Metsän karkelot -mekko

Ihastuin Verson puodin Metsän karkelot -kankaaseen oitis, kun näin ensimmäisen siitä tehdyn vaatteen (en enää muista missä). Muutaman päivän pidin tuumaustaukoa tummien värien takia, mutta kun sitten näin parissa blogissa siitä tehtyjä mekkoja, kliksuttelin kangasta pätkän myös omaan verkko-ostoskoriini. Ja onhan se nyt aivan hurmaavan ihanaa! 

Myös Lulu hyväksyy kankaan.

Mekko ompeloitui nopsaan, mutta kun sitten tuli aika päärmätä helma, en löytänyt kaksoisneulaa, en niin mistään! Yhdellä neulalla en tahtonut päärmettä ommella, koska monta kokemusta ovat osoittaneet, että paljon siistimpi ja viimeistellympi ilme tulee kaksoisneulalla. Sitten muutamaa viikkoa myöhemmin muistin vihdoin käydä ostamassa uuden kaksoisneulan. (Juuri tämän muutaman viikon viiveen takia en yhtään muista, mitä kaavaa tässä mekossa on käytetty. Ottobresta se on ja koko taisi olla 86.) Ehdin juuri ja juuri ommella tämän mekon helman, kun NAKS - toinen neuloista katkesi! Kiukusta puhisten laitoin viestiä äidilleni, joka onneksi lupasi luovuttaa minulle omat tuplaneulansa, joilla on minullekin monet vaatteet surruteltu 90-luvun alussa. Ei sentään tarvinnut lähteä taas uudestaan neulakaupoille, nekin kun ovat yllättävän tyyriitä kapineita.

Kun mittarissa on ikää reilu puolitoista vuotta, on ihan hirmu vaikeaa pysyä paikoillaan tai seisaallaan, jos ei yhtään huvita. Viimeksi huopatossujen yhteydessä kehuin, kuinka hyvin Sipuliina osaa poseerata. Nyt ei ilmeisesti ollut ollenkaan kuvauksellinen fiilis. Paljon kivempaa oli leikkiä duploilla tai tähystellä ikkunanraosta rakennusmiehiä.

Näitä kuvia katsellessa ja postausta kirjoitellessa meinaa iskeä pieni haikeus. Tuntuu, että vasta äsken esittelin täällä Sipuliinan ensimmäisiä bodyja. Ja nyt se pikkiriikkinen vauveli, joka vasta kolmikuisena oli keskiverron vastasyntyneen kokoinen, on tällainen (edelleen pieni) nauraa kikattava ja joka paikkaan kiipeävä tättähäärä (joka yrittää nytkin tässä sylissäni salakavalasti naputella kirjaimen sinne ja toisen tänne), joka painaa lähes kymmenen kiloa ja käyttää vaatekokoja 80-86. Äidin pieni murulainen!

Ai joo hei: teitä Bloggerin kautta rekisteröityneitä lukijoita on TASAN SATA! Mahtavaa! Sen lisäksi seuraajia löytyy niin Bloglovin':sta, Facebookista kuin Blogilistaltakin. Olen todella otettu! Voisin laittaa sen kunniaksi pystyyn arvonnan, kunhan olemme kunnialla suoriutuneet kuukauden päästä olevasta muutosta... Pysykää kuulolla!