lauantai 20. tammikuuta 2018

Rusettimyssy sydänystävälle

Ystävien saaminen on aina arvokasta, mutta näin aikuisena löydettyä ystävää osaa arvostaa vielä täysin eri tasolla kuin lapsena tai nuorena, jolloin ystäviä oli ehkä helpompi löytää ja ystävyyssuhteet syntyivät mutkattomammin hyvin erilaistenkin ihmisten välille. Pari vuotta sitten olin niin onnekas, että tapasin Kaisan, sielunsisareni. Meillä klikkasi heti - tiedättekö sen tunteen, kun jonkun ihmisen kanssa vaan synkkaa, yhdessäolo on helppoa ja tuntuu siltä että voi puhua mistä vaan, se toinen kyllä ymmärtää ja haluaa kuunnella. Minulle Kaisa on juuri tuollainen ihminen, ja koen itseni todella onnekkaaksi, että olen löytänyt näin hyvän ystävän.

Viime kesänä annoin Kaisalle (ehkä vähän mielikuvituksettomasti) syntymäpäivänä lahjakortin, jolla sai valita halusiko sukat, hansikkaat vai pipon toiveidensa mukaan neulottuna. Kaisa oli aiemmin harmitellut hukanneensa täydellisen myssynsä johonkin, ja melkein arvasin että valinta osuu pipoon. Toiveena oli musta, löysä mutta nätti myssy rusetilla. Kävimme yhdessä syyskuussa hypistelemässä lankoja Snurressa ja valitsimme lopulta langaksi ohuen, mutta lämpimän ja vähän pörröisen alpakkalangan. Malliksi valikoitui lopulta Veera Välimäen Merry Berry isoimman koon mukaan, ja viimein marraskuussa valmistuneesta piposta tuli hyvä, vaikka langanpaksuus ei ohjeeseen täsmännytkään.


Ja kun sanon hyvä, aliarvioin vähän, sillä oikeasti myssystä tuli ihan täydellinen. 


Se on lämmin, kauniisti laskeutuva, aavistuksen pörröinen ja juuri sopivan kokoinen, ja jää juuri sopivasti pussittamaan takaraivolle. Ja tärkeimpänä tietysti se istuu kantajansa päähän kauniisti. Ihan tyytyväinen vaikutti Kaisakin uuteen pipoonsa olevan, kuten kuvasta näkyy. 


Neulominen on aina ihanaa, mutta silloin se on ihan parasta, kun tietää tekevänsä tarpeeseen kaunista ja saajan onnelliseksi. Tämä oli juuri sillä tavalla tyydyttävä ja onnelliseksi tekevä työ, vaikka pelkän sileän neulominen tuntuukin välillä minusta tylsältä ja puuduttavalta. Lopputulos kuitenkin palkitsi tässäkin, kuten niin usein käy.

8 kommenttia:

  1. Ihana pipo! ja tommoset ystävät on harvassa, pitää olla superonnekas että semmosen ihmisen rinnallee löytää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen samaa mieltä, molemmista! :) ♥

      Poista
  2. Oi mikä ihana pipo - ja näyttää kyllä sopivan kantajalleen ihan täydellisesti! ❤ Täytyy laittaa muistiin tuo pipon nimi, istuu nimittäin omiinkin mieltymyksiin kuin nakutettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Vähän mietin itsellenikin samanmallista, tästä tuli kyllä niin kiva 👌😊

      Poista
  3. Todella kaunis pipo!
    Tuollaiset ystävät ovat kyllä jotain ihan parasta, ei kai ilman heitä jaksaisikaan ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näin on, aarteita ovat he! :)

      Poista
  4. Voi miten ihana pipo♥ Ystävät on kyllä sellaisia aarteita:)

    VastaaPoista
  5. Hei! Tulin ihastelemaan kauniita käsitöitäsi sekä upeita kakkujasi , jotka ovat oikeita taideteoksia, ne saavat herahtamaan veden kielelle:)
    Ihana rusettipipo on puikoiltasi tipahtanut:)
    Aurinkoista kevättä sinulle makoisien leipomusten sekä ihanien käsitöiden parissa! T: -Satuli-

    VastaaPoista