sai siis kerralla kahdet sukat. (Joonakin sai kyllä myöhemmin omansa, mutta ne kuvat taitavat olla vielä kamerassa niiden tammikuisten lomakuvien seurana.)


Olisikohan nyt ensi kerralla sitten vaikka kakkujuttuja? Niitäkin on nimittäin kyllä tehty, Huitulan marraskuisesta synttärikakusta lähtien. Eihän siitä ole kuin vasta puolisen vuotta... No, ehkä on parempi etten tässä kohtaa mene lupailemaan mitään, voihan olla että kirjoitusinto iskee seuraavan kerran vasta ensi jouluna. Toivottavasti kuitenkin vähän aiemmin! 

Instagramiin laitan paljon useammin lyhyitä juttuja, vaihekuvia ja keskeneräisiä, siellä siis kannattaa seurata, niin pysyy parhaiten ajan tasalla!