Ihana pipo ja itsensä kuvaamisen vaikeus

Maaliskuun lankalaihiskatselmuksessa esittelin ensimmäisen tänä vuonna ostamani lankavyyhdin. Se pääsi melko pian puikoille ja pipo valmistui jo (hups) lähes kuukausi sitten. Vasta nyt sain aikaiseksi edes yritettyä ottaa kuvia...

...tälle on selitys...

...en tykkää kuvata itseäni, koska tiedän jo etukäteen, etten ole tyytyväinen lopputulokseen! En vaan osaa olla kameran edessä luonnollisesti - en muiden kuvattavana ja varsinkaan, jos itse joudun kuvaamaan. Kroppaan iskee kokovartalolukko ja ylianalysoin jokaisen asennon, ilmeen ja eleen epäluonnolliseksi. En koskaan muistanut pyytää ketään toimimaan lainapäänä, ja lopulta kuvienoton venyminen alkoi rassata niin paljon, ettei auttanut muu kuin vetää itse pipo päähän ja ottaa kamera käteen. (Kameranjalka ja kaukolaukaisin voisivat olla kätevät...)

Suurimmassa osassa kuvista onnistuin näyttämään siltä, että olen kuolemaisillani tylsyyteen...


...ja toiseksi suurimmassa osassa vähän muuten vain hullulta, joka tuijottelee suurin silmin tyhjyyteen.


Piposta tuli onneksi tosi kiva! Se istuu päähän nätisti, vaikka vähän aluksi epäilinkin, koska se näyttää litteänä niin hassulta. Päälaella on myös tarpeeksi tilaa, että tukan saa kääräistyä sinne piiloon. Ohjehan oli siis Night Knit Hat ja se oli nopea ja helppo neulottava. Erityisesti tykästyin erikoiseen resoriin. Lankaa tähän meni 69 g ja se on laskettu huhtikuun lankalaihiksen saldoon.


Kaikkien kuvien joukosta löysin yhden, josta oikeasti tykkään! Ehkä alan siis pikkuhiljaa kehittyä...? Tässäkin taidan hymyillä Sipuliinan touhuille.


PS. Muistakaas arvonta! Siellä onkin jo aika hillitön määrä osallistujia!

Kommentit

  1. Tosi kiva pipo. Ja kaikki kuvatkin on kyllä hyviä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kai sitä on itse itsensä pahin kriitikko tässäkin asiassa :)

      Poista
  2. Kaunis pipo ja kaunis tyttönen =) hyviä kuvia ne on =)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit