tiistai 25. marraskuuta 2014

Piparilinna

Huitula on kova ritarifani, ja päätin siksi tänä vuonna toteuttaa piparitalon linnan muodossa. En jaksanut alkaa piirtämään omia kaavoja, kun löysin Ruokatiedon sivuilta valmiit. Tätä oli muuten kiva tehdä, mutta pari yli-innokasta apulaista eivät juuri nopeuttaneet tai helpottaneet rakennusvaihetta! Mutta ihanaahan se on, kun lapset ovat aidosti niin innoissaan ja haltioissaan: pipareista syntyykin oikea ritarilinna!


Myönnän, että koristeluintoni loppui vähän kesken tornien kohdalla... Ikkunoista en tajunnut ottaa yhtään kunnon kuvaa, mutta sulatin niihin värilliset lasit nallekarkeista.


Huitula toivoi linnaan lisäksi lohikäärmettä. Olisi vissiin kannattanut vähän suunnitella ensin paperille, kun lopputuloksesta tuli nyt lähinnä siivekkään dinosauruksen näköinen! Siivenkään kiinnitys ei nyt ihan sujunut niin kuin olin ajatellut, mutta välttäähän tuo kun ei tämä ole menossa esille muualle kuin tänne meille kotiin. Ja lasten mielestä se on maailman hienoin ja hurjin. Se kyllä riittää 

perjantai 21. marraskuuta 2014

Tänään on ilon päivä!...

...julistaa eilen illalla saamassani SNY-paketissa ollut postikortti, ja oikeassa oli. Sipuliina oli innokkaana apulaisena hauskanmallista pakettia avatessa!


Ensimmäisenä vastaan tuli postikortti, kaulin ja kasa lankaa.


Ja tällainen runsaus paljastui niiden alta!


Lanka paljastui vironvillaksi,  ja sen sävy on kauniin marjainen. Ihanan rasvaisen tuntuista ja lampaalta tuoksuvaa, rouheaa lankaa!


Tällainen ompelulaatikko minulta puuttuikin, tämä pääsi heti hommiin ja sai täytettä kaikesta pikkusälästä, mitä ommellessa mahdollisesti tarvitsee: nuppineulat, hakaneulat, mittanauhat, napit, kumi- ja tarranauhat jne... Ihanan tarpeellinen miljoonalaatikko!


Paketista löytyi lisäksi pieni ompelutarvikepussi ja Novitan monikäyttöinen puikkomitta...


...patalappu, Virkkukoukkusen Mie oon nyt puikoissa -pinssi, huovutettu rannekoru (kerrankin pienentämättä sopiva ranteeseeni, joka on kapea kuin naru) ja postikortti...


...sekä leivontapuuhiin kaulin (juuri tällaista välikokoa minulta ei vielä löytynytkään!), piparimuotti ja piparkakkumaustetta. Piparihommat alkavatkin olla ajankohtaisia. Ai joo ja tuolla vielä vilahtavat nuo Own Design -nauhat kaulimen vieressä, ne jäivät näköjään vähän huonosti kuvatuiksi.


Ihana, hurjan runsas ja ajatuksella koottu paketti, kiitos taas SNY:lleni - eikä haitannut parin päivän myöhästyminen ollenkaan!

PS. Tämä on muuten postaus numero 222! Huh!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Hippu-mekko

Vietin lauantaipäivän Tampereella Suomen Kädentaidot -messuilla. Reissu oli mahtava eikä vähiten loistavan seuran ansiosta, tästä vielä kiitokset isosiskolleni! Tarjolla oli hurja määrä kaikkea ihanaa ja upeita kädentuotoksia - kyllä löytyy Suomesta valtavasti osaamista, josta on syytä olla ylpeä! Olin aavistuksen pettynyt lankatarjontaan tai oikeastaan hintoihin. Odotin ehkä enemmän messutarjouksia, mutta kaikilla osastoilla hinnat tuntuivat olevan ihan samat kuin kivijalka- ja nettikaupoissa.

Tyhjin käsin ei silti todellakaan tarvinnut lähteä. Paapiin osastolta löytyi toinen toistaan ihanampia kangaspaloja. Päädyin lopulta valitsemaan suloista Pikku Hippu -trikoota mintunvihreällä pohjalla. Minulla oli alusta lähtien melko selvät sävelet siitä, mitä kankaasta syntyisi.


Ja hienosti on taas saatu aikaiseksi tahra keskelle!

Siitä tuli söpö trikoomekko Sipuliinalle! Kävimme eilen aamupäivällä moikkaamassa Oonaa, Seppoa ja pikkuista Enniä, ja sain siinä samalla hyvän tilaisuuden kuvailla lasten touhuja ja mekkoa. (Tämä vuodenaika... Pimeys... Antaa olla.)



Kaavan piirtelin vapaalla kädellä sopivaa t-paitaa hieman mallina käyttäen. Jälleen kerran voisin tehdä henkisen muistiinpanon: minun kannattaa pitäytyä valmiskaavoissa. Niitä voin sitten muokata, jos siltä tuntuu. Omat kaavat ei toimi koskaan. Tätäkin jouduin ompelun jälkeen kaventamaan yläosasta ja hartioista aika rajusti, että sain mekosta istuvan.



Tein olkapäille vähän rypytystä ja sain aikaan sievät puhvihihat. Muutan koko ajan mieltäni siitä, olisiko hihojen ehkä kuitenkin pitänyt olla vähän lyhyemmät, vai ovatko ne itse asiassa sittenkin paremmat näin vähän pidempinä...


Kuten kuvista varmaan huomaa, mekossa liikkuminen sujuu ongelmitta. Helman jätin tarkoituksella vähän pitkäksi, jotta tämä kestäisi käytössä pitkään, ainakin ensi kesänä vielä.


Aina silloin tällöin minulta kysytään, miten saan lapsista hyviä kuvia. No, kuvaan paljon ja aina monta(kymmentä) kuvaa kerralla, joista valitsen sitten parhaat. Totuus on kuitenkin se, että suurin osa kuvista on tätä luokkaa:


Näihin tunnelmiin! Aurinkoista loppuviikkoa kaikille! ☼

maanantai 17. marraskuuta 2014

Yksivuotiaan kodin juhlakakku

Perhetuttavani tahtoi juhlistaa uuden elämänvaiheen ja oman ihanan kodin 1-vuotista taipaletta ystävien kesken. Paljon on mahtunut vuoteen tapahtumia ja kaikesta on selvitty, matka jatkuu pystypäin! Kakun suhteen sain täysin vapaat kädet, mikä on aina yhtä ihanaa ja vaikeaa samaan aikaan. Ideoita olisi usein niin paljon, että meinaa iskeä valinnanvaikeus, Tähän kakkuun lähdin hakemaan tilaajan rakkautta romanttiseen tyyliin, ja tahdoin kukkarunsaudella viestittää myös eräänlaista uudelleensyntymistä ja kukkaan puhkeamista. Täytteenä oli paahtokinuski-maitosuklaamousse (resepti).


Taisin sokerimassaa värjätessä käyttää maissitärkkelystä vähän turhan runsaalla kädellä, koska massa lähti kakun päälle nostettaessa ikävästi repeytymään. Sain pahimmat kohdat kuitenkin pikeerikoristeluiden taakse piiloon. Koristeet ja kuorrute on siis sokerimassaa tai gumpastea ja pikeeriä.


Kakku valmistui vasta pimeyden jo laskeuduttua. Kuvaaminen on silloin tosi haasteellista! Tähän alimpaan kuvaan koitin muokkailla sävyt vastaamaan todellisuutta ja taisin päästä aika lähelle. 


Onnea Teijalle kaikkeen uuteen! ♥

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Nukenrattaiden uusi ilme

Lasten nukkejen sateenvarjorattaat olivat nähneet jo parhaat päivänsä. Kangas oli varsinkin kulmista kulunut puhki ja rispaantunut eivätkä nuket meinanneet enää oikein pysyä kyydissä, mihin varsinkin kuopuksella meinasi palaa hihat päivittäin. Sipuliinan aloitellessa päikkäreitä minä ratkoin rattaiden vanhan kangasosan kaavoiksi ja ryhdyin hommiin.


Kangaskätköstä löytyi juuri ja juuri sopivan kokoinen pala ihanaa kissapuuvillaa. Kanttinauhat tein samasta jemmasta löytyneestä vaaleanturkoosista puuvillasta täysvinoon langansuuntaan leikkaamalla. Istuinvyön lenkit otin entisestä vyöstä.


Edellinen Pikku Myy -kuosi oli myös kiva, mutta tulihan näistä nyt ihan tosi söpöt ja raikkaat! Kyllä nyt taas kelpaa työnnellä nukkeja huoneesta toiseen. Seuraavaksi pitäisikin sitten varmaan saada myös nukeille uutta vaatetta!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Super Mario -kakku ja muut Huitulan 4-vuotissynttäriherkut

Tänä päivänä vuonna 2010 olin ollut äiti kahden vuorokauden ajan ja opettelin tuntemaan pikkuista vauvaani Naistenklinikan seinien suojassa. Toissapäivänä tuo pieni pullanmurunen täytti neljä vuotta. Tarjoiluhaaveet olivat selvillä toukokuisista Viivi-serkun syntymäpäivistä lähtien: Huitula tahtoi Super Mario -kakun. Ajatus lähti Nintendo Wiin Super Paper Mariosta, jota me pelailemme yhdessä Huitulan kanssa. Toive ei vaihtunut kertaakaan pitkän kesän ja syksyn aikana. Hän jaksoi muistuttaa jokaisilla syntymäpäiväjuhlilla, joille osallistuimme, että sitten minun synttäreilläni on Super Mario -kakku!


Tein suklaakakkupohjan ja täytin välit vaahdotetulla suklaaganachella. Tässä muuten tosi helppo ja herkullinen täyteresepti: 2 dl vispikermaa ja 200 g suklaata. Kiehauta kerma ja kaada se pilkotun suklaan päälle. Sekoittele seosta, kunnes suklaa sulaa. Peitä tiiviisti kelmulla ja laita jääkaappiin yön yli. Vaahdota kylmänä. Täytettä riittää yhden pienen kakun kahteen väliin. Käy loistavasti myös kuppikakkujen kuorrutteeksi!



Täytekakun lisäksi tein lakritsi-vadelmahyydykekakun. Leivontablogeissa on jo pitkään pyörinyt versioita tällaisesta raidallisesta kakusta. Idea on alunperin tainnut lähteä täältä. Reseptiä sovelsin rankalla kädellä, mutta niin kuin minulle turhan usein käy, en tehdessä muistanut kirjoittaa mitään ainesosia ylös. En kuitenkaan käyttänyt tässä ollenkaan suklaata, kuten alkuperäisessä reseptissä, vaan lakuja ja vadelmia.


Tein kakun Huitulan kerhoaikana ja loppua kohden alkoikin tulla jo niin kiire hakemaan poikaa kotiin, etten ehtinyt edes yrittää saada raidoista tasaisia, vaan kaatelin massoja vuorotellen niin nopeasti kuin kykenin ja sen kyllä näkee lopputuloksesta. No, ihan hauska tuli näinkin...


...ja ainakin leikkuupinta on tosi onnistunut!


Suolapalaakin oli tarjolla. Juhlapäivän aamuna tein sekä kinkku- että feta-pinaattipiirakkaa. Näissä vähän oikaisin ja käytin valmispohjia. Olen yleensä tuon feta-pinaattipiiraan tehnyt ilman mitään ohjeita, mutta nyt päätin kokeilla Oi mutsi mutsin reseptiä, ja voi pojat miten hyvää se oli! Tämä jää kyllä ihan vakirepertuaariin.


Tätä kinkkupiirakkaa meidän perheessämme on tehty jo vuosia lähes kaikkiin eri tilaisuuksiin. Siinä yhdistyy helppous, nopeus ja herkullisuus - maailman paras yhdistelmä!

Kinkkupiirakan täyte

1 créme fraîche
2 munaa
1 sipuli
1 pss juustoraaste
200 g kinkku (pala, kuutiot tai leikkeleet)
1 tomaatti

Pilko sipuli ja kinkku pieniksi. Sekoita kaikki täytteen ainekset tomaattia lukuunottamatta. Halutessasi voit jättää osan juustoraasteesta piirakan päälle ripoteltavaksi. Levitä täyte pohjan päälle. Leikkaa tomaatti viipaleiksi ja paina täytteen päälle. Paista 200 °C 30 min.

Créme fraîchen koolla ei ole niin väliä, eikä juustoraastepussin. Laita ihan mitä tykkäät, hyvää tulee!


Kiitos vielä kaikille juhlijoille, onnittelijoille ja muuten vaan muistaneille, ja tietysti 

♥ onnea äidin rakas isokulta ♥