Haaste: Millainen äiti olen?

Helyes-blogin Heidi heitti minua jälleen haasteella! Sisältö vähän poikkeaa Pienen ihanan aihepiiristä, mutta minusta oli niin mielenkiintoista lukea muiden kirjoituksia ja pohtia omia vastauksiani, että päätin osallistua.

////\

Minkälainen äiti olet?
Ensimmäisenä adjektiivina mieleen tuli "hassutteleva". Meillä pelleillään ja nauretaan paljon, hassutellaan hölmöillä äänillä ja ilmeillä, pidetään hurjia tanssibileitä musiikki täysillä ja välillä kohdataan kutituskuolema. En todellakaan pelkää tehdä itsestäni hölmöä lasten silmissä! Vastapainona vaadin hyviä käytöstapoja esim. ruokapöydässä. Olen paljon halaava, pussaava ja välillä vähän laiska äiti. En oikein osaa leikkiä leluilla. Otan paljon syliin. Olin yli vuoden molempia lapsia imettänyt äiti. Olin lähes neljä vuotta pahasta univajeesta kärsinyt, hyvin väsynyt äiti. Olen toisaalta rento, toisaalta tiukka, ja toisaalta keskusteleva äiti, joka voi myöntää ettei ole aina oikeassa. Kunnioitan toisten tapoja olla äiti ja olen etsinyt oman tapani olla äiti. Olen tarpeeksi hyvä äiti!

Eroaako se paljon siitä, minkälainen äiti kuvittelit olevasi ennen lapsia?
Aika lailla juuri sellainen. Totta kai jokaisella taitaa olla joitain kiiltokuvaunelmia äitiydestä, jotka eivät vastaa todellisuutta. Olin kuitenkin seurannut läheltä siskoni lasten kasvamista ja saanut jo aika konkreettisen kuvan siitä, mitä tuleman pitää.

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
Voisin kasvattaa pinnaa vähän pidemmäksi ja keskittyä entistä enemmän itsehillintään ja vaikka kymmeneen laskemiseen, kun perheenjäsentemme tuliset luonteet joutuvat törmäyskurssille.

Mitä teet mielestäsi oikein?
Annan lapsilleni paljon läheisyyttä ja läsnäoloa. Kerron heille päivittäin, kuinka ihania ja rakkaita he ovat juuri tuollaisina. Kehun paljon. Olen osannut suurimmaksi osaksi nauttia kotona vietetystä ajasta ilman stressiä. Olen osannut priorisoida rankkoina vauva-aikoina oman jaksamisen tekemättömien kotitöiden edelle. 

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
Olen antanut lasten kiipeillä, opetella ja myös muksahdella. Molemmista muksuista onkin kasvanut taitavia kiipeilijöitä ja he hallitsevat kehonsa hyvin ja tuntevat sen rajat. Portaita on opeteltu ja tankattu menemään niin paljon, että se alkoi jo tulla korvista ulos. Uusi kotimme on kahdessa tasossa ja ensin harkitsimme turvaportin hankkimista Sipuliinaa (1 v 9 kk) varten, mutta typykkä kulkeekin portaissa niin hyvin että ajatuksesta luovuttiin. Olen siis sitä mieltä, että lapsi ei opi liikkumaan ja käyttämään vartaloaan, jos sitä ei anna tehdä. En ole "varovarovaro"-vanhempi, vaan se äiti, joka kiipesi käsi kädessä lapsen kanssa puistossa kiipeilytelineeseen, kun tätä pelotti.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla, kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua, jonka lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
Melkein vastaavia tilanteita on ollut pari kertaa pahimpaan uhma-aikaan ja silloin lapsi on kannettu autoon ja viety kotiin, ja ostokset on myöhemmin hoidettu ilman lasta. En heittäytyisi itse maahan huutamaan, vaan yrittäisin rauhoittaa lapsen kiinnittämällä huomion muualle ja jos mikään muu ei toimisi, kantaisin lapsen kaupasta pois. Muiden kaupassa asioivien katseet ja huokailut eivät tietenkään tunnu mukavalta, mutta eivät ne kyllä paljoa hetkauta. Meille ei kukaan onneksi ole koskaan laukaissut mitään kasvatusneuvoja tai naljailuja!

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)
Esikoisella (ja vanhemmilla) on  herkkupäivä, jolloin Huitula saa oman valintansa mukaan lakun tai suklaapatukan, joka syödään pikkusiskon päiväuniaikaan. Jäätelöäkin on (yleensä) viikonloppuisin, jos on. Juhlissa tai kylässä molemmat lapset saavat syödä herkkuja. Hampurilaisia meillä syödään silloin tällöin ja vähän aikaa sitten Sipuliina sai ensimmäistä kertaa puolet Huitulan hampparista. Pääasiassa meillä syödään ihan tavallista ja terveellistä kotiruokaa, toisinaan herkutellaan.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
On. Se on ollut alusta lähtien selkeintä temperamenttisten ja huonosti yöllä nukkuvien lasten kanssa. Ruokailut ja päiväunet tiettyyn aikaan. Edelleen ruokailut ja Sipuliinan päiväunet rytmittävät päivää. Näistä voidaan tietenkin poiketa kyläillessä jne., mutta peruskotipäivinä rytmi pysyy samana. Se helpottaa sekä lasten että aikuisten arkea, kun tietää tiettyjen asioiden tapahtuvan tiettyyn aikaan.

Mitä luulet ja toivot, että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi? 
Tähän en osaa vastata mitään. Toivottavasti he ajattelevat minun olleen ja olevan riittävän hyvä äiti!

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Tärkeimpänä kasvatusperiaatteenani on, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja ketään ei saa kiusata tai syrjiä. Tämän koen tulleen vahvasti lapsuudenkodistani. Varmasti muitakin kasvatusasioita on tullut paljon toistettua, mutta en osaa nimetä muita yksittäisiä asioita.

Ulkoiletteko päivittäin? 
Ei, riippuu säästä. Hyvällä säällä saatamme käydä kahteen tai kolmeenkin kertaan ulkona, mutta ei sateella jaksa. Riippuu myös mielentilasta. Toisinaan väsyttää lapsia tai äitiä ja silloin on ihan ok löllöillä koko päivä sisällä.

Kuinka paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
Aamulla vaihtelevasti katsellaan Pikku Kakkonen, tarkoittaen siis sitä että ohjelma saattaa pyöriä, mutta lapset olla leikkimässä. Sitten he saattavat hetken päästä tulla katsomaan jonkin pätkän ja kohta taas siirtyä pois. Tai toisina aamuina telkkarin edessä istutaan (tai makoillaan) kuin tatit. Sipuliinan päikkäriaikaan myös Huitulalla on rauhoittumishetki, jolloin hän saa katsella lastenohjelmaa Netflixistä tai joskus pelata DS:llä, Pikku Kakkosen pelejä tietokoneella tai tablettipelejä. Joskus mikään näistä ei kiinnosta ja yksin leikkiminen vie voiton. Iltapäivällä saatetaan vielä katsella Pikku Kakkonen tai jotain muuta lastenohjelmaa Netflixistä.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Hyvin avoimesti kaikki. Olen itsekin temperamenttinen ja impulsiivinen. Olen kuitenkin itkiessänikin selittänyt lapsille, että äidillä on nyt paha mieli ja että se menee kohta ohi, samalla tavalla kuin lapsilla on joskus paha mieli ja sitten se menee ohi. Paljon enemmän meillä kuitenkin nauretaan kuin itketään, vaikka välillä otetaan yhteen kovaäänisestikin! Tärkeintä on sopimisen taito, joka on molemmilla lapsillamme jo aika hyvin hallussa.

/\\\\\

Kommentit

  1. Kiitos haasteesta! Tämä täytyy tehdä ihan ajan kanssa :)

    VastaaPoista
  2. Olipa kiva lukea sunkin vastauksia! :) Tosiaan, vaikka onkin astetta kauempana munkin blogin viitekehyksestä, ni silti oli mielenkiintoista vastailla ja pohdiskella asioita :) Ja lukea muiden ajatuksia, sen takia itsekin siis vastasin haasteeseen.. :)

    VastaaPoista
  3. Äskettäin samaan haasteeseen vastanneena oli kiva lukea tää postaus :) moni asia oli kuin omasta suusta, vaikken niitä hoksannut omaan vastaukseeni kirjoittaakkaan :) ja ihana kuulla, että muillakin välillä vain ollaan sisällä, jos ulkoilu ei kiinnosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli ihan samat ajatukset, kun sun tekstiä luin! :) Joo, meillä tosiaan ulkoillaan ihan fiiliksen mukaan. Joskus ei vaan ketään huvita lähteä (varsinkaan huonolla säällä), vaan jäädään mieluummin vaikka lukemaan kirjaa. :D Ja toisinaan sitten taas oikein varta vasten lähdetään vesisadekävelylle. Aurinkoisina päivinä saatetaan olla aamusta iltaan pihalla, ruokailuja myöten. Eli tosiaan aivan fiiliksen mukaan mennään :D Nää on tällaisia asioita, joista en jaksa ottaa stressiä, äitiys on muutenkin haastavaa vaikkei ihan kaikesta itseään syyllistäisikään... :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit